Piko, Fantasio ja Marsupilami ovat jälleen eksyneet Afrikkaan, mutta mitä käy kun esiin astuvat myös punaiset norsut?
 |
Pikon ja Fantasion seikkailuja 37: TEMBO TABU
Pikon ja Fantasion “uusin” seikkailu on melko totuttuun tapaan kolmenkymmenen vuoden takaa. Mutta se ei haittaa, sillä laatusarjoja kyllä odottaa, eivätkä ne vanhene.
Tembo Tabu on kolmen Marcinellen koulukunnan suuren tekijän yhteistyö. Tarinasta vastaa Greg (oik. Michel Regnier), Achille Talonin luoja ja siveltimen varressa ahkeroivat Vilin, Bilin ja Vekaroiden luoja Jean Roba sekä itse Franquin. Kaikki ovat ehdottomia alan mestareita.
 |
|
Non Stop 1975
|
Piko ja Fantasio ovat jälleen kerran eksyneet tiheään Afrikan viidakkoon, Labotou-Tobou- järvelle, missä haukottelevat virtahevot ja luonnon monimuotoisuus näkyy kirkkaana. Soutajille Labotou-Toboun virta alkaa tulla liian voimakkaaksi, ja päätetään leiriytyä maalle. Sitä ennen Piko on kuitenkin nähnyt rannalla jotain outoa, pienet silmäparit tihrustelevat puskissa ja Marsupilamin primitiivinen vaisto on herännyt. Jotain kummaa on tekeillä.
Marsupilami lähtee tutkimaan kotimaastoaan ja saa huolestuneen Pikon peräänsä, löydettyään Marsupilamin hän näkee uudestaan, toden totta: Punaisen elefantin.
 |
|
Non Stop 1975…
|
Siitä seikkailu vasta alkaakin, luvassa on sekasortoa, pygmejä, lihansyöjäkasveja ja pahoja rikollisia. Siinäpä ainekset perinteiseen seikkailutarinaan, ja siihen sitten jääkin.
Tarina on hauska, erittäin toimiva, loppu on hyvä, mutta ei nostata kummempia tuntemuksia, vaikka tällaisia pöhköjä ja hauskoja tarinoita lukeekin mielellään sunnuntain ratoksi.
Mutta kuten jo sanoin, kaikin puolin toimiva ja hauskanpöhkö tarina.
Mutta kaikkein parasta on Franquinin piirtämät kuvat, toisin sanoen Piko, Fantasio ja Marsupilami. Pikkuhiljaa Franquinin siveltimen viiva alkaa näyttämään siltä, mitä näkee omasta mielestäni parhaimmissa Niilo Pielisen plansseissa 400-900. Tässä vaiheessa jälki on vielä aika jäykkää, vakiotussaaja Jidehemin (oik. Jean de Maesmaker) vaikutus näkyy. Suurimman osan tarinasta on kuitenkin piirtänyt apuna ollut Roba, jonka osuus suorastaan hämmästytti. Roban paljon pehmeämpää viivaa ovat mm. norsut, pygmit, rosvot, taustat.
 |
|
…ja vuonna 2007 albumissa
|
Mestareiden yhteistyö sujuu kaikin puolin kuitenkin hyvin, vaikka Franquinin sanojen mukaan Tembo Tabun tekeminen olikin melkoista pakkopullaa, eikä ollut ollenkaan tyytyväinen työhön.*
Albumin nimikkotarinan pöhköilyn jälkeen seuraa lisää pöhköilyä, mutta vain einen verran hauskempaa, nimittäin lisää Marsupilamin seikkailuja!
Ensimmäisenä lyhyttarina “Häkki”, jossa väsymätön Marsupilamin metsästäjä Bring M. Backalive tekee ensiesiintymisen. “Häkin” jälkeen tulee Marsupilamin yksisivuisia, jotka ovat erityisesti allekirjoittaneen mieleen. Ne ovat tehty hyvin, ne ovat hauskoja, ne ovat Franquinia.
Painojälki albumissa on aivan loistava. Rasteroituneita kohtia ei iskeytynyt silmille. Paperi on hyvää, koneladonta menee melkein käsintekstauksesta. Erinomaista työtä, tätä haluamme nähdä jatkossakin!
Kaikin puolin mukavaa luettavaa, pimenevien syysiltojen ratoksi kaikenikäisille ja kokoisille!
Tekijät: Franquin, Roba ja Greg
Alkuperäisteos: Spirou & Fantasio 24: “Tembo Tabou”
Suomennos: Lauri Narinen
Ladonta: Toto Productions
Julkaisija: Egmont kustannus Oy Ab
ISBN: 978-952-469-757-6
Painettu Belgiassa 2007
Ulkoasu: Väri, A4, 50s., Nid.
© Dupuis 1974 – Franquin, Roba, Greg
Keskustele Pikosta ja Fantasiosta Kvaakissa
——————————————————————————–
* Numa Sadoul: “Et Franquin crea La Gaffe” Kiitokset Tero Mattilalle.
Kuvaskannauksista kiitokset Timo Ronkaiselle. Kuvia vertailun vuoksi myös vuoden 1975 Non Stopista.