sarjakuvailmaisu digitaalimuodossa

[Tom]

Onkohan nämä jo postattu? No kuitenkin, tässä pari mielestäni mielenkiintoista puheenvuoroa tekniikan järkevästä hyväksikäytöstä digitaalisarjiksia tehdessä:

http://balak01.deviantart.com/art/about-DIGITAL-COMICS-111966969

http://balak01.deviantart.com/art/ABOUt-about-DIGITAL-COMICS-112523191

Mielestäni on ihan totta että webbisarjikset ja muut digimuodossa levitettävät sarjikset tapaavat matkia perinteisiä paperisarjakuvia vähän turhaan. Kiva nähdä pientä yritystä toiseen suuntaan.

[keijoahlqvist]

Joo. Kun vielä säilytettäisiin sarjakuvan ominaisuus, jossa yhtä aikaa on näkyvillä useita kuvia jotka vaikuttavat toisiinsa - niin kuin tuossa on onnistuttu.

No, tämmöinenkin tutoriaali on tehty
http://www.sarjakuvanteko.fi/wiki/index.php/Flash-sarjakuva_Internetiin

[Emppu]

Itseasiassa, erittäin diivana ihmisenä, olen spotannut kahdenlaisia interaktiivisia sarjakuvia: tuollaisia slideshowmaisia "ruutu kerralla"-juttuja, jotka ovat erittäin puuduttavia, mutta sitten taas näitä taidetilpehööriä, mikä on enemmänkin audiovisuaalinen katselmus kuin mikään sarjakuva.

Suoraan sanottuna, kyllä sarjakuvan pitää näyttää sarjakuvalta, jumaliste. Liian taiteelliset viritelmät valuu helposti audiovisaalisiksi esityksiksi kuin miksikään sarjakuvaksi ja tuollaset ruutu kerralla-tsydeemit on liian puuduttavia. Se ihemtyttää noiden interaktiivisten sarjakuvien kohdalla, ettei haluta kaapata sitä interaktiivisia mahdollisuuksia (animaatiota ja ennen kaikkea ääntä) kerronnan osaksi tai tunnelman tuojaksi, vaan rasittavaksi, sivussa välkkyväksi blingblingjutuiksi (Arkon Zark on valitettavasti hyvä huono esimerkki).

Platinum Grit on hyvä tsekata, vaikka se onkin hieman puuduttava slideshowmainen. Siinä on sellaisia pieniä juttuja, jotka juuri klikkaistekniikalla saa pontta kerrontaansa. Tämä pitäisi olla mielestäni yksi kriteeri, miksi tehdä tällaisia sarjakuvia tai antaa niiden ylipäätänsä olla olemassa, koska sarjakuvan selailu sivu kerrallaan tai ruutu kerrallaan ei ole kovin uutta.

Anteeksi kova vuodatus. Tiedän, että tämä alue sarjakuvista on vielä lasten kengissä, mutta DD:n ansainnut slideshow oli jotain sinne päin, mihin kannattaisi lähteä kehittämään. Sinänsä tämä ketju olisi ollut kiva perustaa itse jo nelisen kuukautta sitten, kun 55 sivusta interaktiivista sarjakuvaa lähdettiin tekemään. No, nyt on myöhäistä itkeä, kun on tulossa ulos kahden viikon päästä. :B

[Tom]

Ai niin platinum grit! Mä olinkin unohtanut sen. Kiitti muistutuksesta!

No joo "puuduttavasta slideshowmaisuudesta" ei pääse juuri mihinkään digitaalimuodossa. Joidenkin scrollerien kanssa voi tietty kikkailla, mutta ei paperisarjiksen käyttöliittymän kanssa kannata lähteä kilpailemaan. Paperi tuoksuukin paremmalta. Mutta digisarjiksien tuottamisella on aina ollut ainakin nämä kaksi etua :
1) monistaminen on halpaa
2) levittäminen on tehokasta

Ja näillä flashilla tms tekniikoilla tehdyillä sarjiksilla on myös etuna se että koko matskun voi ladata etukäteen - eli sivusiirtymät ovat saumattomia (vrt. webbisarjikset jossa joutuu odottamaan sivulatausta/paperisarjikset jossa joutuu odottamaan sivun kääntämistä).

Sekin on ihan mielenkiintoista kun voi vaan tuupata lisää ruutuja vanhojen ruutujen viereen. Voi kikkailla eri tavoin ruutujen välisillä suhteilla ihan eri tavalla.

Aiheesta jauhetaan myös täällä:
http://gingerbox.spiteshow.com/viewtopic.php?t=9854

[Emppu]

Ai niin platinum grit! Mä olinkin unohtanut sen. Kiitti muistutuksesta!

No joo "puuduttavasta slideshowmaisuudesta" ei pääse juuri mihinkään digitaalimuodossa. Joidenkin scrollerien kanssa voi tietty kikkailla, mutta ei paperisarjiksen käyttöliittymän kanssa kannata lähteä kilpailemaan. Paperi tuoksuukin paremmalta. Mutta digisarjiksien tuottamisella on aina ollut ainakin nämä kaksi etua :
1) monistaminen on halpaa
2) levittäminen on tehokasta

Ja näillä flashilla tms tekniikoilla tehdyillä sarjiksilla on myös etuna se että koko matskun voi ladata etukäteen - eli sivusiirtymät ovat saumattomia (vrt. webbisarjikset jossa joutuu odottamaan sivulatausta/paperisarjikset jossa joutuu odottamaan sivun kääntämistä).

Sekin on ihan mielenkiintoista kun voi vaan tuupata lisää ruutuja vanhojen ruutujen viereen. Voi kikkailla eri tavoin ruutujen välisillä suhteilla ihan eri tavalla.

Aiheesta jauhetaan myös täällä:
http://gingerbox.spiteshow.com/viewtopic.php?t=9854

Silleen ihmetyttää, että miksi se nyt vasta on hokattu, kun kummiskin ainekset siihen on ollut aikoja sitten olemassa ja edelleenkään ei olla lähdetty kunnolla sille linjalle, että se kerronta tukisi tuota formaattia. No paras puhumaan, kun omakaan ei tue, mutta ainakin on moneen kohtaan uusia ideoita ja visioita hirveesti, miten tehdä tulevaisuudessa vastaavaa. Mun mielestä tuo formaatti ainakin säästää tilaa siinä mielessä, että toisto voidaan esittää yhden paneelinkokoisella alueella, mihin saattaisi sitten mennä tavissarjiksessa kolmesta yhdeksään paneelia, mutta toimii yhtä tehokkaasti molempina. Innolla sitä jo odottaa saavansa tämä pulkkaan, että pääsee omia juttuja tekemään. =D

Nakertaa vain, ettei ihmiset ole innostuneet käyttämään ääntä. Ihmisenä, joka vihaa ääniefektien piirtämistä, on parempi kuin loistavaa, että saa rytmitettyä myös ääntä tekemisen mukaan, mutta sinällään, onko se sitten enää sarjakuvaa? Muistan, kun Sidewaysissä käytettiin joissakin kohtaa ääniä, jotka oikeesti pisti paskat housuun ihan niiden olemassa olon takia, joten tässä ois saumaa oikeesti pelottaville ja häiritseville kauhusarjakuville. Mutta sitä ennen, mielenkiintoista huomista odottaessa. :B

[Tom]

Nakertaa vain, ettei ihmiset ole innostuneet käyttämään ääntä. Ihmisenä, joka vihaa ääniefektien piirtämistä, on parempi kuin loistavaa, että saa rytmitettyä myös ääntä tekemisen mukaan, mutta sinällään, onko se sitten enää sarjakuvaa?

Mjo lievänä typografiafiilistelijänä diggailen kyl ääniefektien piirtämisestäkin mut juu oishan toi kiva tapa kiertää se! Soundclipit ois varmaan about ainoo tapa saada oikeesti pelottavaa sarjista aikaiseksi.  Luultavasti tällaselle soundisarjakuvalle olisi muutenkin yleisöä olemassa. Ainakin monet tykkäsivät esim Max Paynessa olleista sarjiksista.

Mut hm mun pitäs ehkä jauhaa vähempi ja tehä enempi!

[Reima Mäkinen]

Nakertaa vain, ettei ihmiset ole innostuneet käyttämään ääntä.
... mutta sinällään, onko se sitten enää sarjakuvaa?

Lukija rytmittää etenemisensä sarjakuvassa itse ja säätelee lukemiseen käyttämäänsä aikaa. Äänissä on alku loppu ja aikaulottuvuus eli ne etenevät vääjäämättä (samaan tapaan kuin animaatio). Sanoisin että kohtausten taustamusiikki voi toimia, samoin pisteäänet hyvin harkitusti annosteltuna. Sarjakuvan ääniraita on vanha keksintö jota on harrastettu jo analogisena aikana - ilman sen järisyttävämpiä onnistumisia.

Tämmöinen tuli tehtyä muinoin: Jumping inissä kirioitettiin joka jaksoon jotain jippoja. Osa toimii edelleen osa (esim. musiikit viimeisissä jaksoissa) ei. Siihen aikaan monitoritkin oli 640 kertaa 480 pikseliä  Jokunen linkki on jossain korruptoitunut, mutta pystyy ton silti jotain kautta lukemaan kokonaan läpi.

[Emppu]

Lukija rytmittää etenemisensä sarjakuvassa itse ja säätelee lukemiseen käyttämäänsä aikaa. Äänissä on alku loppu ja aikaulottuvuus eli ne etenevät vääjäämättä (samaan tapaan kuin animaatio). Sanoisin että kohtausten taustamusiikki voi toimia, samoin pisteäänet hyvin harkitusti annosteltuna. Sarjakuvan ääniraita on vanha keksintö jota on harrastettu jo analogisena aikana - ilman sen järisyttävämpiä onnistumisia.

Tämmöinen tuli tehtyä muinoin: Jumping inissä kirioitettiin joka jaksoon jotain jippoja. Osa toimii edelleen osa (esim. musiikit viimeisissä jaksoissa) ei. Siihen aikaan monitoritkin oli 640 kertaa 480 pikseliä  Jokunen linkki on jossain korruptoitunut, mutta pystyy ton silti jotain kautta lukemaan kokonaan läpi.

Se on kyllä valitettavan totta, että äänet ja lukijaystävällisyys ei aina mene yks yhteen, mutta juuri ambienssit olisi mielenkiintoinen kokemus. Lisäksi kun toi Flash on ottanut harppausaskelia ihan viime vuosinakin, onkin ihmetyttänyt, miten interaktiivisten sarjakuvan tila ei ole tullut sieltä pilvistä minnekään maan pinnalle oikein vieläkään.
Mutta niin, viikon päästä pitäs olla oma projekti kasassa, joten kiintoisalta näyttää, miten tuokin härdelli tulee lukukokemuksellisesti onnistumaan. :p

[Tohtori]

 Pakko sanoa: En oikein välitä digitaalisista sarjakuvista.

1. Minulla on jostain syystä tunne, että nettisarjakuvien on hankala menestyä. Tai sitten en ole vain huomannut topikkeja, joissa ylistettäisiin nettisarjakuvia niin kuin Watchmeniä.
2. Jaksaisiko tuolla tavalla lukea jotain kahdensadan sivun tarinakokonaisuutta?
3.(ja suurin syy) Kun otan käteeni kirjan tai sarjakuvan, menen jonnekkin hiljaiseen ja yksinäiseen paikkaan lukemaan rauhassa. Niin siihen voi rauhassa syventyä ja jos jokin kohta on epäselvää voi yhtä helposti palata lukemaan hankalan kohdan kuin netissä. Jos kaikki sarjakuvat (niinkuin tulevaisuudessa varmasti tulee olemaan) julkaistaisiin netissä, se tarkoittaisi että minun pitäisi istua ruudun ääressä ja vain tuijotella sitä sarjakuvaa. Muutenkin, kun netistä on tullut ihmiselle liian tärkeä, tarkoitan että internet ei ole enää vain upea apuväline vaan elämä, en halua käyttää sitä yhtään sen enempää kuin nytten. Eli etenen yhä onnettoman hitaasti ja vanhanaikaisesti ja käyn kirjastosta lukemassa sarjakuvia ja muita kirjoja.( En siis tietenkään tuomitse nettisarjakuvia)

[echramath]

1. Minulla on jostain syystä tunne, että nettisarjakuvien on hankala menestyä. Tai sitten en ole vain huomannut topikkeja, joissa ylistettäisiin nettisarjakuvia niin kuin Watchmeniä.

Sinulla on aika kovat kriteerit, jos esimerkiksi suosiossa pitäisi voittaa "edes Watchmen", mutta kyllä nettisarjoilla on kohtalaisen suurtakin suosiota. Yksi huomio on tietysti se, että sarjan suosio voi olla jakautunut ympäri maailmaa, kun taas esimerkiksi suomenkielisellä sarjalla se nyt ei huomattavasti leviä maamme ulkopuolelle.   

2. Jaksaisiko tuolla tavalla lukea jotain kahdensadan sivun tarinakokonaisuutta?

Nähtävistä joo, sillä ajoittain kuuluu mainintoja siitä, miten jonkun aamu on vähän niinkuin kadonnut siihen, että joku linkkasi jonkin aikaisemmin tuntematton nettisarjan, joka piti sitten lukea loppuun.

Tokihan tyypillinen nettisarja on humoristinen strippi tai yhden sivun kokonaisuus, joka luetaan kerran päivässä.

[JJ Naas]

Nettisarjakuvilla on usein oma fooruminsa, joten sarjakuvaa koskeva keskustelu tapahtuu enimmäkseen siellä. Oman mausteensa siihen tuo se, että nettisarjakuvan tekijä on myös usein siellä foorumilla moderoimassa ja keskustelemassa lukijoiden kanssa, joten ei tarvitse spekuloida piilotasojen merkityksistä vaan voi kysyä suoraan tekijältä.

[JanneT]

Nettisarjakuvilla on usein oma fooruminsa, joten sarjakuvaa koskeva keskustelu tapahtuu enimmäkseen siellä. Oman mausteensa siihen tuo se, että nettisarjakuvan tekijä on myös usein siellä foorumilla moderoimassa ja keskustelemassa lukijoiden kanssa, joten ei tarvitse spekuloida piilotasojen merkityksistä vaan voi kysyä suoraan tekijältä.

Netissä julkaiseminen on myös tekijälle tuosta syystä antoisaa, että voi saada välitöntä palautetta lukijoilta. Oman sarjakuvani lukijoista ehkä prosentti seuraa sarjista kotisivujen kautta, mutta kaikki palaute tulee kuitenkin juuri heiltä.

Oma mielipiteeni animaatioista ja ääniefekteistä on, että niillä on yleensä lähinnä latistava vaikutus. Oma mielikuvitus hoitaa molemmat asiat paremmin.

[Emppu]

3.(ja suurin syy) Kun otan käteeni kirjan tai sarjakuvan, menen jonnekkin hiljaiseen ja yksinäiseen paikkaan lukemaan rauhassa. Niin siihen voi rauhassa syventyä ja jos jokin kohta on epäselvää voi yhtä helposti palata lukemaan hankalan kohdan kuin netissä. Jos kaikki sarjakuvat (niinkuin tulevaisuudessa varmasti tulee olemaan) julkaistaisiin netissä, se tarkoittaisi että minun pitäisi istua ruudun ääressä ja vain tuijotella sitä sarjakuvaa.

Mun mielestä sarjakuvien luettavuus on yksi suurimpia ongelmia netissä. Mulla on jäänyt monta sarjakuvaa lukematta sen takia, että se sivun lay out ja grafiikat on jotenkin niin käsittämättömän ärsyttävät, etten näe mitään hyötyä kamppailla vähänkään surkeampien sarjakuvien lukemisen kanssa (suurin osa suomalaisista sarjakuvablogeista valitettavasti kuuluu tähän kastiin Sarjakuvablogit.comin Wordpress ei auta asiaa tippaakaan, kiitos SWF-asennevammaisuutensa).
Lisäksi on jotenkin surullista, että tällaiset käsittämättömästi leiskatut sarjakuvasivut ovat suosittuja. Mietinpä, miten kukaan jaksaa selata sellaisia hirveitä viritelmiä, joiden lataus kestää pienen ikuisuuden, kiitos sivugrafiikoiden.
Onneksi tämä suuntaus on menossa parempaan pikku hiljaa.

[mikko jylhä]

Väsäsin pienen tutoriaalin Liminkalaisiin tarpeisiin.

http://www.sarjakuvanteko.fi/wiki/index.php/Yksinkertainen_selaus

Haluaisiko joku kommentoida?

[echramath]

http://www.sarjakuvanteko.fi/wiki/index.php/Yksinkertainen_selaus
Haluaisiko joku kommentoida?

Oho, huomaan, että Gnash tulkitsee tuota vallan sujuvasti (täytynee silti yrittää selvittää mihin juupeliin oikea Flash-plugarini on kävellyt, Ylen Areena ei toimi). Muta noin muutoinhan tuo on kyllä minusta ns. turhaa multimediaa. Jos olisi iso kuva, josta voisi pomppia detaljeja esiin (tai esim. pään sisältö voisi "avautua") tuo olisi perusteltua, mutta sarjakuvatekniikkana en lämpene moiselle konseptille.

Jos haluaa julkaista sarjakuvaromaanin netissä helposti luettavassa moodissa eikä kaipaa yletöntä drm:ää, ihan cbz-päätteellä merkitys zip-paketit ovat hyvä lähtökohta, käyttöliittymän suunnittelu jää silloin lukuohjelman tekijöiden vastuulle ja nykyiset ovatkin jo ihan hyviä. Tietokoneiden kanssa ongelmaksi muodostuvat ikävät käytännön seikat kuten resoluutio, siis lähinnä se, että jos kuvassa on pieniä detaljeja, olisi kiva saada koko ruutu käyttöön, mutta kuvan skaalaaminen kumpaan suuntaan tahansa juuri sellaisessa käytännön kokoluokassa (alle 20%) tuottaa viivapiirroksilla usein aivan hirveää jälkeä. Joku voisi äityä tarjoamaan saman materiaalin useassa eri koossa niistä alkuperäisistä hervottoman tarkoista originaaleista skaalaillen.

Tietysti jos tykkää touhuta vektorien kanssa asia on aivan toinen.