Kamala Luonto on omalla kohdallani sarjis, joka vaati tietynlaisen "sulatteluajan". Ennen kun tyyliin tottui, sarjis tuntui hyvinkin eriskummalliselta. Jännää on sekin, että kuitenkin jatkoin sinnikkäästi Kamalan Luonnon lukemista vaikkei se heti aluksi aivan kolahtanutkaan. Jotenkin siitä kai aisti, että kyllä näissä "sitä jotain" kuitenkin on.
Sitten eräänä päivänä niistä jutuista rupesi yhtäkkiä tykkäämään ja nyt Kamalaa Luontoa lukee edelleen oikein mielellään Ilta-Sanomista. Omaperäisyys ja maanläheiset hahmot ovat sarjan hienoimmista piirteistä. Fanitus syttyi etenkin psykedeelisen Ketun kohdalla.