värikäs Slaagi on ensisilmäyksellä lähinnä luontaan työntävä. Nykyinen (nettisarjakuvan?) tuoma trendi tunkea kaikenlaista väriä joka sarjikseen ei minua henk. kohtaisesti miellytä. Mutta kun pääsee itse asiaan, puhutaan nerokkaasta poikien pysyvänluonteiseen teiniangstiin pohjautuvasta helmestä!
Mukana on ns. ne kaikki hyvät aiheet, joista hyviä sarjakuvia on tehty aina. Ja tullaan tekemään. Slaagi ei ole erityisen rivo tai yliampuvan härski (ainakaan omilla standardeillani), vaan huumori pelaa oikeastaan suhteellisen perinteisillä linjoilla. Se näyttää hauskalta, sen dialogi on hauska ja jutut on riittävän rupisia tekemään selkeän pesäeron kaikenlaiselle arkiselle söpöilylle. Lisää kiitos!