Asterix ja kadonnut kilpi on Asterix-sarjan 11. albumi (1968), joka käännettiin suomeksi 1973. Ennen albumiksi julkaisua Kadonnut kilpi ilmestyi jatkotarinana ranskalaisessa Pilote-lehdessä edellisenä vuonna (numeroissa 399-421).
Ensimmäisen Asterix-albumin (Astérix Le Gaulois) painos oli vaivaiset 6000 kpl, mutta tästä yhdennestätoista otettiin miljoonan kappaleen ensipainos! Vielä huikeampaan painosmäärään oli kuitenkin yltänyt sarjan edellinen albumi, Asterix ja Normannien maihinnousu, jonka painos oli 1 200 000!
Kadonnut kilpi -tarinassa esiintyvä gallialaisen sotilaan suojakilpi on kuuluisan sotapäällikkö Vercingetorixin kilpi, joka laski aseensa Julius Caesarin jalkoihin antautumisen merkiksi Alesiassa vuonna 52 eKr. Aseet unohtuivat niille sijoilleen.
Vasta illan pimetessä eräs legioonalainen uskalsi mennä ja siepata Vercingetorixin komean kilven itselleen. Hän kuitenkin menetti sen heti paikalla noppapelissä toiselle roomalaiselle sotilaalle. Saman illan aikana kilpi vaihtoi omistajaa vielä useaan otteeseen ja päätyi lopuksi tuntemattomalle humalaiselle gallialaiselle sotilaalle. Vercingetorixin tappiota lukuunottamatta tuo kaikki on tietysti käsikirjoittaja Goscinnyn sepittämää fiktiota.
Tämä on siis tarinan alkuasetelma. Kilven siirtyminen henkilöltä toiselle esitetään ensimmäisellä sivulla pienenevien, vähitellen miniatyyriksi muuttuvien ruutujen avulla. Tällä tavoin viimeisen ruudun sisältämä ratkaiseva tieto jää lukijalta saamatta, mutta hänelle annetaan kuitenkin jonkin verran vihjeitä kilven viimeisestä omistajasta, jotta hänen uteliaisuutensa saadaan herätettyä. Tämä kerronnallinen ratkaisu on toimiva, kekseliäs ja tyylikäs.
Varsinainen kadonneen kilven metsästys alkaa siitä, kun vuosia Alesian taistelun jälkeen Julius Caesar haluaa järjestää komean triumfin, jossa häntä kannettaisiin Vercingetorixin kilven päällä. Tarkoitus on osoittaa levottoman gallialaiskaupunki Gergovian asukkaille, että Rooma on voimissaan, ja kaikenlainen kapinointi turhaa. Mutta kuuluisa kilpi on siis kateissa! Alkaa kilpajuoksu siitä, kuka löytää kilven ensin: Caesarin roomalaiset vai Asterix kumppaneineen?
René Goscinnyn kirjoittamat Asterix-tarinat ovat nimenomaan tarinoita, kokonaisuuksia. Ne eivät ole mitään vitsikokoelmia, vaan kaikki vitsit ovat alisteisia yhdelle suurelle tarinakaarelle. Niinpä esimerkiksi tarinan alkupuolella oleva jakso, jossa Asterix, Obelix, Idefix ja Aladobix menevät nimenomaan laihdutuskuurille terveyskylpylään, on tarinan kokonaisuuden ja loppuratkaisun kannalta aivan oleellinen. Koko kylpyläjakso on kaiken lisäksi aivan hulvaton. Tekijät repivät todella paljon iloa irti nälkiintyneiden hoidokkien surkeista oloista.
Koko muukin albumi on hauska. Riemastuttavat kohtaukset seuraavat toinen toistaan. Ison tarinakaaren sisään on taitavasti rakennettu pienempiä kerronnallisia kokonaisuuksia, kuten vaikkapa se, että lukijaa pitkin tarinaa huvittaneet kaksi kelvotonta legionaalaista todetaan albumin lopussa Gergovian varuskunnan ainoiksi kunnollisiksi sotilaiksi ja palkitaan ruhtinaallisesti.
Huumorin lisäksi tarinasta on löydettävissä vakavampiakin sävyjä. Yksi legendaarisimmista Asterix-sivuista lienee se, jossa Asterix ja Obelix riitaantuvat, koska Asterix on houkutellut Obelixin laihdutuskuurille aivan turhan takia, ja he talsivat vihoissaan kumpikin omalla puolellaan roomalaista maantietä Idefixin ihmetellessä keskellä, että mitä ihmettä nyt oikein tapahtuu.
Albumissa mainitaan ensi kertaa nimeltä päällikön vaimo, Smirgeline. Ensiesiintymisensä tämä topakka nainen teki kuitenkin jo Päälliköiden ottelussa, sarjan seitsemännessä albumissa. Smirgelinen rooli on vielä tässäkin seikkailussa pieni, mutta jatkossa hänet nostetaan yhdeksi sarjan keskeisistä sivuhahmoista. Tosin rouvan tulinen ja napakka luonne pääsee nytkin hyvin esille, aivan tarinan viimeisissä ruuduissa.
Outi Wallin käännöstyö on ilmeikästä ja suomen kielen vivahteilla herkuttelevaa, nautinnollista luettavaa. Esim. Smirgelinen ranskankielinen nimi on Bonemine eli vapaasti käännettynä “Hyvävointinen”. Suomalainen nimi Smirgeline kutittelee pohjoisen lukijan huumorinystyröitä mukavasti eri tavalla kuin alkuperäinen ja on kuitenkin hyvin sopusoinnussa kyseisen henkilöhahmon olemuksen kanssa.
On hienoa, että Egmont julkaisee kaikki mämä Asterixit taas uuden lukijasukupolven iloksi. Samalla ikääntyneet lukijat voivat korvata vanhat, risoiksi luetut albuminsa uusilla, kulutusta kestävillä kovakantisilla teoksilla.
Usein Asterixien kohdalla muistetaan mainita käsikirjoittaja Goscinny, mutta missään nimessä ei voi väheksyä myöskään piirtäjä Albert Uderzon panosta. Hänen piirroksensa herättävät Goscinnyn käsikirjoitukst eloon ja esim. arkkitehtoonisten kohteiden piirtäjänä hän on aivan käsittämättömän hyvä. Ja Kadonneen kilven jälkeen hänen piirroksensa kehittyvät vieläkin paremmiksi.
Asterix ja kadonnut kilpi
Käsikirjoittaja: René Goscinny
Piirtäjä: Albert Uderzo
Kustantaja: Egmont kustannus Oy Ab
Sivumäärä: 48
ISBN:978-952-233-758-0
Linkki uusien, kovakantisten Asterix-albumien arvosteluun.
Keskustele Kvaakissa Asterix-sarjasta.