Kirjoittaja Aihe: Jarmo Mäkilä  (Luettu 18295 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 881
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #30 : 02.01.2009 klo 20:51:26 »
Luettuani Mäkilä keskustelua sarjakuvien  lukijana minua alkoi kiinnostaa, mistä tätä Mäkilän teosta Taxi van Goghin korvaa saa.

Nettikaupoista ainakin:
www.suurikuu.fi/ ja www.bookplus.fi

Muuten voi olla vaikeaa ellei tekijä/omakustantaja ole jaksanut kiikuttaa kirjoja esim. Akateemiseen ja Suomalaiseen kirjakauppaan.

mitä kannattaisi lukea( stripit(lyhyet vitsit) eivät kiinnosta)
Kvaakista löytyy paljon juttua sarjakuvista siitä vain etsimään omilla kriteereillä mielenkiintoisen oloista matskua. Etusivulla julkaistaan jatkuvasti kritiikkejä ja vanhoja arvioita selaamalla saattaa löytyä jotakin. Monia ketjujakin aiheesta on jo ennestään, tässä joitakin:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,825.0.html
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5241.0.html
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,10761.0.html
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,9333.0.html
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1692.0.html
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,9850.0.html

Käyttämällä Kvaakin Haku -ominaisuutta löytyy lisää.
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

hannu lipponen

  • Vieras
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #31 : 02.01.2009 klo 21:06:05 »
Joskus aikoinaan Mäkilän ja Mellerin teoksen ilmestyttyä muistan lukeneeni, että Mäkilä ei ollut erityisen arvostettu taidepiireissäkään. Liian realistinen sinne, ehkä, en tiedä.

Pahin esimerkki siitä, mitä sarjakuvaa tuntemattomat pitävät "taiteena" ja "aikuismaisena". En ole Mäkilältä yhtään sarjakuvaa pystynyt kokonaan edes lukemaan. Siis ruutu toisen perään valokuvista kopioituja kuvia? Camera obscura sentään, sano.

Grezen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 853
  • ¡Viva Zapata!
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #32 : 04.01.2009 klo 18:24:15 »
Mäkilän sarjakuvia en ole jaksanut lukea, mutta Tennispalatsin taannoinen taidenäyttely oli kyllä erittäin mainio ja koskettavakin! Tykkäsin.

fox

  • Vieras
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #33 : 06.01.2009 klo 01:34:59 »
kiitos vinkistä sain kirjan Tennarista. Näyttely ei kylläkään enää ollut siellä.
Oletteko te muut lukeneet kirjan taxi van goghin korvaan? Minusta sen kuvat ovat hienoja ja vievät tarinaa eteenpäin. tekstiä on onneksi vähän(joka on mielestäni usein yksi hyvään sarjakuvaan liitännäinen juttu) ja juttu on ok. En tajua pelkkänä lukijana ongelmia, joista te kaikki puhutte  ja luen sarjakuvaa paljon kylläkin lähinnä ulkomaista.

lauri nykopp

  • Vieras
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #34 : 12.01.2009 klo 19:30:34 »
 :P >:D
Luin koko pitkän rimpsun hakusanalla "Jarmo Mäkilä" läpi.  Lähtökohtanani tulla Kvaak-sivuille oli, että tunnen erinomaisesti kuvataiteen historian ja nykyisyyden (ml elo- ja valokuva), mutta kovin ohuesti sarjakuvaa.  Pitää, niin kuin kaikesta, tietää enemmän.  Kirjoja on pino odottamassa vuoroaan.

Jarmo Mäkilä oli helppo hakusana.
Kun tiesin hänen sarjakuva-albuminsa.
Ja tunnen hänen maalaustuotantonsa, alkaen 80-luvun alun popismista läpi kuvataiteen klassikkojen avulla uusinnäkemiseen ja nyt viimeksi Helsingin Taidemuseon näyttelyssä omaelämäkerrallisuuteen. Josta harvinaisesti sille lajille nousee omaa napaa paljon laajempi tarina.

Kaikilla taidemuodoilla on - aikojen mukaan vaihtuneet - vakiintuneet muotonsa.
Ja sarjakuvan perusmoodi, sen ohuehkon tuntemuksen perusteella mitä nyt korjailen syvemmäksi, vaikuttaisi olevan ja olleen että kerrotaan sujavasti edeten tarinoita.
Samaa on myös elokuvan valtavirta.  Hollywoodia, tehtiin sitä vaikka Suomessa.
Kirjallisuudesta suurin osa, eniten myyvät, ovat dekkareita tai romanttisia höpölöpöjä.
Näin on ollut ja näin on oleva, sanoi Sinuhe.

Plääh, sanon minä.

Pythagoraan geometria, jota koulussa opetettiin, oli ja on monille vaikeaa.
Einsteinin geometria on useimmille liian vaikeaa.
Mutta ne ovat nykyään vain pölyisiä portaita geometriaan, ja siitä kosmogoniaan, joka saattaa olla 10-ulotteinen.
Luen, piirrän kaavoja, enkä osaa sitä ymmärtää. Mutta tajuan.

Sama pätee kaikkeen, taiteeseen, kommunikaatioon.

Arabiankielisiä runoja on mahdotonta lukea jollei osaa edes kirjoitusmerkkejä, saati kielen koko rikkautta, historiaa.

Sarjakuvan konventiot ovat kuin institutionalisoitu maalaustaide 1800-luvulla.
Maalaustaiteessa sitten tulivat ensin impressionistit, sitten kubistit, sitten abstraktionistit, ja sitten tähän levottoman avoimeen päivään.

Paljon enemmän ajattelua, ja haastetta ajatteluun, kuin se yli 20kg painanut läjä sarjakuvakirjoja jotka poimin Pariisin isoimmasta kirjakaupasta, FNACista.

Minulle Mäkilän sarjakuvakirjat olivat syy ylipäätään yrittää oppia jotain tästä genrestä.
Jos siellä sittenkin jotain muutakin kuin sölppyä olisi.

"Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa", korni sitaatti mutta sittenkin... ne puhekuplat yleensä vievät tarinaa eteenpäin - ja samalla lukitsevat katsojan mielen.

Katsoin eilen taas Luis Bunuelin elokuvan Le Fantôme de la Liberté.
Katsokaa, tarpeeksi moneen kertaan. Tarinaa ei ole, päähenkilöitä/vetäviä näyttelijätähtiä ei ole.  Ja siksi se elokuva painaa enemmän kuin painonsa verran sarjakuvakirjoja.

Bunuelia en ehtinyt tapaamaan, ikäeroa oli liikaa.  Mutta jos olisin, olisin ollut paljon pätevämpi kertomaan hänen taiteestaan.

Ilkeilyt Paula Holmilalle hänen Uusi Suomi.net-sivujen esittelystä Mäkilän näyttelystä Helsingin Taidemuseossa ovat kuin lyhytjalkaisten hiirten viimeinen kusi loukussa.
Väistämättä ne jotka tekevät ja saavat jotain aikaankin tuntevat toisensa, ainakin kun ikää on yli viidenkymmenen.  Siihen joukkoon kannattaa koettaa kasvaa, oli sitten taiteilija, kriitikko tai sarjakuvailija.

 


Antti Vainio

  • Karpaattien nero
  • Jäsen
  • Viestejä: 4 164
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #35 : 12.01.2009 klo 19:40:43 »
:P >:D


Katsoin eilen taas Luis Bunuelin elokuvan Le Fantôme de la Liberté.
Katsokaa, tarpeeksi moneen kertaan. Tarinaa ei ole, päähenkilöitä/vetäviä näyttelijätähtiä ei ole.  Ja siksi se elokuva painaa enemmän kuin painonsa verran sarjakuvakirjoja.



 



Bunuel hallitsi konventionaalisen elokuvakerronnan suvereenisti halutessaan (Los Olvidados). Siksi se saattoi rikkoa  sääntöjä suvereenilla tavalla. Mäkilä ei hallitse edes alkeita joten ei voida puhua mistään konventioiden rikkomisesta, ennemminkin amatöörimäisyydestä.
« Viimeksi muokattu: 12.01.2009 klo 19:43:12 kirjoittanut Antti Vainio »
"This country sucks. It's all about the nature and who the fuck cares about the nature".

fox

  • Vieras
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #36 : 12.01.2009 klo 22:09:57 »
Oltiinpa nyt Mäkilän sarjakuvista , mitä mieltä hyvänsä ei minun mielestäni jokaisen taiteilijan tarvitse osoittaa koko maailmalle ensin osaavansa ko. taiteen alan konventioita tuodessaan esille teoksensa esim. Bunuel aloitti elokuvien tekemisensä Andalusialaisella koiralla, joka mielestäni on kaukana tuon ajan perinteisestä elokuvasta.
ilman kokeiluja ja irtiottaja konventioista ei taide eikä mikään muukaan ala kehity eteenpäin.
Surullista, että ihmiset sinänsä eivät tunnu kehittyvän vaan historia toistaa  itseään. Aina löytyy joka maasta ja joka alalta omat Galileonsa ja hullunsa.

JJ Naas

  • Toikkarointia lammashaassa
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 522
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #37 : 12.01.2009 klo 22:33:45 »
Surullista, että ihmiset sinänsä eivät tunnu kehittyvän vaan historia toistaa  itseään. Aina löytyy joka maasta ja joka alalta omat Galileonsa ja hullunsa.

Ei kehity vai? Mitenkähän tämän vastaisi muuten kuin postittamalla melkein kaikki Kvaakin sarjakuvia käsittelevät linkit tutustuttavaksi, kaikki uusia ja vanhoja sarjakuvataiteilijoita käsittelevät. Vanhoja mestareita on pilvin pimein mutta kyllä tässä HIEMAN eteenpäin on päästy.

Ja mitä tekemistä Galileolla on tämän kanssa? Galileo oli tiedemies, ei taiteilija, ja oli omassa osaamisessaan velkaa Ptolemaiokselle, Kopernikukselle sekä muille aiemmille tiedemiehille: Egyptin ja Arabien astronomeille, Pythagoraalle sekä muille esisokraattisille filosofeille.

EDIT: Varmasti Mäkilä ei ole kuvataiteellista osaamistaan aivan tyhjästä nykäissyt.

Ja mitä tulee Andalusialaiseen koiraan, no, onhan se kuriositeettina ihan jännittävä, mutta ei sitä kulttuurinautintona tai viihteenä oikein viitsi katsoa.
« Viimeksi muokattu: 12.01.2009 klo 22:53:22 kirjoittanut JJ Naas »

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 881
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #38 : 13.01.2009 klo 12:37:34 »
Sarjakuvan konventiot ovat kuin institutionalisoitu maalaustaide 1800-luvulla.
Maalaustaiteessa sitten tulivat ensin impressionistit, sitten kubistit, sitten abstraktionistit, ja sitten tähän levottoman avoimeen päivään.
Not. Sarjakuvalla on monia konventioita, eivätkä ne ole koulukuntia vaan pikemminkin kieliä. Eri kielissä on erilaiset kieliopit joita tarvitaan siihen että lauseista saadaan mahdollisimman kauniita. Selvimmin eroavat toisistaan Pohjois-Amerikkalainen, Eurooppalainen, Japanilainen (nuorin näistä) ja sanomalehtisarjakuva.

Lauri, olet selvästikin ns. taidesarjakuvan ystävä. Niinpä kehotan hankkimaan lukemistoa esimerkiksi kiasmakaupasta.  (Tai tutkimaan Kvaaki Alternative -keskusteualuetta). Tulet toteamaan että siellä on muutakin kuin sölppyä.
Kuten jo aiemmin totesin, sarjakuvien lukemista joutuu opettelemaan, jotta kielen ymmärtäisi (toisin kuin kirjojen lukemista tai elokuvien katsomista). On siis hieman hassua lausahdella arvioita kokonaisesta kerrontamuodosta muutaman kertomuksen perusteella. Lienet hankkinut Pariisista luettavaa kuvien perusteella. Normikirjakaupassa on Pariisissakin valitettavasti tarjolla lähinn vain kaupallista tauhkaa. Se miltä kuvat ensi silmäyksellä näyttävät ei kerro sarjakuvan olemuksesta vielä paljoakaan. Sen paremmin ranskalaisen kuin suomalaisen sarjakuvan.

Toinen kuvataiteen puolelta viime aikoina sarjakuvaan seonnut  ihminen on muuten Petri Hytönen. Hänen polkupyörä (mikä lie) albuminsa on melko mielenkiintoinen. Hytösen taulujaa ymmärrän kunnioittaa (niin kuin nyt kuvataidetta tavataan arvostaa), mutta sarjakuvittajana hänelläkin tuntuisi olevan vielä jonkin verran mietittävää.
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 556
  • Kuka mitä häh?
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #39 : 13.01.2009 klo 12:46:52 »
Toinen kuvataiteen puolelta viime aikoina sarjakuvaan seonnut  ihminen on muuten Petri Hytönen. Hänen polkupyörä (mikä lie) albuminsa on melko mielenkiintoinen. Hytösen taulujaa ymmärrän kunnioittaa (niin kuin nyt kuvataidetta tavataan arvostaa), mutta sarjakuvittajana hänelläkin tuntuisi olevan vielä jonkin verran mietittävää.

Melko mielenkiintoinen, todella. ...jonkin verran mietittävää, kyllä. Reima, sinä se osaat kirjoittaa kuin enkeli perkeleestä.
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 881
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #40 : 13.01.2009 klo 12:53:44 »
Totta raamatussa. Ekaksi meinasin sanoa että mielenkiintonen. Mutta halusin kuitenkin vielä tarkentaa kantaani.
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

fox

  • Vieras
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #41 : 13.01.2009 klo 19:36:04 »
Ei kehity vai? Mitenkähän tämän vastaisi muuten kuin postittamalla melkein kaikki Kvaakin sarjakuvia käsittelevät linkit tutustuttavaksi, kaikki uusia ja vanhoja sarjakuvataiteilijoita käsittelevät. Vanhoja mestareita on pilvin pimein mutta kyllä tässä HIEMAN eteenpäin on päästy.

kyllä minunkin mielestäni sarjakuva on kehittynyt. Erityisesti se näkyy siinä, että sarjakuvasta alkaa löytyä samalla tavalla erilaisia alalajeja kuin kirjallisuudessa yleensä(lasten kirjat, dekkarit, runot, aikuistenlukuromaanit jne). Siksi siitä onkin vaikea puhua yhtenä kenttänä, koska oikeastaan esim. marvel sarjakuvaa ja taidesarjakuvaa on aika mahdoton verrata keskenään tai selkeästi lapsille tarkoitettu sarjakuvaa (Marsupilamit, Smurfit)ja puhtaasti aikuisille tarkoitettua sarjakuvaa(comeksen- , Munozen+Sampayoan sarjakuvat) keskenään. Erilaiset kohderyhmät rajaavat varmaankin paljon tekemisen mallia ja muotoa ja alalajikin, jos se on tiedossa jo tekovaiheessa(tilaustyö lienee aina eri juttu kuin itse vapaasti tehty)
Ja mitä tekemistä Galileolla on tämän kanssa? Galileo oli tiedemies, ei taiteilija, ja oli omassa osaamisessaan velkaa Ptolemaiokselle, Kopernikukselle sekä muille aiemmille tiedemiehille: Egyptin ja Arabien astronomeille, Pythagoraalle sekä muille esisokraattisille filosofeille.
Galileo oli tekstissä esimerkkinä henkilöstä , joka omana aikaanaan rikkoi oman alansa konventioita ja testasi vanhoja väittämiä esim maapallon liikkeestä. Hän oli ainoa keksimäni kaikkien varmasti tuntema historian henkilö ja oman alansa kehittäjä,
joka kulki omaa tietään, vaikka katollinen kirkko tuomitsi hänet harhaoppiseksi. Galileo esimerkissä Katollinen kirkko kuvastaa noita ihmisiä, jotka eivät tunnu kehityttävän.

EDIT: Varmasti Mäkilä ei ole kuvataiteellista osaamistaan aivan tyhjästä nykäissyt.

Ja mitä tulee Andalusialaiseen koiraan, no, onhan se kuriositeettina ihan jännittävä, mutta ei sitä kulttuurinautintona tai viihteenä oikein viitsi katsoa.

Andalusialaiseen koira liittyy edelliseen viestiin , jossa sanottiin Bunuelin voivan rikkoa  elokuvan konventioita, koska hän Los olvidatoksessa osoitti osaavansa elokuva kerronnan konventiot.. Andalusialainen koira on Bunuelin ensimmäinen elokuva, Los Olvidatos tie kuinka mones.

Mistä te saatte viereenne nais/mies merkit? Haluaisin ehdottomasti tunnustaa sukupuolta eli laittaa naisamerkin nimimerkin viereen. Jäseneksi en halua liityä tai esiintyä omalla nimellä , koska vältän sen tyyppisiä nettiyhteyksiä

EDIT: Korjasin nuo JJNääsin lainaukset lainauksiksi - Reima
« Viimeksi muokattu: 13.01.2009 klo 20:21:39 kirjoittanut Reima Mäkinen »

JJ Naas

  • Toikkarointia lammashaassa
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 522
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #42 : 13.01.2009 klo 19:41:02 »
Mistä te saatte viereenne nais/mies merkit? Haluaisin ehdottomasti tunnustaa sukupuolta eli laittaa naisamerkin nimimerkin viereen. Jäseneksi en halua liityä tai esiintyä omalla nimellä , koska vältän sen tyyppisiä nettiyhteyksiä

Tervetuloa keskustelemaan. Tuota sukupuolimerkkiä ei taida saada rekisteröitymättä, useimmat täällä ovat siis rekisteröityneitä. Voithan luoda itsellesi uuden sähköpostiosoitteen (vaikka gmail.com -osoitteen joka ei maksa mitään)  jota käytät vain rekisteröitymistarkoituksiin, joten sinne tulevasta roskapostista ei tarvitse välittää eikä sitä mailiosoitetta luodessa tarvitse antaa mitään oikeaa tietoa itsestään, mikäli haluaa anonyymiuden suojissa kirjoitella.

fox

  • Vieras
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #43 : 13.01.2009 klo 19:43:44 »
pahoittelen , että sain jotenkin oman tekstini menemään osittain täysin JJNAAS:lta lainatun tekstin sekaan ja osa vastauksestani hänelle on taas ko . ruudun ulkopuolella. Toivottavasti lukijat huomaavat ns. vastaukseni minun tekstikseni lainauksen sisällä eivätkä luule niitä lainatuksi Naasilta ja häneltä pyydän vielä kerran anteeksi tekstisotkua.

JJ Naas

  • Toikkarointia lammashaassa
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 522
Vs: Jarmo Mäkilä
« Vastaus #44 : 13.01.2009 klo 19:59:40 »
Toivottavasti lukijat huomaavat ns. vastaukseni minun tekstikseni lainauksen sisällä eivätkä luule niitä lainatuksi Naasilta ja häneltä pyydän vielä kerran anteeksi tekstisotkua.

Eipä mitään. Jatkaakseni siis Andalusialaisesta koirasta.. (ketjun raiteiltasuistamisen uhalla) sanoisin että se oli elokuvana tarkoituksella kokeellinen ja rajoja rikkova, joten sillä on siinä mielessä paikkansa elokuvahistoriassa, MUTTA kokeellista taidetta tehdään mielestäni yleensä kahdesta lähtökohdasta: joko tehdään kokeellista kokeellisen takia, tai tehdään kokeellista taidetta pyrkimyksenä löytää uusia keinoja kertoa asioita. Bunuel on mielestäni kunnioitettava ohjaaja siksi, että hän ei vain jättänyt kokeellisempia juttuja muiden tulkittavaksi, että "teinpähän tällaisen" ja jättäen homman siihen, vaan hän kokeilun kautta testaili elokuvankerronnan rajoja, valikoiden parhaimmat löydetyt keinot myöhemmin jatkotyöstettäväksi ja käytti niitä hyväkseen konventionaalisemmissa elokuvissa, kertoakseen tarinoita.

Miten Mäkilä tähän liittyy? Ehkä siten, että Mäkilä jatkaa kokeiluaan samoilla raiteillaan albumi toisensa jälkeen, luullen löytäneensä jotain mitä ei kannata jatkojalostaa. Ikään kuin Bunuel tekisi elokuvat Andalusialainen koira 1, 2 ja 3 niiden kaikkien käyttäessä samoja kikkoja.
« Viimeksi muokattu: 13.01.2009 klo 20:04:27 kirjoittanut JJ Naas »