0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.
Ai niin platinum grit! Mä olinkin unohtanut sen. Kiitti muistutuksesta!No joo "puuduttavasta slideshowmaisuudesta" ei pääse juuri mihinkään digitaalimuodossa. Joidenkin scrollerien kanssa voi tietty kikkailla, mutta ei paperisarjiksen käyttöliittymän kanssa kannata lähteä kilpailemaan. Paperi tuoksuukin paremmalta. Mutta digisarjiksien tuottamisella on aina ollut ainakin nämä kaksi etua :1) monistaminen on halpaa 2) levittäminen on tehokastaJa näillä flashilla tms tekniikoilla tehdyillä sarjiksilla on myös etuna se että koko matskun voi ladata etukäteen - eli sivusiirtymät ovat saumattomia (vrt. webbisarjikset jossa joutuu odottamaan sivulatausta/paperisarjikset jossa joutuu odottamaan sivun kääntämistä).Sekin on ihan mielenkiintoista kun voi vaan tuupata lisää ruutuja vanhojen ruutujen viereen. Voi kikkailla eri tavoin ruutujen välisillä suhteilla ihan eri tavalla.Aiheesta jauhetaan myös täällä:http://gingerbox.spiteshow.com/viewtopic.php?t=9854
Nakertaa vain, ettei ihmiset ole innostuneet käyttämään ääntä. Ihmisenä, joka vihaa ääniefektien piirtämistä, on parempi kuin loistavaa, että saa rytmitettyä myös ääntä tekemisen mukaan, mutta sinällään, onko se sitten enää sarjakuvaa?
Nakertaa vain, ettei ihmiset ole innostuneet käyttämään ääntä.... mutta sinällään, onko se sitten enää sarjakuvaa?
Lukija rytmittää etenemisensä sarjakuvassa itse ja säätelee lukemiseen käyttämäänsä aikaa. Äänissä on alku loppu ja aikaulottuvuus eli ne etenevät vääjäämättä (samaan tapaan kuin animaatio). Sanoisin että kohtausten taustamusiikki voi toimia, samoin pisteäänet hyvin harkitusti annosteltuna. Sarjakuvan ääniraita on vanha keksintö jota on harrastettu jo analogisena aikana - ilman sen järisyttävämpiä onnistumisia.Tämmöinen tuli tehtyä muinoin: Jumping inissä kirioitettiin joka jaksoon jotain jippoja. Osa toimii edelleen osa (esim. musiikit viimeisissä jaksoissa) ei. Siihen aikaan monitoritkin oli 640 kertaa 480 pikseliä Jokunen linkki on jossain korruptoitunut, mutta pystyy ton silti jotain kautta lukemaan kokonaan läpi.
1. Minulla on jostain syystä tunne, että nettisarjakuvien on hankala menestyä. Tai sitten en ole vain huomannut topikkeja, joissa ylistettäisiin nettisarjakuvia niin kuin Watchmeniä.
2. Jaksaisiko tuolla tavalla lukea jotain kahdensadan sivun tarinakokonaisuutta?
Nettisarjakuvilla on usein oma fooruminsa, joten sarjakuvaa koskeva keskustelu tapahtuu enimmäkseen siellä. Oman mausteensa siihen tuo se, että nettisarjakuvan tekijä on myös usein siellä foorumilla moderoimassa ja keskustelemassa lukijoiden kanssa, joten ei tarvitse spekuloida piilotasojen merkityksistä vaan voi kysyä suoraan tekijältä.
3.(ja suurin syy) Kun otan käteeni kirjan tai sarjakuvan, menen jonnekkin hiljaiseen ja yksinäiseen paikkaan lukemaan rauhassa. Niin siihen voi rauhassa syventyä ja jos jokin kohta on epäselvää voi yhtä helposti palata lukemaan hankalan kohdan kuin netissä. Jos kaikki sarjakuvat (niinkuin tulevaisuudessa varmasti tulee olemaan) julkaistaisiin netissä, se tarkoittaisi että minun pitäisi istua ruudun ääressä ja vain tuijotella sitä sarjakuvaa.
http://www.sarjakuvanteko.fi/wiki/index.php/Yksinkertainen_selausHaluaisiko joku kommentoida?