0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.
Kuten jo aiemmin totesin, sarjakuvien lukemista joutuu opettelemaan, jotta kielen ymmärtäisi (toisin kuin kirjojen lukemista tai elokuvien katsomista). On siis hieman hassua lausahdella arvioita kokonaisesta kerrontamuodosta muutaman kertomuksen perusteella.
Elokuvan tai kirjallisuuden lukeminen kyllä vaatii vähintäänkin opiskelua.
Eiköhän Mäkilä osaa kuvan.
Onko nyt näin , että vaikka olen koko ikäni lukenut sarjakuvaa, mutta en erikseen sitä opiskellut(siis sen lukemista). Voidaan väittää, että en ymmärrä sarjakuvaa ja näin minun mielipiteeni itseasiassa voidaan aina mitätöidä ns. oppimattomuudellani.
Onko nyt näin , että vaikka olen koko ikäni lukenut sarjakuvaa, mutta en erikseen sitä opiskellut(siis sen lukemista). Voidaan väittää, että en ymmärrä sarjakuvaa ja näin minun mielipiteeni itseasiassa voidaan aina mitätöidä ns. oppimattomuudellani
Ikään kuin Bunuel tekisi elokuvat Andalusialainen koira 1, 2 ja 3 niiden kaikkien käyttäessä samoja kikkoja.
Onko nyt näin , että vaikka olen koko ikäni lukenut sarjakuvaa, mutta en erikseen sitä opiskellut(siis sen lukemista). Voidaan väittää, että en ymmärrä sarjakuvaa ja näin minun mielipiteeni itseasiassa voidaan aina mitätöidä ns. oppimattomuudellani.Kenelle sarjakuvaa oikein tehdään pelkästään toisille "oikeaoppisille" sarjakuvan tekijöille vai lukijoille?kaikissa taiteen aloissa ns. alaan vihkiytynyt henkilö(tekijä) voi nähdä toisen tekijän teoksissa erilaisia puolia (sekä hyviä, että huonoja)kuin esim. pelkkä lukija, mutta silti harvoissa niissä tekijät väittävät ettei teoksia voi kokea ja ymmärtää ns. ei alaan vihkiytynyt henkilö
Sarjakuvan tekeminen tuntuu olevan ongelmallisempaa. Vaikka osaa lukea ja tulkita riittävän oikein olemassaolevia sarjakuvia, ei tiedosta käytettyjä keinoja eikä osaakaan itse käyttää niitä kerrontaan kovin tehokkaasti.
Kokeilin lisätä ääriviivaa erääseen ruutuun. Päätelkää itse mitä tuo vaikutti