Kari Leppänen- nykypäivän realistisen sarjakuvan mestari

[Sanjo]

Olen itse ihmetellyt että kokooma-albumeita ei ole näkynyt enempää, sen verran hyvää settiä nuo seikkailutarinat kuitenkin ovat.  Achilles Wiggen ja Raiden Avaruussoturi varsinkin tekivät aikanaan lähtemättömän vaikutuksen.

[Jouko Nuora]

Mä tutustuin Leppäseen 1996, kun pidimme Kupla Otsassa näyttelyä BE'19 Galleriassa Helsingin Bulevardilla; Joonaksen kautta. Olemme istuneet Stockan yläkerran baarissa kahveella ja konjakilla lukemattomia kertoja Joonaksen ja joskus myös Leppäsen kaa.
 Ja olinhan Sarjiksen aktiivilukijoita jo silloin 1972, 9-vuotiaana; oli hassua juoda kaljaa noitten heppujen kaa joita oli ihaillut piirtäjinä, kauan. Leppäsen 60-vuotis syttäreilläkin olin Vanhan kellarissa, ...en taida viittii kertoo mitä Leppänen ajattelee esim. Hiltusen piirroksista mutta kerrottakoon että Leppänen tykkää piirtää esim. hevoset pitkään ruohoon, ku ne jalat on niin vaikeita (hevoselal, koiralla tai ihmisellä ) piirtää!
Arvoituksellinen mies .

[VesaK]

Eeei vaan molemmat ovat oman alansa rautaisia ammattilaisia, jotka eivät epäröi tuoda mielipiteitään julki.
Tämän enempää minulla ei ole sanottavaa Leppäsestä eikä Mikkosesta. Ainakaan tällä erää tällä kanavalla. 

[Sampsa Kuukasjärvi]

Kävinpä minäkin noilla Leppäsen hyvin tehdyillä ja kiinnostavilla kotisivuilla.

Minusta Leppänen on ammattimies. Ei todellakaan ole nopeata ja helppoa piirtää 30-sivuisia Mustis-seikkailuita, jotka sijoittuvat usein historiaan. Varsin taitavasti hän luo menneitä aikoja henkiin. Ihastelen hänen kuvakulmiaan ja hevosten piirtämistään. Enpä ollut huomannut tuota hevosten ruohojuttua  .

Mutta kyllä hän minusta on yliarvostettu taiteilija. Aika samanlaisia nuo ihmisten kasvot ovat. Naisia hän ei osaa piirtää lainkaan. 80-luvulla hänen piirrosjälkensä Mustiksessa oli paljon huolellisempaa kuin myöhemmin, mikä näkyy hänen kotisivunsa näytteistäkin. Leppänen muuten myöntää tuolla, että Mustiksen käsikirjoitukset ovat valitettavan usein kliseisiä ja ei-inspiroivia piirtäjälle.

Petri Hiltunen on toinen hyvä ammattimies, vaikka piirtää ihmisten päät liian suuriksi ja vaikka hänkin saisi olla huolellisempi. Ehkä epäreilua, mutta vertaan kotimaisten seikkailusarjapirtäjien tasoa ulkomaisiin huippuihin...

[Veli Loponen]

80-luvulla hänen piirrosjälkensä Mustiksessa oli paljon huolellisempaa kuin myöhemmin, mikä näkyy hänen kotisivunsa näytteistäkin.

Samaa mieltä. Tosin, kun katselin noita uusin seikkailu -sivun kuvia (onko noi tosiaan uusin eli kuinka tiiviisti Leppänen sivuaan päivittää?), niin rupesin ajattelemaan, että onkohan syy sittenkin väreissä. Nuo sivut nimittäin näyttivät mustavalkoisina aika hyviltä. Kun mukaan liimaisi vielä vähän rasterikalvoa, niin aika hyvältä näyttäisi. Ehkä Leppänen tekee sivuista hieman "kevyempiä" värityksen vuoksi.

[Timo Ronkainen]

Ehkä Leppänen tekee sivuista hieman "kevyempiä" värityksen vuoksi.

Juurikin näin nimenomaan. Jossain haastattelussa Leppänen tuon mainitsi. Väräityksen vuoksi on pitänyt keventää otetta, varjostukset jäivät vähemmälle ja rasterit, joita Leppänen käytti erittäin taitavasti, jäivät kokonaan pois. Ei Kari tykännyt värisarjoista Mustiksissa juur ollenkaan, varsinkaan kun ei itse niitä saa värittää.

Timo

[Czaba]

Tosin, kun katselin noita uusin seikkailu -sivun kuvia (onko noi tosiaan uusin eli kuinka tiiviisti Leppänen sivuaan päivittää?)

On se tosiaankin uusin, eli julkaistaan vasta marraskuun lopussa, Mustiksen tuplanumerossa 25-26/09.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Olette Veli ja Timo varmaan oikeassa, että värien tulo Mustanaamioon (1991) muutti Leppäsen piirtämistyyliä. Itse tuumin, oliko syynä se, että elääkseen pitää piirtää nopeammin kuin aiemmin.

[Curtvile]

Mutta millä selitätte kevyemmän tyyliin myös portin mustavalkoisissa Achilles Wiggeneissä?

[Veli Loponen]

Mutta millä selitätte kevyemmän tyyliin myös portin mustavalkoisissa Achilles Wiggeneissä?

Eikös ne olleet ainakin osittain samoja kuin Mustanaamiossa värillisenä julkaistut? Vähintäänkin Leppänen on saattanut tehdä ne siillä mielellä, että ne jossain vaiheessa päätyvät Mustikseen väritettyinä.

Mutta siis kyllähän Leppäsen töissä varmasti aikakin näkyy. Siitäkin huolimatta, että hänen tyylinsä on ollut aika samanlainen jo 60-luvulta lähtien (Leppäsen nettisivun näytekuvien perusteella).

[Timo Ronkainen]

Ymmärtääkseni ne Achilles Wiggenit on tehty alkuaan ruotsalaiselle Fantomen-lehdelle ja värillisiksi tarkoitettuja(?). Portillahan ei taida olla varaa maksaa pahemmin sarjakuvista tai juuri muustakaan, ainakaan kovin isoja palkkioita?

Timo

[Veli Loponen]

Väri-Mustiksen aloittaessa tuli aika herkkuja Leppäsen Wiggeneitä. Niissä kun taisi olla Leppäsen oma väritys. Näytti hyvältä.

[OM]

Heip,

Minusta ensimmäinen värillinen Mustanaamio lehti joka ilmestyi, ei Agilles Wiggenin kohdalta ollut hyvä. Väri maailma oli liian punaiseen menevä. Minulla on ensimmäinen värillinen Mustanaamio lehti ja juuri tuossa numerossa oli mukana Leppäsen Wiggen. Mutta kuten totesin, sen väri maailma ei ollut kohdallaan alkuunkaan. Mutta sitten muissa numeroissa värien harmonia saavutettiin. Juha Tynnisen erinomaisilta sivuilta löytyy Agilles Wiggenistä kattava indexi. Juhahan on mustis fani ja hänellä on paljon mustanaamioita varsinkin Frew-kustantamon julkaisuja ja taitaa olla kaikki suomessa ilmestyneet mustanaamiot. Joten jos jollakulla jotakin mustis aiheeseen liittyvää, varmasti kannattaa kysyä alan ehdottomalta osaajalta siis Juha Tynniseltä.

[jtynninen]

Ovat julkaisemassa Ruotsissa kokoelman Leppäsen scifi tarinoita. Ja vieläpä englannin kielisenä...
http://latestphantomnews.blogspot.com/2010/11/kari-leppanen-sci-fi-collection.html

[Veli Loponen]

Toi kuulostaa aika hyvältä.