Guy Delisle

[VesaK]

Onhan Pjongjang sikäli nasevampi teos, että Delisle on pystynyt fokusoimaan paremmin kohteeseen kun hänen ympärillään ei pyörinyt muuta. Ja virikkeitä oli muutenkin tarjolla ilmeisen vähän. Nyt P-Korea on entisestään kiristänyt rajojaan (Apu-lehti 30/09), eli Delislen kokema ulkomaalaisten kävijöiden "vapaus" on historiaa.

Tärkeitä kirjoja yhtä kaikki, Burma ja Pjongjang. Hankkikaa, lukekaa ja suositelkaa. 

[Emiliia]

Mulle tarttui kirjastosta, ranskankielisten osastolta, Delislen vanhempaa(?) tuotantoa. Aline et les autres. Eipä tarvi kielitaitoa! Albumissa ei tainnut olla yhtään kokonaista lausetta, ehkä muutama urahdus.

Oli aika jännä lukea sarjakuvaa, joka oli niin täysin kuvan varassa. "Lukeminen" muuttuu ihan erilaiseksi.

Aivot ja ymmärrys toimii muun kuin sanojen varassa.

Alinessa oli jokseenkin absurdeja, lyhyitä juttuja erilaisista naisista. Toiset vähän kökköjä, jotkut ihan hauskoja tai oivaltavia.

[Hui_hai]

Onhan Pjongjang sikäli nasevampi teos, että Delisle on pystynyt fokusoimaan paremmin kohteeseen kun hänen ympärillään ei pyörinyt muuta. Ja virikkeitä oli muutenkin tarjolla ilmeisen vähän.

Itselleni Merkintöjä Burmasta jäi lieväksi pettymykseksi. Ehkä vahvasta ennakkohehkutuksesta johtuen. Mutta siinä missä Burma maistui sarjalle itseään toistavia hajanaisia fragmentteja, oli Pjongjang tiivis, ehyt ja nautittava sarjakuvaromaani. Pjongjang on merkittävä teos ja hieno lukukokemus, mutta tämän jälkeen Burma tuntuu entistäkin latteammalta. Ikään kuin meille olisi kaupattu synopsis valmiin albumin sijaan. Eri mieltä saa tietysti olla. Onhan oikeus olla rankaisematta väärässä demokratian kulmakiviä. 

[VesaK]

Jos nyt vielä joku pettyy Delislen Burmaan, katsokaapa Stallonen Rambo 4 päälle. Se takaa tyydytyksen ja näyttää mitä nynnystelyä esim. lähetystyö on, kun politikointi voidaan hoitaa tehokkaammin ns. John Wayne-taktiikalla.

Ties mistä syystä Rambo 4 on kielletty Burmassa, mutta Sylvesterin itsensä tyydyttyneen lausunnon mukaan erittäin hyvin kaupaksi käypä sikäläisillä piraattimarkinoilla. 

[Lurker]

Guy Delisle-haastattelu The Daily Cross Hatchissa. Neliosainen, tässä kolme ekaa osa.
Osa 1, Osa 2 ja Osa 3.

Tosi hyvää tekstiä... kantsii siis niinq lukee.

[tertsi]

Luin Pjongjangin.
Ihan kivaa leppoisaa lukemista. Mitä jäi käteen? Ei paljon mitään.
Tuskin tulee toista kertaa luettua, piirroksetkin kun on niin simppeleitä.

Kyllä näitä kirjastosta lainaa. Omat rahat voi sijoittaa muuhun.

[Lurker]

Noissa linkatuissa haastatteluissa Delisle kertoo, kuinka vaatimaton myynti hänen matkakertomuksillaan aluksi oli. Mutta sitten sarjakuvakirjat löivät läpi, levitys alkoi toimia uuden kustantajan myötä ja ihmiset alkoivat lukea myös hänen aikaisempia teoksiaan.

"(...)  Shenzhen—which is my first comic—is selling more nowadays than when it was first released, because it was released in a period of time when comics and graphic novels weren’t so well known, and the distributor wasn’t as big. Now things have changed a lot. it’s quite funny. Now people have read The Burma Chronicles and they go back and for all these reasons, it’s selling better than it did before. Slowly but surely."

Minusta Delislet ovat juuri sitä sarjakuvaa, mitä itse haluan omaksi omaan kirjahyllyyni. Mutta kullekin se "oma kuppi teetä", tietty.

[tertsi]

omaksi omaan kirjahyllyyni.

Kirjahyllyssähän nuo toki näyttää hyvältä.

[Petteri Oja]

Pjongjang oli kyllä paljon parempi kirja kuin Burma. Ei tosin niin hyvä kuin Rambo 4.

Huomasin silti Pjongjangiakin lukiessani että valitettavasti en kykene tykkäämään Delislen tyylistä. Etenkin kertojan ylimielinen suhtautuminen aiheeseensa tuppasi useaan otteeseen ärsyttämään. Ei vaan toimi mulla.

[VesaK]

Huomasin silti Pjongjangiakin lukiessani että valitettavasti en kykene tykkäämään Delislen tyylistä. Etenkin kertojan ylimielinen suhtautuminen aiheeseensa tuppasi useaan otteeseen ärsyttämään. Ei vaan toimi mulla.

Heh. Et siis ole käynyt Ranskassa, tai et ainakaan tarpeeksi usein? Tuskin Delisle itse, mutta joku häntä vastaava ranskis siirtopiirtotyöläinen voisi tehdä kirjan "Helsinki", jossa oudosti molottavat mongolit syövät ja syöttävät huonoa ruokaa ja juottavat pahaa viiniä.

[Lurker]

Delisle, tuo vieras vierailla mailla, on Quebecin kanadalainen, äidinkieli ranska. Ei siis ranskis.

[puro]

Mutta asenteeltaan hyvin ranskalainen välillä.

[VesaK]

Delisle, tuo vieras vierailla mailla, on Quebecin kanadalainen, äidinkieli ranska. Ei siis ranskis.

Niinpä minä kirjoitinkin "tuskin Delisle itse", koska kanadanranskiksilla on kuitenkin avarampi maailmankuva kuin vaikkapa Asterixin kotiseudun kanta-astujilla. 

Niin, ja nykyisinhän D asuu Ranskassa, vaikka Iisraelissa viimeksi olikin vaimon "Lääkärit ilman rajoja" -projektin takia. Jerusalem-teosta ei ikävä kyllä ole tulossa.

[Lurker]

Delislen haastattelun eka osa on ilmestynyt etusivulle; se on käännös englannista, The Daily Cross Hatchistä. Sieltä voivat kielitaitoiset käydä kurkkaamassa neliosaisen haastattelun eilen ilmestyneen viimeisen osan.
http://thedailycrosshatch.com/

Haastattelun mielenkiintoisinta antia ovat ehkä ne kohdat, joissa tekijä kertoo muuttuneista asenteistaan niin sarjakuvan tekijänä kuin havainnoitsijana.

[Lurker]

Hapuilevan Pjongjangin jälkeen yllätyin myönteisesti Burma-kirjaan.

Delisle on suora. Hän ei yritä nuoleskella suuntaan eikä toiseen, kertoo vain mitä tapahtuu, mitä hän tekee ja miltä hänestä tuntuu. Jotkin tapahtumat hän välittää poikkeuksellisen verrattomasti. Kirja on todistusvoimaisempi kuin mikään diktatuurikuvaus mihin olen aiemmin tutustunut.

Todistusvoimaa tälle mielipiteelle saatte Delislen haastattelun toisesta osasta.

Pari otetta:

" ...burmalaiset, jotka kävivät keskustelemassa kanssani sanoivat pitäneensä kirjasta, koska kerrankin joku kertoo Burmasta ja sen arjesta ilman että kaikki on ihan surkeata."
"En lähtenyt maaseudulle ja en keskustellut siellä asuvien ihmisten kanssa. Mutta kirjani kertoo Yangonista, koska vietin siellä suurimman osan ajastani, eikä niinkään Burmasta. Mutta ei maaseudulle voi omin päin oikeastaan edes mennä. Se on ehdottomasti kiellettyä, jopa toimittajilta. Sinne ei pääse mitenkään kiertelemään. Joten joo, kaikki riippuu siitä, keitä tapaa ja keiden kanssa keskustelee."

Delisle antaa itsestään sellaisen kuvan, että kyllä hän välittää, mutta hän ei halua välittää mitään tiettyä tendenssiä kirjoissaan. Hän kertoo sen, mitä hänelle tapahtuu: ei suurentelua, ei saanaamista, ei päällekäyvää politisointia mutta kylläkin kannanottoja.