Painan ihan pääni leukaa vasten häpestä, kuinka eräs nimenomainen Suomalainen kustantamo on kohdellut Kari Leppästä oikeastaan noteeraamaatta häntä millään tasolla muuta kuin sen, mitä Mustanaamiossa on ilmestynyt.
Leuka pystyyn vain.
Kaikenlaista on nimenomaisessakin kustantamossa tehty silloin, kun se on mahdollista ollut. Taiteilija Leppänen itse vain teki selväsanaisen ja maantieteellisenkin pesäeron joskus ennen minun aikaani sekä Suomen kustantajaan että suomalaiseen sarjakuvaan ylipäätään. Siitä asti toimituksella ei ole ollut edes yhteystietoja ja kaikki viestintä on pitänyt ohjata Ruotsin Fantomen-toimituksen kautta. Sitä ennen yhteistyö oli ollut hyvin läheistä ja vilkasta. Hevoshullun ja Mustanaamion ohella kansikuvia, sarjakuvia, ilmoitus- ja vinjettikuvia tilattiin ja saatiin hyvinkin vilkkaasti. Mustanaamion Leppänen-erikoisnumeroita ilmestyi ainakin kaksi.
Itse olin Mustanaamion toimittaja myös sillä hankalalla kaudella, kun kysyntään nähden hintavaa värilehteä pyrittiin epätoivoisesti julkaisemaan Norjassa ja Suomessa edes 12 numeroa vuodessa. Se ei ollut minun eikä toimituksen päätös, ja yhtä stanan helvettiähän se oli vekslata ruotsalaisten holtittomasti kokoamasta 26 numerosta ne numerot, jotka voisimme painaa yhdessä kaikkien kolmen maan kesken. Ja silti, ilman tätä hätäratkaisua suomalainen Mustis olisi varmasti loppunut tuolloin jo Semicin myötä...
Leppänen on kotisivuillaan edelleen katkera siitä, ettei "Kuoleman sormus"-seikkailua ilmestynyt suomeksi, mutta niin olin ja olen minäkin. En taiteilijalle, vaan Ruotsin lehden sekavalle sisällön vaiheistukselle (yksittäisten lehtien jatkosarjat etenivät keskenään ristiin) ja sieltä käsin tulevalle yksisuuntaiselle määräilylle, joka teki mahdottomaksi julkaista juuri niitä numeroita, jotka Suomessa olisivat varmasti saaneet innostuneimman vastaanoton. Leppäsen Xellanat ja tietyt Thorgalit karsiutuivat myös.
En väitä, etteikö Leppästä olisi suonut paremminkin jalustalle nostettavan, mutta Mustanaamion ohella keinomme ja yhteistyön kipinät ovat olleet valitettavan vähäiset.
