Guy Delisle

[jinroh]

Minun mielestäni Merkintöjä Burmasta on onnistuneempi kuin Pjongjang. Osin varmaan siksi, että siinä missä Pjongjang muodostuu taas yhdeksi pohjoiskorealaisen teatterin kuvaukseksi, Burmassa Delislen on päässyt elämään arkea ja onnistuu kuvaamaan sitä lämpimästi, todentuntuisesti ja liikoja osoittelematta.

Toisaalta myös sarjakuvallinen ilmaisu tuntuisi kehittyneen notkeammaksi.

[Lurker]

Toisaalta myös sarjakuvallinen ilmaisu tuntuisi kehittyneen notkeammaksi.

Delislen kyvyt ovat tosiaankin kehittyneet kirja kirjalta, näin toteaa sarjakuvataiteilija itsekin. Hän toteaa myös ymmäryksensä sarjakuvaromaanin, tai reportaaseja nämä kaiketi ovat, keinoista kasvaneen. Kaikkea turhaa on karsittu pois, muisteluja ja semmoisia.

Tarinaa kerrotaan esimerkein, ei selittäen. Totuudesta kertominen on vaikeaa, totuuden värittäminen on helppoa.

[tolppis]

Hassua kyllä, Voima-lehden arvostelija tyrmää Pjongjang-alpparin perinpohjaisesti uusimmassa (d'oh!) Voima-lehdessä.

[Aura]

Tuo haastattelu tosiaan valottaa sitä miksei Burma-alppari ota henkevästi kantaa kaikkiin ongelmiin, mistä monet ovat sitä kritisoineet. Jos asuu noinkin pitkään jossain ympäristössä, on kaikessa tavallaan liian syvällä, asioista tulee arkisia eikä asioita sen oman elinpiirin ulkopuolella voi käsitellä samalla lailla kuin niitä asioita jotka kokee itse.

[Lurker]

Hassua kyllä, Voima-lehden arvostelija tyrmää Pjongjang-alpparin perinpohjaisesti uusimmassa (d'oh!) Voima-lehdessä.

Löysin linkin vanhaan Voima-arvosteluun, 7/2006.
http://www.voima.fi/content/view/full/1801
Yleisessä tiedossahan on ollut jo iät ajat, että esimerkiksi Simpsonit tuhrustetaan Etelä-Koreassa, mutta että Pohjoisessakin animaatiota. Ressukat animaattorit eivät ehkä koskaan saa edes katsoa valmiita animaatioita, kun ne kuitenkin sisältäisivät kapitalistista propagandaa. Tosin, eikö tämän voi jo tulkita kapitalismin oven raottamiseksi pahan akselin vähävaraisille Juche-aatteen harjoittajille?
Ehkä joku kotimainen kustantaja vielä tarttuu tähän hersyvään pakettiin ja saattaa koko kansan ulottuville. Sitä odottaessa voikin sitten vaikka noukkia englanninkielisen version kaupasta tai kirjastosta, jonka valikoimiin se kuuluu.
Jari Tamminen arvosteli silloin.

[tolppis]

Oho, kiintoisaa että vanhemmassakin Voiman nrossa ollut jo arvostelu engl.kielisestä Pjongjangista. Se jonka itse luin oli ihan uusimmassa nrossa, arvostelijaa en muista nimeltä ja oli tietty tehty suomennoksesta. Ovatkohan Voiman toimittajat tietoisia että lehdessään on ennenkin arvotseltu jo tuo? Mene ja tiedä. Tuo vanhempi arvostelu on kumman neutraalin oloinen...

[Lurker]

Henri Salonen oli tällä kertaa Voiman arvostelijana. Sarjakuvakirja Pjongjangin saama "tuomio" on ennen kaikkea moraalinen. Ohessa katkelmaa....

Silti en voi olla ihmettelemättä tekijän tekopyhyyttä. Delisle työskentelee Pjongjangissa ranskalaisessa animaatiostudiossa. Mitä helvettiä ranskalainen animaatiostudio tekee Pohjois-Koreassa?

Ulkoistaa työnsä sinne, missä se on halvempaa.

Lisäksi mainitaan Delislen turistimaisuus ja se kuinka vähän todellista informaatiota kirja tarjoaa. Piirrosjälkeä pidetään hiilipiirrosmaisena. Lievää plussaa on tarinan helppo luettavuus ja seurattavuus, jotka "ovatkin ainoita asioita jotka saavat sivut kääntymään tässä muuten raskaassa teoksessa."

Raskas arvostelu.

[Lurker]

Delisle-maratooni jatkuu aina vaan... ja tärkeitä huomioita satelee. Näiden haastattelujen jälkeen ette enää lue sarjakuvia samalla tavalla kuin ennen!

Journalistin puolestaan on kerrottava tuntemuksistaan ja muusta sellaisesta. Kun käytössä on vain pari ruutua, voin kuvata miehen hermostuneisuuden muutamalla hikipisaralla. Se toimii täydellisesti, on tehokasta ja paljon kertovaa. Siksi sarjakuvakirja on niin tehokas media. Kun pitää kertoa tällaisia tarinoita, hämmästelen aina sarjakuvakerronnan iskevyyttä.
(...)
Kun tein Shenzhenin, yleisöltä otti aikansa lämmetä sille, ja nyt se myy. Shenzhen myi Ranskassa ensimmäisenä julkaisuvuotenaan 2000 kappaletta. Merkintöjä Burmasta meni 40 000. Ranskassa on maailma muuttunut viimeisten 15 vuoden aikana, kuten luullakseni muuallakin. Nyt sarjakuvakirjat tunnetaan ja niillä on paikkansa kirjakaupoissa. Ranskassa kirjakaupoissa ja festivaaleilla on varattu niille pitkät hyllyt. Kaikki muuttuu todella nopeasti. Nyt on enemmän valinnanvaraa.

Lue lisää!

Klikkaa >> KOLMAS OSA (NELJÄSTÄ).

Copyright © 2007 Delcourt Productions - Guy Delisle

[Antti Peltola]

Shenzhen suomeksi keväällä 2010.

[Lurker]

Upeata, WSOY! Pitkäjänteinen sarjakuvan julkaisu on selvästi "syrämen asia" tälle kustantajalle.

[Lurker]

Guy Delisle paljastaa Brian Heaterin haastattelusarjan viimeisessä neljännessä osassa viehtymyksensä kidnappauksiin, siis ihmisten sieppauksiin. Se on todennäköisesti hänen seuraavan sarjakuvakirjansa aihe.

Kidnappaukset ovat aina kiehtoneet minua. Näin nuorempana reportaasin ranskalaisesta teollisuuspomosta, joka siepattiin. Ne leikkasivat häneltä sormen irti. Hän oli rikas mies, ja tilannetta kesti neljä viikkoa kunnes tekijä saatiin kiinni. Tämä tapahtui 70-luvulla. Hänen piti kestää kaikkea paskaa sen jälkeen, koska hänen vaimonsa sai tietää että hänellä oli kattohuoneisto, jossa mies oli elänyt kaksoiselämää. (...) Hän kärsi hermoromahduksen. Ajan kuluttua hän palasi ihmisten ilmoille, ja nyt hänellä on oikea elämä ja ystäviä. Hän totesi olleensa melkein kiitollinen sieppauksesta. Se kiehtoi minua todella. Ja kun sitten tapasin tämän toisen miehen, niin ajattelin hänen tarinansa olevan mielenkiintoisen.

Lue lisää.

Tässä linkit aikaisempiin osiin:

OSA 1,
OSA 2,
OSA 3.

Copyright © 2007 Delcourt Productions - Guy Delisle

[tmielone]

Nyt myös Pjongjang on arvosteltu.

[Jiksi]

Pjongjangin luettuani täytyy minunkin todeta, että Merkintöjä Burmasta on tätä onnistuneempi sarjakuvana.

Omaelämäkerrallisena matkakertomuksena tämä vielä toimii, mutta dokumentaarisena tai kantaaottavana heikommin. Mikäli tätä sellaisena tahtoo pitää, näyttäytyy Delisle työnsä kautta perin kunnianhimottomana.

Puolustukseksi ei riitä se, että Delisle tekee sellaista, jota ihmiset eivät ole tottuneet lukemaan sarjakuvamuodossa. Televisio suoltaa erinomaisen laadukkaita dokumentteja liukuhihnalta, osa myös luottaa katsojan kykyyn tehdä havaintoja ja tulkita niitä.

Sarjakuva ei toimi samalla tavoin, kaikki lukijan "näkemä" on kulkenut tekijänsä käden kautta. On suorastaan väärin koettaa nostaa sarjakuvaa kaapin päälle silloin, kun se pyrkii imitoimaan muuta mediaa ja onnistuu siinä vielä huonommin.

Tietyllä tapaa kontrastin tähän saa, mikäli olette katsoneet FST:n Älä kerro äidille -sarjaa. Sen eräässä jaksossa tämä melkoisen ärsyttävä, tosin viihdyttävä, miekkonen vieraili Pohjois-Koreassa. Kyseisessä jaksossa nähtiin pilkahduksia pohjoiskorealaisten elämästä merkittävästi laajemmalti kuin Delislen teoksessa, joka pääosin käsittelee Delisleä itseään – tai korkeintaan vierasmaalaisen elämää Pohjois-Koreassa.

Jaksosta jäi mieleen useitakin yksityiskohtia: vanhus maaseudulla, joka uhitteli dokumentaristille koska ilmeisesti kuvitteli tätä yhdysvaltalaiseksi, huikeat koordinoidut joukkotanssit ja kansakunnan vihollisia esittävien pahvikuvien ampuminen. Viimeisestä Delisle näkee vain jonon, senkin kaukaa, ja kuulee koko asiasta. Tämä yhteneväisyys sai Delislen teoksen omalta kohdaltani latistumaan.

Ansionsakin Delislen teoksella kiistatta on, mutta aihe muodostaa sille ongelman. Pohjois-Korea näyttäytyy niin absurdina, että siitä kerrottu on helpompi uskoa todeksi, kun sen näkee televisiossa vaikka Älä kerro äidille -sarjan pelleilyn kautta, sarjakuvassa kaikkea tätä on suorastaan vaikea niellä.

[absurdia]

Hei mussukat,

tsekatkaas: Delisle saapuu Kemiin näyttelyn kera 

[Lurker]

Tämä Delislen nettisketsipiirrossarja toimii hienosti: Zoltan. Klikatkaa oikealle osoittaa nuolta. Animaatiota, melkein.