Kiitokset J.L. (tuossa etusivulla luki esittelyssä "shito"-pappi, sen voisi korjata shintoksi).
Ja täysin jotain muuta Oni Kudakiin verrattuna, ja kaikkeen muuhunkin aiemmin tekemääni, tulee olemaan Kafkan Linna. Siitä lähtien kun joskus n. 20 vuotta sitten luin ensimmäisen kerran Kafkan Oikeusjutun olin täysin koukussa. Kyseessä on siis varsin pitkäaikainen unelma ja hauduttelun tulos toteuttaa Kafkan pitkästä teoksesta sarjakuvasovitus, johon on nyt vihdoin saanut mahdollisuuden tarttua, monien eri vaiheiden kautta asioiden loksahdettua kohdalleen, eikä vähimpänä siitä syystä että juuri nyt tuntuu olevan valmis kyseisenlaiseen järjettömään suoritukseen, joksi sitä voitaneen syystäkin kutsua. On kuitenkin mielestäni aika outoa että Kafkaa pidetään vaikeaselkoisena, vaikka teksti on itse asiassa aivan järjettömän huvittavaa, nimenomaan kaikessa järjettömyydessään. Vaikka Kafka on maailman "tunnetuimpia" kirjailijoita, on sääli että niin monet kokevat Kafkan tekstin jollain tavalla vaikeasti lähestyttäväksi. Esimerkiksi juuri Linna on täyttä toimintaa, se toiminta vain tapahtuu lähinnä verbaalisella tasolla. Se onkin ehkä yksi perimmäisin syy toteuttaa sarjakuvasovitus, juuri sarjakuvan keinoin uskon että Kafkan viljelemät surrealistiset nyanssit, ja myös herkulliset henkilöhahmot, on mahdollista aivan eri tasolla saada lukijalle näkyväksi ja ymmärretyksi.
Todennäköisesti useimpien ihmisten henkilökohtainen lukukokemus rajoittuukin lähinnä Kafkan lyhyisiin novelleihin, joihin tarttuminen ehkä on helpompaa, mutta myös harhaanjohtavaa sikäli että novelli on täysin eri kerrontamuoto pitkään romaaniin verrattuna. Kafkan novellien sarjakuvatulkinnoissa itseäni eniten häiritsee kuvallisen kerronnan vieminen äärimmäiseen tyylittelyyn ja ekspressiivisyyteen, mikä vaikeuttaa lukijana samaistumista henkilöhahmoihin. Tämä ehkä on novellien tapauksessa melko ymmärrettävä näkökulma, mutta kadottaa Kafkan tekstin hienovaraisuuden alleviivaamalla liikaa tapahtumien ja henkilöiden absurdia luonnetta. "Överiksi" vedetty fantasia on eri asia kuin unenomainen surrealismi, joka perustuu unien tapaan pikemminkin juuri todellisuutta muistuttavien elementtien kokonaisuuteen. Tai kuten unitutkija A.Revonsuo on osuvasti todennut: “Unien kokemuksellinen sisältö ei koostu järjestäytymättömistä tai satunnaisista tajunnanilmiöistä, vaan se muodostaa todellista havaintomaailmaa jäljittelevän järjestäytyneen ja sisällöllisesti valikoituneen simulaation”.
Ja pitää todeta että todennäköisesti mikään ei ole haitannut sarjakuvaa taiteenlajina enemmän kuin huonosti toteutetut klassikkosovitukset. Latteat, täysin kaikkea persoonallisuutta vailla olevat, maneerisen kuivasti toteutetut sovitukset joita on nähty nk. "kuvitetut klassikot"- nimikkeillä, sun muissa lähinnä kankeaa korkeajännitys-piirustelua vastaavissa tekeleissä. Ja se on Kafkan tekstissä se toinen ilmeisin ansa mihin sarjakuvantekijä voi pudota, ja jota edustaa myös tietyt Kafkasta tehdyt sarjakuvasovitukset. Siinä tarkoitukseni on mitä suurimmassa määrin osoittaa, että Kafkan sarjakuvasovitus voi olla dynaamista sarjakuvakerrontaa, sortumatta silti liialliseen "tekotaiteelliseen" itsearvoiseen ekspressiiviseen visuaaliseen alleviivaamiseen. Järjettömän kokoinen projekti on kyseessä joka tapauksessa, mutta koko Kalevalan sovittamisen jälkeen mikään ei tunnu mahdottomalta. Ja aina jossakin vaiheessa tulee pakonomainen tarve ryhtyä johonkin joka haasteellisuudessaan ylittää kaiken mitä on aiemmin tehnyt.
Mutta pitemmittä puheitta, näytekuviakin tulee piakkoin näkymään, ensisijaisena foorumina tuo Fantacore Median FB-sivu:
www.facebook.com/Fantacore. Itselleni ei ole ollut kovinkaan tyypillistä huudella asioista ennenkuin ne ovat valmiita, mutta uskoisin että tässä tulee jonkinverran muutosta siihen asiaan, ja tuolta sivuilta voi seurata tietyin väliajoin hankkeen edistymistä.
