Täällä tuntuu olevan tunnelatausta vain nimimerkki K. Kieherällä, kuka hän sitten lieneekään.
Itse suhtauduin aikoinaan samalla tavalla sarjakuvapiirien puheisiin Mäkilän ensimmäiseen sarjakuvaan. Olin nähnyt muutaman yksittäisen kuvan ja suorastaan hämmästyin, että joku Suomessa osaa tehdä näin komeata sarjakuvaa. Samalla myös ärsyynnyin pienten piirien vihamielisyyteen. Sitten tuli kohdalleni onni ja autuus lukea se ensimmäinen teos. Olin suorastaan tyrmistynyt, miten käsittämättömän huonoa "sarjakuvaa" se oli. Yksittäiset kuvat olivat edelleen komeita, Mäkilä on erinomainen maalari ja ansaitsee kyllä arvonannon ja kunnioituksen tällä saralla. Sen sijaan albumi oli lähinnä sarja kuvia peräkkäin. Kuvakerronnasta ei ollut hajuakaan vaikka yksittäinen kuva olisi saattanut toimia omillaan. Tarinasta en muista mitään, jos siinä sellaista ylipäänsä oli. Sellaista tunnettujen kaverien cameo-pistäytymisiä. Ihmiset ovat ilmeettömiä eivätkä oikein reagoi muihin ihmisiin tai ympäristöönsä.
Minä luulen, että suurimmalle osalle Kvaakin väestä on aivan yksi lysti, mistä kukin tekijä tulee. Taustalla ei ole kummoista merkitystä, kunhan sarjakuva on hyvää. Mäkilän koulutus ja kokemus maalarina olisi erinomainen pohja hienojen albumien tekemiselle, jos hän vain oppisi sarjakuvakerrontaa (ja tarinat olisivat muuta kuin diipadaapaa). Se, että erimuotoiset ruudut saadaan mahtumaan samalle sivulle, ei vielä riitä. Vaikkapa Wally Woodin 22 ruutua olisi ollut hyvä lukaista ennen sarjakuvien aloittamista.
Olen aina valmis lukemaan hyvän Mäkilä-albumin, jos sellainen tulee. Saman uskon pätevän suurimpaan osaan sarjakuvaväestä.