Ei tietenkään. Lassin ongelmat ovat ehdottomasti hänen suhteessaan muihin lapsiin, sehän tuli toisaalla selväksi.
En kutsuisi Lassia häiriintyneeksi edes siksi, ettei hän kovinkaan usein löydä yhteistä säveltä muiden lasten kanssa. Teenpä nyt oman kuvitteellisen tulkintani sarjakuvan miljööstä (jos jotakuta järkeilyni ärsyttää, olkoon imaisematta hernettä liian syvälle nenäonteloon). Jokatap lukuunottamatta perhelomia Lassilla on tasan kaksi erilaista ympäristöä, joissa toimia. Nämä ovat
koti ja
koulu.
Kotiympäristössä normikeskiluokkaisella omakotitaloalueella Lassi on tekemisissä ainoastaan yhden ikäisensä lapsen kanssa. Tämä on Suski, joka on tyttö. Kuusivuotiailla on usein jo selkeä näkemys siitä, etteivät pojat ja tytöt voi leikkiä keskenään - tämän asenteen he ovat oppineet joko ikäisiltään tai itseään vanhemmilta lapsilta.
Lukuisista stripeistä käy ilmi, että Lassi selkeästi
tykkää Suskista, mutta kieltäytyy silti leikkimästä Suskin kanssa siksi, koska Suski on tyttö ja
"tytöt on yök". Tämä on aivan normaalia tuonikäisten lasten käytöstä. Koska muita lapsia ei Lassin kotipiirissä näy, voinen vetää johtopäätöksen, ettei Lassin ja Suskin omakotitaloalueella asu muita potentiaalisia leikkikavereitä. Yksi todiste tästä on esim. se fakta, että Suskikin leikkii teekutsuja aina yksin ja on syvästi harmissaan, ettei saa Lassista kaveria leikkeihinsä.
Tällaisissa olosuhteissa minusta ei ole yhtään ihmeellistä, että Lassi on luonut mielikuvituskaveri Leevin, jonka kanssa voi turvallisesti leikkiä ns. poikien leikkejä. Silloin Lassin ei ainakaan tarvitse pelätä, että isommat lapset pilkkaisivat "tyttöpoikaa" ja tulisivat huutelemaan "rakastuneille" pussauskoppia...
Tämä hypoteesini perustuu omiin kokemuksiini lapsuudesta omakotitaloalueella, jossa oli todellakin ehdottomasti kiellettyä kaveerata vastakkaisen sukupuolen kanssa. Tytöistä ei juuri ystäväainesta löytynyt, joten viihdyin lopulta mieluummin yksikseni piirtelemässä kuin leikkimässä naapurin tyttöjen kanssa. Ainoa lapsi, josta olisin ehkä voinut saada "sen hyvän ystävän", sattui olemaan poika ja katkaisin kaveruuden siihen paikkaan, kun jouduin yllä kuvaamani pilkan kohteeksi.
Suskilla lienee Lassia vahvempi luonteenlaatu ja siksi hän mielellään leikkisi Lassin kanssa, mutta Lassi-parka ei uskalla ystävystyä Suskin kanssa, koska hän pelkää muiden lasten pilkkaa. Tämä on täysin mahdollinen skenaario ja toimii mielestäni hyvänä selityksenä Lassin ja Suskin yksinäisille leikeille ja keskinäiselle suhteelle.
Koulu on Lassista yksinkertaisesti tylsää ja ikävää jo ensimmäisellä luokalla. Kaiken lisäksi ainoa lapsi, jonka kanssa Lassi joutuu aktiivisesti tekemisiin kouluympäristössä, on ilkeä häirikkö Nipa. Muut luokkakaverit näyttävät pitävän Lassia pelkästään outona, eivätkä koskaan yritä leikkiä hänen kanssaan - sen sijaan vaikuttaa siltä, että he ovat sysänneet Lassin kokonaan sosiaalisen verkostonsa ulkopuolelle. Onko vika tähän Lassissa vai muissa lapsissa?
Minun on ex-koulukiusattuna helppo samaistua Lassin kuvitteelliseen asemaan koulussa. Olin peruskoulu-urani alussa hyvin iloinen ja sosiaalinen lapsi, mutta koska muut lapset eivät kelpuuttaneet minua jostain syystä joukkoonsa, hiljenin vuosien varrella lähes mykäksi. Kouluopetus oli kaiken lisäksi minustakin hemmetin tylsää ja siksi käytin tuntini lähinnä kuvien piirtelyyn ja kirjastosta lainaamieni kirjojen lukemiseen.
Ikävä tosiasia on, että kavereita saa, jos on riittävän samalla aaltopituudella heidän kanssaan. Lassi ei sitä ilmiselvästi ole, mutta mistä löytyy selitys? Onko Lassi vakavasti häiriintynyt lapsi vai johtuuko toistuva mielikuvitusmaailmassa eläminen kiusaamisesta, joka on todnäk alkanut jo ennen kouluikää (viittaan Suski vs. Lassi -kotiasetelmaan)? Minusta Lassia ei ole missään tapauksessa syytä leimata häiriintyneeksi Bill Wattersonin luomassa maailmassa. Sen sijaan hän lienee yksinomaan "liian" reipas ja iloinen, jolla on "liian" vilkas mielikuvitus muihin lapsiin nähden; ts. hän on luonnostaan
liian erilainen, mitä muut lapset eivät siedä.
Jokainen nähköön sarjan tavallaan. Minä olen esittänyt tässä oman kyökkipsykologiaan perustuvan näkemykseni asiasta.
