Aivan oikeutetusti Kari Leppänen puhuu suoraan kustantajista ja hänen kritiikkinsä on pistävää mutta suoraa. Arvostan häntä suuresti siitä, että hän uskaltaa tuoda ajatuksensa ja turhautumisensa ennenkaikkea Suomalaisia kustantajia kohtaan avoimesti vaikka omien sanojensa mukaan hänellä ei ole mitään heitä vastaan.
Kari kirjoitti:
"Jotkut Kvaakin keskustelijat toivovat, että töistäni julkaistaisiin kokoomakirja tai albumeita enemmän
kuin ne yhden käden sormilla laskettavat, jotka jo on saatu painosta ulos. Samassa yhteydessä on otettu
esiin oletettu suhtautumiseni suomalaisiin kustantajiin ja "pesäeroni" kotimaiseen sarjakuvaan ja sitä te-
keviin. Kustantajia vastaan ei minulla henkilökohtaisesti ole mitään, mutta koska en ole Sarjiksen jälkeen
juuri tarjonnut töitäni millekään taholle, vaan minuun on otettu yhteyttä, en ole ollut taipuvainen tyrkyttämään töitäni julkaistavaksi kuin kahdesti (Jalava ja Like) ja kun niitä ei ole haluttu, halu sellaiseen menetti merkityksensä."
Minä en voi ymmärtää ettei Karin jutut kelvanneet noille.
Sitä ihmettelen, ettei hänen sarjansa kelvannut edes Jalavalle, vaikka hiljattain he julkaisivat Dan Barryn Flash Gordonia. Samoin Likeä kritisoin. Ovathan he julkaiseet Blueberryä ja muuta realistista sarjakuvaa- miksei Kari Leppänen kelvannut. Tämän jälkeen en kyllä kajoa mihinkään Jalavan albumiin kaupoissa kun luin, mitä Kari kirjoituklsessaan kertoi.
Minusta kaikki mitä Kari kirjoitti on täyttä asiaa. Karilla on sen verran meriittiä uransa puolesta, että olisi aika kyllä julkaista hänestä samanlainen isokokoinen kirja, kuin Joonaksesta on tullut. Materiaalia olisi yllinkyllin saatavissa ja varmasti mielenkiintoista tarinaa Karin elämästä ja taiteesta sivu kaupalle.
Tälläinen isokokoinen kirja olisi kyllä unelmien täyttymys. Mutta olen hieman skeptinen kaikkeen siihen, mitä Suomessa nykyään enään julkaistaan. En usko, että asiat Ruokosenmäen kanssa menevät yhtään paremmin kuin noiden muiden kanssa, joista Kari kirjoituksessaan puhuu. Nykyään kustantajille merkitsee vain mani, mani ja mani siis raha. Tottahan se toki onkin, mutta miksi suomessa muistetaan ansioituneita sarjakuvan tekijöitä vasta kun heidät on kuopattu haudan lepoon. Sitten kyllä ylistetään ja julkaistaan kaikkea. Aika naurettavaa ja minusta alentavaa tuollainen.
Realistinen sarjakuva on miltei kuollut ja kaiken maailman kiroilevat siilit, possut, kissat jne temmeltävät nykyään kauppojen sarjis hyllyillä. Kari taisi mainita myös tästä ohimennen jotakin. Vaikka hän mainitsikin, ettei hänellä ole kustantajia kohtaan mitään henkilökohtaista, niin minusta häntä ei ole kohdeltu sen arvon mukaan, jonka hän ammattimaisena sarjakuvan mestarina ansaitsee. Minusta hän on omalta osaltaan tehnyt Suomalaista sarjakuvaa tunnetuksi piirtäjän roolissa omien loistavien Sci-Fi tarinoidensa puitteissa, joiden graafinen taso pesee mennen tullen nykyajan tuhraajat ulkomailla ja Suomessa.
Ymmärrän täysin taiteilijoita siinä, että jos on yrittänyt tarjota omia sarjojaan kustantajille, ja puhutaan vain B-virtasista jne... siis ihmisistä, jotka eivät osaa piirtää realismia (en tarkoita nyt B-virtasen tekijää vaan noin yleisesti), kyllä se varmasti johtaa siihen, ettei halua enempää tarjota sarjoja muille. Mutta ehkä se on nykyajan trendi, että ihmiset, jotka tekevät huumori sarjakuvia, joissa seikkailee joitakin hyvin lapsellisia ja alkeellisesti piirrettyjä hahmoja on se sarjakuva, jolla on sitten eniten kysyntää markkinoilla. Monissa noissa on erittäin hyvät käsikirjoitukset jotka vetoavat ihmisiin- myös minuun. Pidän kovasti Kivi Larmolan, Janne T:n ja Pentti Jarlan sarjiksista, vaikka ne eivät edustakkaan realistisesti piirrettyä sarjakuvaa.
Jos saan lottovoiton, kustantaisin itse Kari Leppäsen taiteesta tosi iso kokoisen kirjan samanlaisen kuin Joonaksesta on tehty. Kirjan nimi olisi Suomalaisen sarjakuvan mestareita- Kari Leppänen (mietin vielä kirjalle paremman nimen).
Heikki Jokinen ja kumppanit tekivät loistavaa työtä aikinaan, kun julkaisivat Jalavan kustantamana kirjan Joonas- sarjakuvantekijä vuonna 1990 muistaakseni. Pidän sitä kirjaa yhtenä arvokkaimmista teoksistani. Olisiko tosiaan mahdollista, että samalla formaatilla tehtäisiin kirja Kari Leppäsen taiteesta ja kokemuksista sarjakuvapiirtäjänä. Jos tietäisin Heikki Jokisen yhteistiedot ottasin häneen yhteyttä ja hauaisin keskustella mahdollisuudesta, että hän voisi jälleen tarttua puikkoihin ja haastatella Kari Leppästä ja valita hänen arkistostaan materiaalia.