Hei. Minä julkaisen The First Man -sarjakuvaa netissä.
http://www.kolumbus.fi/juha.veltti/sarjak.htm
Jee, pitää tutustua...
Olen tähän mennessä tehnyt 3 osaa, 10-20 -sivuisia. Haluan pitää aikataulun itseäni patistaakseni ja yleisöä palvellakseni. Ylipäätään sarjakuvan pätkittäin ilmestyminsessä on omat hyvät ja huonot puolensa: jännite syntyy, kun tarina jää kiinnostavaan kohtaan, mutta kuukausi tms. myöhemmin saattaa ollakin vaikea palata heti mukaan...
Joo, itsekin luen seuraamiani nettisarjakuvia sellaisin väliajoin, että sivuja on tullut tarpeeksi suuri määrä, että pääsisi kiinni taas tarinaan. Tämä onkin yksi omalaatuinen piirre tämän tyylisissä nettisarjakuvissa; kukin artisti painottaa oman näkemyksensä mukaan sivumäärää, laatua ja päivitystiheyttä; tasapaino näiden kolmen tekijän välillä on löydyttävä.
(Huom: Puhun tässä nyt DR:n, The First Manin ja Chasedin kaltaisista jatkuvajuonisista nettisarjakuvista)
Sivumäärä: Ideaalitilanne olisi se, että sivuja tulee kerralla sen verran, että ne yhdessä muodostaisivat yhden järkevän kohtauksen kerrallaan (olkoonkin, että edes lyhyt kohtaus), ei niin, että tietty kohtaus olisi paloiteltu yksittäisiin sivuihin, jotka ilmestyvät kaikki erikseen, eikä niin, että kohtaus katkeaisi yllättäen. Harvoin kuitenkaan itse pystyn tähän...
Laatu: Kuten sanoit, parempi vain aloittaa, kuin hioa alkusivuja loputtomiin. Tiedän monia nettisarjakuvia, jotka ovat laadultaan viimeiseen asti hiottuja, mutta päivittyvät raivostuttavan harvoin. Useimmiten tällaiset sarjakuvat ovat tarkoitettukin myöhemmin printtimuodossa julkaistaviksi. Jos kuitenkin aikoo pysyä säännöllisessä julkaisuvauhdissa (pari kertaa viikossa) laadusta saattaa joutua tinkimään. Tämä on tietysti henk. koht. painotuksista kiinni... monilla tekijöillä saattaa olla periaatteena esim. se, että kohtauksia ei katkaista kesken, vaikka joutuisi piirtämään osan sivuista nopeammin ja hutiloidummin ajan puutteen vuoksi. Toisin sanoen deadlinessa pysyminen ja ehjän kohtauksen tarjoaminen lukijoille on tärkeintä. (Mutta, kuten sanoin, riippuu siitä mitä haluaa painottaa)
Päivitystiheys: Jos nettisarjakuvasivustolla on ilmoitettu aikataulut (pari kertaa viikossa, kerran viikossa, joka toinen viikko, kerran kuukaudessa jne.), niin niissä kannattaa pysyä, mikäli aikoo pitää lukijansa. Nettisarjakuvien yksi merkittävä ominaispiirre on tämä sosiaalinen elementti; Sivustoilla käydään, katsastetaan päivitykset, kommentoidaan sitä ehkä foorumissa, jutellaan muiden lukijoiden kanssa, mikäli kyseinen nettisarjakuva on tarpeeksi suosittu, jotta sen ympärille on muodostunut aktiivinen kommuuni. Tällaisissa tapauksissa foorumissa on aktiivisuutta niin kauan kuin itse tekijä on myös kuvioissa, ja edes jollain tavalla päivittää sivustoaan.. mutta jos sivusto lakkaa päivittymästä, homma hiipuu hiljalleen. Yksi nettisarjakuvien viehättävistä puolista onkin mielestäni niiden ajankohtaisuus; ne ovat olemassa tietyn aikaa, mutta kun tarina ei enää päivity (jos esim. tarinan kaari on kulkenut loppuun asti) niin satunnainen uusi kävijä käy lukemassa sarjakuvan kerran, mutta ei enää palaa.
Minulle tämä oma projektini on ehkä aika avoimesti kehitysprosessi. Minua itseäni kiinnostaa nähdä sarjakuvissa tekijöiden kehitys, ja uskoakseni se minulla tulee näkymään hyvin konkreettisesti. Eli, että olisin voinut jäädä veivaamaan ekoja sivuja vuositolkulla (kuten mielessäni olen tehnytkin), mutta päätin että eteenpäin pääsee vain menemällä eteenpäin!
Albumia voi hioa kauan, niin että tyyli säilyy yhtenäisenä alusta loppuun, mutta nettisarjakuvissa näkyy usein piirtäjän taitojen kehittymisen kaari. Itsekin olen joutunut piirtämään alkupään kappaleet uudestaan, koska en enää kestänyt katsoa kuinka hirveältä se tyyli näytti kolme vuotta sitten... :p
Netti ei tietysti ole kaikki paras tapa lukea sarjakuvaa, ehkä jollain Comic Readerilla, tai Acrobat Readerilla, jossa saa itse zoomailla ym. mutta se antaa hyvän foorumin esitellä sarjakuvaa, jolla olisi muutoin vaikeuksia tulla julkaistuksi.
Totta, mitä itse lukemiseen tulee, mutta netillä on formaattina muutakin tarjottavaa kuin pelkkä sivujen lukeminen...
Minä en ole myöskään halunnut luopua sarjakuvalle tyypillisestä pystypäisyydestä, vaikka jotkut sivut olen asettanut vaakaan, ja Photoshopilla sivuja kasatessa sivut ei aina ole ihan A4-formaatissa, vaan vaihtelevat hieman.
Vanhoista tavoista on hankala luopua, sitä paitsi minusta tuntuu, että pystyarkki tarjoaa enemmän sommitelmallisia mahdollisuuksia tämän tyyliseen sarjakuvaan kuin vaaka-arkki.
Aihe: Analyysejä verkkosarjakuvista (Luettu 8495 kertaa)