Kirjoittaja Aihe: Jarmo Mäkilä  (Luettu 18291 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 859
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #15 : 30.12.2008 klo 10:50:41 »
Mäkilän sarjakuvat toimivat mainiosti jos osaa lukea kuvia eikä vain puhekuplia. Harva osaa tehdä yhtä hyviä kuvia, ja yo. höpinät ovat kai lähinnä kateutta.

US:n kommentoinneissa esiin nousseen sarjakuvan määritelmän mukaan Mäkilän teokset ovat todellakin sarjakuvaa. Itse en perusta kovin paljon näistä määritelmän vähimmäisehdot täyttävistä töistä. Mäkilän työt edustavat taiteilijasarjakuvaa ja vielä sen äärilaitaa. Jos tekee työnsä tietoisesti vähemmistölle, ei kai voi muuta odottaakaan kuin sitä että enemmistö ei ymmärrä.

Taidepiireissä (jotka eivät niin laajoja ole nekään) vallitseva kateus ei tietääkseni (vielä) juurikaan vaivaa sarjakuvapiirejä, niin että nimimerkki Kieherän heitto siihen suuntaan on täysin vailla pohjaa.

Suhtautumisesta Mäkilän sarjoihin saa hyvän kuvan suorittamalla Kvaakista haun sanoilla Aavekaupunki ja Daydreamer. Teokset tulevat jostain syystä mainituiksi ketjuissa joissa puhutaan masentavimmista ja huonoimmista sarjakuvista noin yleensä.

Foorumivalvojan näkökulmasta voisin sanoa uudelle jäsenelle, Kieherälle, että Kvaak on niin suvaitsevainen foorumi että ylläharjoittamasi provokaation kaltaista käytöstä ei täällä pitkään katsella läpi sormien. Sarjakuvista on lupa lausua myös negatiivisia kommentteja. Jopa ihmisten vajavaisuuksiin sarjakuvantekijöinä pitää voida viitata. Sen sijaan henkilöiden muu arvosteleminen on syytä harkita kirjoituksissa hyvin tarkkaan.
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

K.Kieherä

  • Vieras
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #16 : 30.12.2008 klo 11:23:34 »
Tuolla perusteella joudutkin poistamaan melkein koko keskustelun. Olen samaa mieltä sen ainoan asiallista kritiikkiä esittäneen keskustelijan kanssa, että Mäkilän sarjakuvissa ei oo tarinaa ja niiden heikkous on teksti. Mutta ihmettelen silti näitä "surkea" ja "ei osaa" -kommentteja ja miksi ne ovat tarpeellisia.

JJ Naas

  • Toikkarointia lammashaassa
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 522
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #17 : 30.12.2008 klo 11:45:24 »
Olen samaa mieltä sen ainoan asiallista kritiikkiä esittäneen keskustelijan kanssa, että Mäkilän sarjakuvissa ei oo tarinaa ja niiden heikkous on teksti.

Mikäli tarkoitat tarinalla juonta itsessään ja tekstillä dialogin muotoa ja sisältöä, niin ne ovat asia erikseen, mutta Mäkilän Kvaakissa saama kritiikki koskee enemmän sarjakuvakerrontaa yleensä. Kuten kaikessa taiteessa, perussäännöt olisi ensin hanskattava ennen kuin niitä lähtee rikkomaan, mutta Mäkilä ei ole vielä sisäistänyt edes rytmityksen kaltaisia äärimmäisen kriittisiä perusjuttuja.

Varmasti joku sarjakuvapiireissä mielellään häntä auttaisi tässä suhteessa, jotta samoja perusvirheitä ei toistettaisi albumista toiseen.

EDIT: Tämä ei tarkoita sitä että Mäkilän teoksia karsastettaisiin siksi että hän ei ole nöyristynyt ottamaan oppia sarjakuvapiirien tyypeiltä, vaan siksi että on niin pirun tuskastuttavaa katsoa kuinka hyvät kuvitukset menevät hukkaan noin lapsellisten perusvirheiden vuoksi. Kuinka ne voisivat olla niin paljon parempia jos vain Mäkilä malttaisi edes hieman opiskella ja sisäistää sarjakuvakerronan perusteita ja ehkä oikoluetuttaa kuvakäsikirjoituksensa jollain joka hallitsee homman (vaikka Tarmo Koivistolla) ennen kuin alkaa maalaamaan finaaleja.
« Viimeksi muokattu: 30.12.2008 klo 12:21:33 kirjoittanut JJ Naas »

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 859
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #18 : 30.12.2008 klo 12:28:33 »
Mutta ihmettelen silti näitä "surkea" ja "ei osaa" -kommentteja ja miksi ne ovat tarpeellisia.
Sitä pitää kysyä ajatusten esittäjiltä. Foorumi on kuitenkin vain foorumi, ei teksti täällä ole mitään auktorisoitua kritiikkiä vaan kaukana siitä. Yksittäisten ihmisten mielipiteitä. ...Vapaasti kunkin tulkattavissa joko osoitukseksi kirjoittajan tai kohteen ominaisuuksista.

Suosittelen tutustumista muihinkin Kvaakin ketjuihin. Keskustelija joka kykenee artikuloimaan ajatuksiaan, vaikka sitten kuvataiteen näkökulmasta on aina tervetullut mukaan :)

Mäkilän sarjakuvat olisivat juuri erilaisuutensa vuoksi mielenkiintoinen tutkimus- ja vertailukohde. Sellainen tutkimus ja perinpohjainen kritiikki on kuitenkin luksusta josta vain ani harva sarjakuvantekijä pääsee osalliseksi.
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

Petteri Oja

  • Juudas itselleen
  • Jäsen
  • Viestejä: 8 145
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #19 : 30.12.2008 klo 12:32:19 »
Olen samaa mieltä sen ainoan asiallista kritiikkiä esittäneen keskustelijan kanssa, että Mäkilän sarjakuvissa ei oo tarinaa ja niiden heikkous on teksti. Mutta ihmettelen silti näitä "surkea" ja "ei osaa" -kommentteja ja miksi ne ovat tarpeellisia.

Olet kyllä ihan turhaan vetänyt herneen nenääsi. Eihän täällä ole juurikaan kritisoitu muuta kuin Mäkilän puutteita sarjakuvakerronnassa. Ja tarinoiden olemattomuudesta olet siis itsekin samaa mieltä.

Eikä kukaan ei ole käyttänyt Mäkilästä sanaa "surkea".

Lähinnä tulee semmoinen tuntu, ettei Mäkilää saisi kritisoida koska hän tulee sarjakuvapiirien ulkopuolelta. Jos luet foorumia enemmän, huomaat täällä kritisoitavan myös heitä, jotka tulevat piirien sisältä.

VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 556
  • Kuka mitä häh?
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #20 : 30.12.2008 klo 13:33:38 »
Ei toki voi sanoa, että Mäkilän työt olisivat mitenkään surkeita. Kyllä varsinkin "miehinen ahistus" välittyy hänen töistään. Mutta ei edes pop-taiteellinen taulu muutu sarjakuvaksi sillä että kuviin lisätään selittävät puhekuplat eikä taulujen latominen sarjaksi ole sarjakuvakerrontaa. ("Emme enää avaa suutamme kun juttelemme" - P. Jarla, Valitut sarjat 1) Parodiana moinen voi toimia - ks. MAD-lehti (Whistlerin "äiti" katsomassa televisiota), mutta ei itsenäisenä teoksena.
Totta kai Mäkilän taulut ovat itsessään kertovia, mutta sarjakuva kuitenkin perustuu kuvan JA sanan vuorovaikutukseen. Niiden pitää tukea eli täydentää toisiaan. Taulu on taulu ja se sanoo katsojalle sen mitä katsoja haluaa siinä nähdä. Sarjakuvaruuduiksi Mäkilän maalaukset ovat "ylityöstettyjä".
Vertailun vuoksi: http://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/22863-sikamaista-taidetta 
 
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 553
  • -
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #21 : 30.12.2008 klo 13:48:36 »
sarjakuva kuitenkin perustuu kuvan JA sanan vuorovaikutukseen. Niiden pitää tukea eli täydentää toisiaan.
No ei kyllä aina. Mykkä, tekstitön sarjakuva on laaja ja painava sarjakuvan osasto. Kuvienvälinen vuorovaikutus on kyllä välttämätön.

Saispa Thierry Groensteenin System de la bande dessinéen suomeksi... vaikkei sen kanssa olisikaan samaa mieltä joka kohdassa.

K.Kieherä

  • Vieras
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #22 : 30.12.2008 klo 14:13:20 »
Täytyy kyllä Ojalle esittää pahoittelu: minä kuten varmaan monet muutkin saivat sen käsityksen, että hän oli itse pistänyt kommenttinsa arvostelun perään nimettömänä. Joku olikin hyväksikäyttänyt Ojaa, joka täällä reilusti sanoo mielipiteensä omalla nimellään ja asiallisesti toi tänne myös vastaväitteet esiin. Mutta pitääkö runossa olla loppusoinnut, romaanissa tarina jne? Missä sarjakuvien teon säännöt (tai vaikuttaa pikemminkin lainsäädännöltä keskustelun perusteella) on julkaistu ja kuka ne on tehnyt?

VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 556
  • Kuka mitä häh?
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #23 : 30.12.2008 klo 14:18:45 »
No ei kyllä aina. Mykkä, tekstitön sarjakuva on laaja ja painava sarjakuvan osasto. Kuvienvälinen vuorovaikutus on kyllä välttämätön.

Sitten voidaan väitellä onko tekstitön sarjakuva kuvasarjaa vai sarjakuvaa... mutta aivan, sanattomissakin sarjakuvaruuduissa on "sisällä" teksti joka johdattaa seuraavaan ruutuun. Jos kuva on tehty itsenäiseksi (kuten maalaus), sitä ei niin vain nivota jatkamaan toisen, erillisen taulun tarinaa. Tässä Akseli Gallen-Kallelan "strippi":

 
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 859
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #24 : 30.12.2008 klo 14:32:25 »
Mutta pitääkö runossa olla loppusoinnut, romaanissa tarina jne? Missä sarjakuvien teon säännöt (tai vaikuttaa pikemminkin lainsäädännöltä keskustelun perusteella) on julkaistu ja kuka ne on tehnyt?
Sarjakuvassa on samalla tapaa "sääntöjä" kuin kirjallisuudessa tai maalaustaiteessa. Tai pikemminkin voisi puhua vakiintuneista käytännöistä. Sarjakuvalla on kuitenkin ilmaisumuotona tiettyjä piirteitä joita esim. taidevalokuvalla, maalauksella tai runolla EI ole. Lisäksi strippisarjakuva ja pidempi kerronta ovat kaksi eri sarjakuvan lajia. (Kaikki eivät osaa lukea strippejä eivätkä kaikki stripin lukijat pääse kovin helposti sisään pitkiin juttuihin.) Sarjakuvanlukutaito ei ole mikään automaattinen sisäsyntyinen lahja vaan se on opetellun koodiston tulkkaamista. Samoin sarjakuvan tekeminen on näiden koodien "kirjoittamista".

Voidaan ajatella että eri taiteet tai kertomisen tavat poikkeavat toisistaaan sen perusteella mitä niillä voidaan (kannattaa yrittää) esittää. Tekijä sitten päättää miten hän esittää ja mitä valitsemansa median keinoja käyttää.

Mäkilän tapauksessa voidaan ihan hänen albumejaan lukemalla havaita jotain puutteellisuutta ja siihen monet reagoviat pitämällä häntä vähemmän hyvänä sarjakuvakertojana. Tämä puute sijaitsee sellaisella alueella jota monet tämän ketjun kirjoittajat ovat yrittäneet haarukoida. Iso osa sarjakuvasta ja sen lukemisesta on kuitenkin tulkintaa. Osa tästä tulkinnasta perustuu konventioon, mikä entisestään hankaloittaa sen tarkkaa osoittamista. Kun kyse on taiteesta voitaneen kuitenkin hyväksyä tulkinnan ja intention ylivaltaa raakaan analyysiin nähden. Eli kaikkea ei vain pysty täysin selittämään.

Kyllä minäkin tekisin parempia sarjakuvia jos osaisin.  :)
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

Lönkka

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 186
  • Life goes on (except for those who die)
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #25 : 30.12.2008 klo 23:54:12 »
Kummallista syyttää sisäsiittoisuudesta ja ahdasmielisyydestä jos porukat keskustelevat aiheeseen nimenomaan suunnatulla foorumilla.

Turha myöskään pahoittaa mieltä jos muiden mielipiteet eivät ei ole omien kanssa yhteneviä. Ei syynä varmaankaan ole mikään kollektiivinen "nyt kyllä haukutaan tuokin pataluhaksi" salaliitto. Ei muidenkin ole pakko pitää asioista josita juuri sinä pidät.

Hui_hai

  • kirjastotätisetä
  • Jäsen
  • Viestejä: 216
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #26 : 31.12.2008 klo 10:12:58 »
Kyllä minäkin tekisin parempia sarjakuvia jos osaisin.  :)

Minä tekisin sarjakuvia, jos osaisin.

Silti vaikka en osaa tehdä sarjakuvaa, katson, että minulla maksavana asiakkaana eli sarjakuvien ostajana ja lukijana on oikeus arvostella muiden töitä. Jopa velvollisuus. Tässä yhteydessä käytän sanaa arvostella neutraalisti. Ansioista tulee kiittää, mutta jos joku ei miellytä, niin kyllä negatiivisiakin mielipiteitä pitää saada esittää.
"Vapaa-aika ilman kirjoja on yhtä kuin kuolema ja elävän ihmisen
hauta." [Lucius Annaeus Seneca]

AapoK

  • Jäsen
  • Viestejä: 589
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #27 : 31.12.2008 klo 11:10:51 »
Hyvä sarjakuvapiirtäjä on eri asia kuin hyvä piirtäjä. Molemmat taidot ovat toki mainiota hallita, mutta samalla hetkellä ne eivät toimi yhteen. Ja parempihan se on olla pari kehnoa ruutua sujuvassa kerronnassa kuin kasa kauniita kuvia vailla kerrontaa. Itselle ainakin sarjakuvassa merkitsee paljon se kokonaisuus, kuvan ja tekstin suhde(kyllä pärjää joskus pitkällekin ilman sanoja). Pelkistämisen taitokin on hieno asia.

Siitä vaan jää niin tyhjä olo kun saa käteensä kasan suuria tilannekuvia, missä kaikki vain on. Mitään ei puutu ja kaikki on täydellisesti paikallaan. Yksittäisinä teoksina varsin upeita, mutta sarjakuvana... Ilmavuus kun on sarjakuvissa parhaimpia juttuja.
« Viimeksi muokattu: 31.12.2008 klo 11:13:40 kirjoittanut AapoK »

fox

  • Vieras
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #28 : 31.12.2008 klo 19:49:07 »
Sarjakuvassa on samalla tapaa "sääntöjä" kuin kirjallisuudessa tai maalaustaiteessa. Tai pikemminkin voisi puhua vakiintuneista käytännöistä. Sarjakuvalla on kuitenkin ilmaisumuotona tiettyjä piirteitä joita esim. taidevalokuvalla, maalauksella tai runolla EI ole. Lisäksi strippisarjakuva ja pidempi kerronta ovat kaksi eri sarjakuvan lajia. (Kaikki eivät osaa lukea strippejä eivätkä kaikki stripin lukijat pääse kovin helposti sisään pitkiin juttuihin.) Sarjakuvanlukutaito ei ole mikään automaattinen sisäsyntyinen lahja vaan se on opetellun koodiston tulkkaamista. Samoin sarjakuvan tekeminen on näiden koodien "kirjoittamista".

Voidaan ajatella että eri taiteet tai kertomisen tavat poikkeavat toisistaaan sen perusteella mitä niillä voidaan (kannattaa yrittää) esittää. Tekijä sitten päättää miten hän esittää ja mitä valitsemansa median keinoja käyttää.

Mäkilän tapauksessa voidaan ihan hänen albumejaan lukemalla havaita jotain puutteellisuutta ja siihen monet reagoviat pitämällä häntä vähemmän hyvänä sarjakuvakertojana. Tämä puute sijaitsee sellaisella alueella jota monet tämän ketjun kirjoittajat ovat yrittäneet haarukoida. Iso osa sarjakuvasta ja sen lukemisesta on kuitenkin tulkintaa. Osa tästä tulkinnasta perustuu konventioon, mikä entisestään hankaloittaa sen tarkkaa osoittamista. Kun kyse on taiteesta voitaneen kuitenkin hyväksyä tulkinnan ja intention ylivaltaa raakaan analyysiin nähden. Eli kaikkea ei vain pysty täysin selittämään.
Luettuani Mäkilä keskustelua sarjakuvien  lukijana minua alkoi kiinnostaa, mistä tätä Mäkilän teosta Taxi van Goghin korvaa saa. Kirjastosta sitä ei ainakaan löytynyt. Mistä olette ostaneet/saaneet käsiinne ko. teoksen?
Itse jaan sarjakuvat eurooppalaistyyppiseen sarjakuvaan( jolta voi odottaa , mitä vain), amerikkalaiseen(marvel tyyppinen selkeä tarina ja naisilla isot rinnat) ja nykyisin manga (japanilaiseen kulttuuriin sidonnainen suuri silmäisten lapsien leikkikenttä). Mihin genreen suomalainen sarjakuva nykyisin kuuluu ja onko sillä omaa identiteettiä? Koska oikeastaan en ole lukenut viime vuosina suomalaista sarjakuvaa, minulla ei ole kuvaa siitä , mitä se pitää sisällään. Suositelkaa minulle muitakin suomalaisia sarjakuvakirjoja, mitä kannattaisi lukea( stripit(lyhyet vitsit) eivät kiinnosta)

Veli Loponen

  • Isoveli
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 11 043
  • <><
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #29 : 31.12.2008 klo 19:56:16 »
Itse jaan sarjakuvat eurooppalaistyyppiseen sarjakuvaan( jolta voi odottaa , mitä vain), amerikkalaiseen(marvel tyyppinen selkeä tarina ja naisilla isot rinnat) ja nykyisin manga (japanilaiseen kulttuuriin sidonnainen suuri silmäisten lapsien leikkikenttä). Mihin genreen suomalainen sarjakuva nykyisin kuuluu ja onko sillä omaa identiteettiä?
Tämä menee jo ihan eri aiheeseen (ja jos se tästä yltyy, niin jaetaan ja siirretään), mutta:
Jakosi on toki ymmärrettävä, mutta missään nimessä se ei ole mikään genrejako. Niin Euroopassa, USA:ssa kuin Japanissakin tehdään lukuisia erilaisia sarjakuvia, eikä läheskään kaikkiin päde normaalit yleistykset. Euroopassa kaikki sarjakuva ei ole asterixmaista pottunokkailua, USA:ssa Marvel ei tee kaikkia sarjakuvia eikä kaikilla sarjakuvahahmoilla ole siellä isoja tissejä, eikä Japanissakaan kaikki sarjakuva ole isosilmäistä lastenkamaa.
Niinpä Suomessakin tehtaillaan useita erilaisia sarjakuvia, jotka tippuvat erilaisiin genreihin, useampaankin joskus. Jos lähtee maantieteellisesti tekemään jakoa, niin sekään ei toimi, sillä täällä(kin) tehdään perinteisen eurooppalaisen oloista sarjakuvaa siinä missä supersankarimättöä ja japanihtavaa isosilmäsarjakuvaa.
Sanoisin siis, että suomalainen sarjakuva sisältää useita genrejä ja sillä on myös oma selkeä identiteettinsä.
Perry Rhodan ei polta tupakkaa!
http://www.veliloponen.com/sarjakuva