0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.
Onhan Pjongjang sikäli nasevampi teos, että Delisle on pystynyt fokusoimaan paremmin kohteeseen kun hänen ympärillään ei pyörinyt muuta. Ja virikkeitä oli muutenkin tarjolla ilmeisen vähän.
omaksi omaan kirjahyllyyni.
Huomasin silti Pjongjangiakin lukiessani että valitettavasti en kykene tykkäämään Delislen tyylistä. Etenkin kertojan ylimielinen suhtautuminen aiheeseensa tuppasi useaan otteeseen ärsyttämään. Ei vaan toimi mulla.
Delisle, tuo vieras vierailla mailla, on Quebecin kanadalainen, äidinkieli ranska. Ei siis ranskis.
Hapuilevan Pjongjangin jälkeen yllätyin myönteisesti Burma-kirjaan. Delisle on suora. Hän ei yritä nuoleskella suuntaan eikä toiseen, kertoo vain mitä tapahtuu, mitä hän tekee ja miltä hänestä tuntuu. Jotkin tapahtumat hän välittää poikkeuksellisen verrattomasti. Kirja on todistusvoimaisempi kuin mikään diktatuurikuvaus mihin olen aiemmin tutustunut.