Sisällissodan pun. + valk. korkkareilla ei kyllä ole mitään tekoa "pelattavuuden" kanssa sen kummemmin kuin vaikka Q. Tarantinon elokuvat olisivat "pelejä".
Kyseinen korkkari oli mukana myös esimerkkinä lineaarisen kerronnan rikkomisesta.
Artikkelissa käsite peli on ymmärretty laajasti. Vertaa esimerkiksi
Wikipedia peli. Kaikkia käsitteitä en kuitenkaan näin suppeaan juttuun mahtunut (enkä tajunnut alkaa) selittämään
Sarjakuva-roolipeleistä olisi kannattatanut kysyä joltakulta joka tietää, vaikka Petri Hiltuselta.
Kyse ei vaan nyt ollenkaan ole rooli- eikä muista peleistä vaan sarjakuvista, joita ei voi lukea "normaalisti". Koska niitä ei ole esitetty lukijalle normaalisti alku-keskikohta-loppu-muodossa. Väitän että ne ovat pelattavia sarjakuvia. Eivät perinteisiä sarjakuvia vaan pelisarjakuvia. Erottaisin nämä kaksi toisistaan, sillä minusta sarjakuva on perinteisessä muodossaan fiksumpi/parempi media kuin tämä pelisarjakuva.
Ulkomaisista esimerkeistä olisi kaiken-hamuaja McCloudin setvitysten ohella voinut mainita Pat Millsin ja Hunt Emersonin opuksen "You are Maggie Thatcher" (a Dole-playing game):
You are Maggie Thatcher vuodelta 1987, näyttää selkeästi olleen edelläkävijä. Vaan eipä ollut minulle tuttu. Artikkeli ei muuten sinänsä edes pyri kattavasti listaamaan näitä kokeiluja, mutta sitä voidaan tehdä täällä (tai jossain muussa ketjussa). Tarkoitus oli vain esitellä erilaisia ratkaisuja. Myös ekojen hypersarjakuvien tekijöiden nimiä jätin tarkoituksella mainitsematta, sillä työt eivät enää ole online, mikä tarkoittaa että niitä siis ei enää ole.