Guy Delisle

[Aura]

Mitä järkeä on tehdä sarjakuvia "Guy Delisle uima-altaalla Burmassa", "Guy Delisle uima-altaalla Pohjois-Koreassa" ja "Guy Delisle uima-altaalla Kiinassa"? Yksi riittää, kiitos.

Eikös pointti uima-allasjutussa ollut se, että yleinen allas oli täynnä jotain epämääristä kemikaalia tai muuta vastaavaa joka ärsytti ihoa, ja siksi oli hinku parempaan altaaseen? Vai muistanko ihan väärin? (Ei ole kirjaa nyt tässä että voisin tarkistaa tämän allasongelman.)

Pohjois-Korea-alpparissa oli mielestäni enemmän tietoa ja uima-altaita nolla. Ja kuulemma Delisle joutui alpparista sensuroimaan yhtä jos toistakin, sillä jotkut paljastukset olisivat voineet vaarantaa tiettyjen ihmisten hengen. (Haastattelu Bild & Bubblassa)

[Matti Karjalainen]

Lainaan itseäni eräältä toiselta foorumilta:

Kanadalainen sarjakuvataiteilija Guy Delisle asui vaimonsa ja pikkupoikansa kanssa sotilasjuntan hallitsemassa Burmassa vuoden päivät. Hän tutustui siellä aasialaiseen elämänmenoon, tapakulttuuriin ja paikallisiin ihmisiin, ja piirsi kokemuksistaan erinomaisen sarjakuva-albumin "Merkintöjä Burmasta" (WSOY, 2008), jonka voi jo tässä vaiheessa huoletta sijoittaa kuluvan vuoden parhaiden käännössarjakuvien listalle.

Delisle kuvaa elämää Burmassa yhteiskunnan epäkohtia havainnoiden ja niistä raportoiden. Esimerkiksi sensuuria, yhteiskunnan militaristisuutta ja eristyneisyyttä kuvataan "satunnaisen matkailijan" näkökulmasta. Sarjakuva ei kuitenkaan keskity pelkkään politikointiin, vaan siinä kuvataan myös tuoreehkon isän elämää vieraassa maassa sekä aivan tavallisten ihmisten arkea, humoristisia pikkuhuomioita viljellen.

Delislen piirrosjälki on melko yksinkertaista, mutta samalla ilmeikästä, ja tuo etäisesti mieleen maanmiehensä ja kollegansa Michel Rabagliatin.

Eikös pointti uima-allasjutussa ollut se, että yleinen allas oli täynnä jotain epämääristä kemikaalia tai muuta vastaavaa joka ärsytti ihoa, ja siksi oli hinku parempaan altaaseen?

Juuri näinhän se meni.

Guy (altassa): Vilkaisepa kättäni. Iho on ikään kuin turvoksissa. En tiedä, mitä kemikaaleja vedessä on, mutta saan niistä kemiallisia oireita.
Guyn vaimo (pitää lasta sylissään): Tosiaan, ihan kuin olisit peseytynyt valkaisuaineella.
Guy: Eikö sinulla ole varmasti tuttuja Australian suurlähetystössä?

Delisle on tietoisesti rajannut aiheensa omiin kokemuksiin. Tämä on isi on vähän väsynyt Burmassa

Minusta tämä on aika hyvä määritelmä.

EDIT: Pari kirjoitusvirhettä

[Hui_hai]

Delisle on tietoisesti rajannut aiheensa omiin kokemuksiin. Tämä on isi on vähän väsynyt Burmassa

Minusta tämä on aika hyvä määritelmä.

Sain juuri Delislen matkaraportin luettua ja tuoreeltaan arvioituna tuntuu, että Delislen Isi on vähän väsynyt oli vähän väsynyt.

Ihan hyvä ja paikoitellen jopa varsin mainio, mutta tiukka kustannustoimittaja olisi tehnyt teokselle ihan hyvää. Tykkään kyllä lukea ihmisten sarjisblogeja omasta elämästä vaikka ne olisivatkin hiukan itseääntoistavia, mutta 250+ sivua kerralla on jo hiukan puuduttavaa. Tämän lukemisen jälkeen oli lukijakin vähän väsynyt. Sinänsä Delislen huomiot sensuurista ja sen keskellä varsin tavallisen oloista elämää elävistä lukijoista olivat varsin mielenkiintoisia ja siksi jäi vähän kaivelemaan, että teosta oli rasitettu turhalla tyhjäkäynnillä.

[Jukka Laine]

Eivät kaikki albumit ole tarkoitettukaan kerralla luettaviksi. Minulla taisi tämä mennä kolmessa osassa.

[Lurker]

Joo, sama juttu, tämä oli tosiaankin sarjakuvaromaani. Vajaa viikko sitä lueskellessa meni.

Pitkähän se oli mutta en minä siinä mitään tyhjäkäyntiä huomannut.

Sivuja muuten karsittiin, kuten käynti Delislen kotisivuilla kertoo.
http://www.guydelisle.com/c_birmanes/pages_supp.html

Episodimaisuus toimi hyvin. Kirjassa oli paljon luontevia kohtia jatkaa lukemista myöhemmin.

[Lurker]

Pääseeköhän tämä episodi seuraavaan romaaniin? Tämä on kyllä sarjassamme uskomatonta mutta totta...

LEMPI INTERNATIONAL AUTTOI GUY DELISLEN KOTIINMaanantaina 15.9. palatessaan nykyiseen asuinpaikkaansa Israeliin joutui kanadalainen Guy Delisle hankaluuksiin. Jostain syystä Israelin tulli ei uskonut hänen olevan se joka hän on, eli kanadalainen sarjakuvataiteilija joka asuu vaimoineen Israelissa.  (...) Pelastuskeinoa pohtiessaan Delisle kaivoi Lempi-patsaan laukustaan ja esitti sen tullin henkilökunnalle; ”Katsokaa, suomalaiset antoivat minulle tällaisen palkinnonkin sarjakuvistani”, oli hän sanonut.

[Outi]

Pelastuskeinoa pohtiessaan Delisle kaivoi Lempi-patsaan laukustaan ja esitti sen tullin henkilökunnalle; ”Katsokaa, suomalaiset antoivat minulle tällaisen palkinnonkin sarjakuvistani”, oli hän sanonut.

Aika hurjaa jos Guy jaksaa raahata Lempi-patsasta (n. 1 kg?!) käsimatkatavaroissaan ympäri maailmaa! 

Niin ja siitä kirjasta: Mulle kyllä jäi Burmajutuista vähän lepru olo, johtunee siitä että pidin niin kovasti Shenzenistä ja Pjongjangista ja odotukset olivat korkealla. Mutta ei se mittään, seuraavaa odotellessa luen kyllä tätäkin. Epäilin muuten itsekin että mies joutuu välillä sensuroimaan juttujaan niin ettei paikalliset tutut joudu vaikeuksiin.

[Jiksi]

Laiska sunnuntai-iltapäivä vierähti mainiosti tämän Merkintöjä Burmasta -sarjakuvan parissa.

Ymmärrän toki kritisoiviakin kannanottoja, mutta on parempi ettei tekijä pyri kuvaamaan itseään tai elämäänsä muuna kuin ne ovat. Kyllä tuo yhteiskunta yhden vieraan tarkkailijan silmin piirtyi riittävän selkeästi, tältä pohjalta ei oikein olisi saanutkaan muuta kuin sisällytyksetöntä saarnaamista. Asioita katsottiin nyt kokijan silmin ja näin on hyvä. Lisäksi Delisle kuvaa itseään usein kovin sarkastisessa valossa.

Kokonaan eri asia tietysti on, kuinka mielenkiintoisena lukija tätä pitää. Toisaalta maailmaa tarkastellaan niin monin välinein, että sarjakuva on siinä jäänyt kovin pieneen rooliin. Tässä suhteessa opus puolustaa vahvasti paikkaansa.

Kyseenalaistaa voi toki senkin, olisiko elämää tarvinnut kuvata näin päiväkirjamaisesti, episodit ovat samaan aikaan sekä hyvä että heikko ratkaisu. Vaivaton lukea mutta takakannen kohdalla huomaa kovin vähän jääneen kansien välistä mieleen. Olisiko kenties sarjakuvablogi/nettisarjakuva tälle luontevin julkaisumuoto?

[Hui_hai]

Kyseenalaistaa voi toki senkin, olisiko elämää tarvinnut kuvata näin päiväkirjamaisesti, episodit ovat samaan aikaan sekä hyvä että heikko ratkaisu. Vaivaton lukea mutta takakannen kohdalla huomaa kovin vähän jääneen kansien välistä mieleen. Olisiko kenties sarjakuvablogi/nettisarjakuva tälle luontevin julkaisumuoto?

Taidan kuulua itse niihin lukijoihin, jotka olisivat pitäneet tästä enemmän blogista luettuna. Blogeissa ei toisto ja hidassoutuisuus ole ongelma kun tarinaa lukee vain muutaman sivun viikkoannoksina. Koska blogit kuvaavat juuri sitä aitoa elämää, on se tavallisen arjen toisto luontevaa seuralainen myös lukijalle. Mutta kirjana tämä oli minulle hiukan liian itseään toistava. Ansiokasta sarjakuvaa sinänsä, mutta se paras terä jäi puuttumaan.

[vesa saarinen]

Itse olen lukenut Burma-teosta jo yli kuukauden verran, kaukaa sarjisfestareilta saakka. Teos on ollut yöpöydällä, ja ennen nukahtamista olen aina aika ajoin siihen tarttunut.

Sellaiseen lukemiseen Delislen sarjakuvapäiväkirja soveltuu mainiosti. Sivun-parin mittaiset tarinat ovat iltahetkiin sopivan pituisia, eikä homma toista itseään, kun koko albumia ei yritä ahmia kerralla tai parilla.

Päiväkirjana Delislen albumi on kiinnostava; ehkä jopa pieni helmi inflaation kokeneessa päiväkirjalajityypissä. Se ei rauhalliseen tahtiin viehtyneelle lukijalle ole yhtä väsynyt ja voivotteleva kuin esimerkiksi Ville Rannan väsyalbumi, vaan tarjoaa ihan mielenkiintoisia kurkistuksia diktatuuriin ja arkeen. Lastenhoitopuoli ja yleinen vaikertaminen eivät nouse esille - hyvä!

Piirrostyylistä tykkään erityisen paljon. Jo mainittujen tyyppien lisäksi mieleen tulee toisen festarivieraan, Tom Gauldin, tapa esittää asioita. Eikä se ole huono juttu lainkaan.

[VesaK]

Bloginsa mukaan Delisle keekoilee nyt Jerusalemissa. Voi luoja.

Otas nyt rauhallisesti ja hengitä syvään. Omien sanojensa mukaan Delisle EI OLE aikeissa tehdä teosta Jerusalemista.

Burma-kirja ei ole yhtä tiivis kuin Shenzhen tai yhtä ahdistava kuin Pyongyang, mutta en minä silti sitä merkityksettömänä pidä. Delisle nyt ei vaan ole eikä halua olla mikään Ahtisaari. 

[Lurker]

Tästähän keskusteltiin jo aikaisemmin, mutta...

...koska Delislen teosten sisältö ja juoni on sitä, mitä hän missäkin paikassa teki ja näki, niin silloin kritiikki sisällön osalta kohdistuu suurelta osin tietenkin Delislen elämään.

Pitäisikö Delislen elää jännittävämpää ja draamallisesti mielenkiintoisempaa elämää?  Olisivatko hänen omaelämäkertasarjakuvansa silloin parempia?

[Timo Ronkainen]

Nojaa... Miksei kukaan haastettele suomalaisissa omaelämäkerrallisissa sarjoissaan esmes Helsingin kodittomia, vaan kerrotaan vaan omia hassuja sattumuksiaan? 

Timo

[Poika nro 3,141]

Jonkin verran siellä oli tarinoita paikallistenkin kokemuksista, mutta kyllä ne hukkui siihen höttöön. Olisi voinut ujuttaa väliin niistä jotain pidempiä juttuja rikkomaan sitä jumalattoman tasaisen puuduttavaa rytmiä.

Tästä olen ihan samaa mieltä. Välillä tuntui kuin olisi lukenut Dostojevskiä, jossa ei siis mielestäni päästä oikein millään asiaan. Eihän Guyta toki voi moittia tai kritoisoida siitä, että hän ei ole halunnut etsiä ja tallentaa rankkoja juttua, tai muuten vain elänyt mielenkiintoisempaa elämää burmassa. Kukin eläköön niin "tylsästi" kuin haluaa.

MUTTA hän olisi voinut vähän tiivistää teostaa ja hieman hioa ilmaisuaan.
Kirjahan on yhtä kuin Guyn lomakuvat painetussa muodossa. Hyviä juttuja ja hauskoja juttuja. Mutta liikaa saman toistoa. Ihan kuin katsoisi toisen ihmisen sika tylsiä kuvia sinänsä mielenkiintoisesta paikasta. Ja sitten vielä tämä vauva aspekti! Eihän kukaan tuore isä voi olla ottamatta liikaa kuvia omasta lapsestaan! Ei siinä ole mitään pahaa. Mutta tarviiko ne kaikki lapsijutut tunkea kirjaan?!?

Kaikesta huolimatta. Minä pidin kirjasta. Se oli oikein mukava ja rauhallinen turisti-raportti, kuten on jo todettu. Olisipa se ollut jotain vielä suurempaa! Mutta ei. Kaikkea ei voi aina saada. Tyydyn siis ihan tyytyväisenä tähänkin.

[Lurker]

Hmm. Minulla on sellainen tunne, että jos Merkintöjä Burmasta olisi ollut tiedostavampi ja tapahtumiltaan suurempi kirja - se olisi hyvinkin voinut olla myös huonompi kirja.... Rehellisyydelläkin on arvonsa.