0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.
Anatomiatutoriaali issessään oli oikein mainio, mutta pääasia tässä, eli pomppivat kuvat tuntuivat vähän häiritseviltä ja ehkä jopa turhalta kikkailulta, vaikka kylhän tuota luki. Harkiten käytettynä jossain, ehkä vallan mainio kikka3Mulla on epälihas. Timo
Anatomiatutoriaali issessään oli oikein mainio, mutta pääasia tässä, eli pomppivat kuvat tuntuivat vähän häiritseviltä ja ehkä jopa turhalta kikkailulta, vaikka kylhän tuota luki.
Netin surkean resoluution takia semmoisen lukeminen on hankala järjestää. Tarvitaan keino esittää usean toisiaan tukevan ruudun rykelmä, josta voi nostaa tarkemmin luettavaksi ruudun kerrallaan.
Samaa mieltä. Suurimman osan ruuduista luki hyvin tuossa pienemmässäkin koossa, vähän suurennettuina ja jättämällä nuo roll-overit kokonaan pois lukeminen olisi ollut huomattavasti sujuvampaa. Sisältö oli ihan jees.
Sarjakuvan lukemiseen liittyy, että lukija näkee sivun / aukeaman kerralla. On erinomaisia sarjakuvia joiden informaatio on osin itse sivun rakenteessa.
Netin surkean resoluution takia semmoisen lukeminen on hankala järjestää.
Tarvitaan keino esittää usean toisiaan tukevan ruudun rykelmä...
Sonyssani on niin tarkka näyttö ettei tuo pieni teksti ole luettavissa.
Kuva näkyy olevan noin 510 pikseliä korkea. Useimpiin näyttöihin sen pitäisi mahtua. Alimman kuvarivin teksti on tosin jo niin palikoitunutta että siitä ei saa selvää. Mun näyttöreso on muistaakseni jotain 100-120 ja mä pystyn lukemaan melkein kaiken.
Alkuperäinen kysymys ei koskenut anatomiaa, vaan kysyttiin flash-tutoriaalin ja itse menetelmän toimivuutta.
Yhtä kaikki, kysymys on ongelmista esittää sarjakuvaa näytöllä. ...Onko muihin ratkaisuihin törmätty netissä?
Katsoin Zuda-sivua, eikä sen teksti ollut suurentamatta luettavissa (painoin print screeniä ja otin näytteen):Joo, vaakaformaattiin suuntaaminen olisi mukavaa mutta kysymys on tässä useiden samalla kertaa näkyvien ruutujen yhteispelistä. Semmoiseen joskus on tarvetta, samoin kuin pystysivujen viemisestä nettiin paremmin kuin tähän asti yleensä on onnistuttu. Infinite canvaskin on iso kuva joka koostuu pienistä kuvista.
Sisällissodan pun. + valk. korkkareilla ei kyllä ole mitään tekoa "pelattavuuden" kanssa sen kummemmin kuin vaikka Q. Tarantinon elokuvat olisivat "pelejä".
Sarjakuva-roolipeleistä olisi kannattatanut kysyä joltakulta joka tietää, vaikka Petri Hiltuselta.
Ulkomaisista esimerkeistä olisi kaiken-hamuaja McCloudin setvitysten ohella voinut mainita Pat Millsin ja Hunt Emersonin opuksen "You are Maggie Thatcher" (a Dole-playing game):
Mieleen tulee yksi esimerkki Dice Man niminen 2000 AD julkaisu.
Eräässä ikimuistoisessa revittelyssä Dice Man sarjakuvassa lukija on päätynyt Ronald Reaganin pään sisään ja yrittää käyttäytyä mahdollisimman Reaganmaisesti epäilyksiä herättämättä ja silti estää maailman luisumisen ydinsotaan.
Jonka on komeasti kuvittanut kukapa muu kuin Bryan Talbot.Kun vielä jostain löytäisin omaan kokoelmaani Dicemanin kolmosnumeron jossa on Talbotin You Are Torquemada.
Paljonko näissä on yleensä sivuja? Ja kuinka usein sitä noppaa heitetään? Ainakin noissa taskaritarinoissa on yhdessä juonipolussa aika vähän luettavaa, mutta näissä valintoja tehdään ilmeisesti vähän useammin eli sivun tai muutaman välein?