Ennennäkemätöntä Willeriä!

Egmontin loistava linja erikoisjulkaisujen ja varsinkin Texien suhteen tuotti uuden novellikoosteen Texistä. Jokaisen itseäänkunnioittavan Willeristin ja sarjakuvakeräilijän on hankittava teos hyllyynsä, vaikka siinä riskeerattaisiin hymypatsaan korva. Arizona Liekeissä- teokselle loistava jatko muistuttaen kevään lämpenevistä päivistä.

Monasti Willeristien keskuudessa on harmiteltu sitä, että Texin isäntämaa, Italia, saa paljon Tex- aiheisia erikoispainoksia, ja vielä etukäteen. Tämän saatuaan käsiinsä, muuttuu käsitys Egmontin “rajoittuneisuudesta” omien julkaisujen tekoon, sillä tämä teos on ainoa laatuaan. Mitä? Edes Italiassa ei moista ole nähty!

Kuuma Iltapäivä:

Ticcin taidetta kannessa.
Ticcin taidetta kannessa.


Teksti: G.L.Bonelli, Claudio Nizzi ja Guido Nolitta
Piirrostaide: Galep, Guglielmo Letteri, Giovanni Ticci ja Fabio Civitelli
Sisältää tarinat: Hyökkäys junaan (L´assalto al treno), Jupakka Brazos- joella (Sulle rive del Brazos), Campesinon Kopla (La banda del Campesino), Kuuma iltapäivä (Un caldo pomeriggio), Verijälki (Pista di sangue), Kuolema erämaassa (Morte nel Deserto) ja Kaksintaistelu (Il Duello).
Suomennos: Janne Viitala, Antti Poussa ja Renne Nikupaavola
Letteri- artikkeli: Janne Viitala
Kiitokset: Jii Roikonen, Erno Tamminen ja Fabrizio Longo
Toimitus: Asko Alanen
Egmont Kustannus
Otavan kirjapaino Oy, 2007
Ulkoasu: osittain värillinen, 224 sivua, A5, Kovakantinen

Kauan sitä odotettiin, vihdoin se saatiin. Muttei joka paikasta, parhaiten nettitilauksena, mutta myös kirjakaupoista.

Kuuman iltapäivän novelleista liikkuu epävirallisia versioita, mutta virallisesti ne nähdään tässä ja nyt. Fabio Civitellin kuvittama ja Claudio Nizzin kynäilemä Kaksintaistelu tosin nähtiin jo aiemmin, tilaajalahjana vuonna 2002, harvinaista herkkua siis.

Nyt novellit nähdään tässä koosteena höystettynä Letterin ennenjulkaisemattomalla tarinalla, Jupakka Brazos- joella, joka edustaakin ainoaa pidempää tarinaa kirjassa. Lisäyksenä Tex- tutkija Janne Viitalan kirjoittama muistelma- artikkeli Guglielmo Letteristä, joka kuoli hiljattain. Kirjassa nähdään novelleita eri aikakausilta, eri kirjoittajilta ja täysin eri piirtäjiltä, jokaiselle jotakin! Galepin ja Bonellin perinteinen vanha tyyli, jossa sattuu ja tapahtuu, Ticcin ja Nolittan fiilistelevä vauhdikas tyyli ja Nizzin ja Civitellin juhlallinen ja tyyni, muisteleva tyyli.

Kirja alkaa vanhan koulukunnan Willeristeille tarkoitetulla tarinalla, Hyökkäys junaan, joka onkin kaikessa lyhyydessään ja mustavalkoisuudessaan kirjan ehdottomasti heikointa antia, ei silti, voi siinä liuska- ajan lukija heltyä*. Tarina on kuitenkin piirretty sen verran myöhään Galepin mittapuussa, ettei tarina edusta enää ollenkaan Galepia omassa nostalgisessa tunnelmassaan. Päinvastoin taas Letterin tarinan välissä nähtävä värillinen Galep- tarina, Campesinon kopla saa parkkiintuneimmankin lukijan heltymään ja palaamaan mielikuvissaan viisikymmentä Willer-vuotta taaksepäin, kauniiseen lapsuuteen. Galepin kuvitus saa jopa nykyaikaisen lukijan hiljentymään hetkeksi ja henkäisemään mielessään: “Kyllä sitä ennen osattiin!”. Jotain nostalgiaa tarina siis pystyy kätkemään uudenkin polven lukijoille.

Tex ja Buffalo Bill.
Tex ja Buffalo Bill.

Kuvitukseltaan ja väritykseltään tarina ei poikkea juurikaan liuskojen kansikuvista. Silti varhaisimmat koosteen tilaajat ovat ihmetelleet, ehkä hiukan oudoksuneetkin väriä. Ihmetys herää, kuinka 12 sivun aikana kerkeääkin tapahtua yhtä sun toista, kun kohta käsiteltävän, Kaksintaistelun aikana ei keretä kuin muistella vanhoja.

Hiljattain kuolleen Guglielmo Letterin tarina ei jätä tulkinnanvaraa, niin yksinkertaisesti sanomaa välittävää kuvitus on. Ainoana pitkänä tarinana (vaikkei kovin pitkä olekaan, sivuja sata ja risat) saa lukemisen kuitenkin pysymään tarkkaavaisena, jopa taiteeseen keskittyvänä. Jupakka Brazos- joella edustaakin kirjassa nähtävien, wanhojen tarinoiden aatelistoa selkeässä ja perinteisessä mustavalkoisuudessaan.

Tex on herättää kauhua kovimmissakin konnissa.
Tex on herättää kauhua kovimmissakin konnissa.

Vanhan koulukunnan piirtäjistä päästäänkin itse nimikkotarinan kuvittajaan, Giovanni Ticciin. Tuon mainion lännen taidemaalarin tyyli on pettämätön, yksinkertainen, mutta kaunis. Viiva on lennokasta ja piirros sujuvaa, väreissä taide näyttää ihan erinomaiselta. Roistojen ahavoituneet kasvot korostuvat saadessaan väriä pintaan. Tarina on myös ensimmäinen Viitalan suomentamana, kun järjestyksessä edetään. Kohtalaisesti on Janne suoriutunut suomennoksesta, aika lailla perinteistä Tex- sanastoa jäljitellen. Italian kielitaito ei taida kylläkään olla sieltä helpoimmasta päästä?

Kuuman iltapäivän kirjoittajana on Guido Nolittana tunnettu, salanimen varjossa kirjoittava tarinanikkari. Todellisuudessa tuon nimimerkin takana kirjoittaakin tarinoita itse Sergio Bonelli, nykyinen italo-Westernin isä, joka peri Sergio Bonelli- editoren isältään. Mutta Nolitta on Nolitta, oli takana mies kuka hyvänsä.

Kenestäs sitä puhutaankaan?
Kenestäs sitä puhutaankaan?

Kirjoitukseltaan Nolittan taito jättää jopa itse Nizzin teokset hiukan varjoon. Nykyään kirjoittamisessa hiukan heikonlaisesti ideoita saanut Claudio Nizzi ei yllä Nolittan tasolle nykytarinoillaan. Nolittan kynäilemät jäljet jättävät hiukan lukijan oman tulkinnan varaan, eivätkä tarinat aina lopukaan auringonlaskuun, kuten Janne Viitala totesi gradussaan. Nolitta yltää Texin ja Carsonin keskinäisellä sanailulla ihan Texin humoristisuuden kärkeen! Tässä kirjassa ei kuitenkaan Nolittan kynäilemänä Carsoniakaan nähdä, ja paha Texin on yksin vitsiä vääntää.

Vaikka Kuuma iltapäivä tarinana onkin huippuluokkaa, olisi siihen voitu keskittyä Tampereella paremmin, ehkäpä muistamalla laittaa sivunumerot näkyviin?

Kuolema erämaassa on tyypillinen novelli tyyliin, “mitä ruutujen välissä tapahtuu?”. Lukijaa saattaa ihmetyttää, onko Rangeri- toimistossa säädetty Texin ja kumppaneiden seikkailujen pituudeksi tasan 114, 228, tai 342 sivua pitkiksi. Eihän Yhdysvaltain perustuslaista löydy sellaista kohtaa? Siksipä novelleita lukiessa voi tulla leuhka olo, “tiedänpäs, miten asiat oikeasti ovat.” Vai ei kai Tex tässä ryhdy salaa kapinaan määrättyjä tarinapituuksia vastaan? Toivottavasti ryhtyy.

Tilannekuva Ticcin malliin.
Tilannekuva Ticcin malliin.

Kuolema erämaassa on aika normaali tarinaksi, kuitenkin. Sopisi minkä tahansa Texin aluksi, lopuksi, tai miksei sijoitettuna tarinan keskelle? Tuohon ympärillehän voisi rakentaa pidemmän, säädösten mittaisen tarinan. Sinänsä Kuolema erämaassa ei edusta kirjan parhainta antia, ehkä jopa päinvastoin. Mutta on parhaassakin perheessä musta lampaansa, kuten sanotaan. Ei tarina huono ollut, kyseessä oli heikoin lenkki kirjassa, keskitasoa parempi tarina silti. Tarinan tekee luettavaksi Ticcin jylhä kuvitus erämaan maisemissa, nyt väritettynä. Jännä nähdä, että hevosen ratsastaessa aavikolla, nousee valkoinen pölypilvi.

Verijälki on tavallista loistavampi tarina. Nizzi on osannut tuoda humoristista sävyä tiukkaankin tilanteeseen, ja siihen Tex joutuukin. Kirja loppuukin kyseiseen tarinaan, joka onkin oiva lopetus kirjaselle. Tex ratsastaa belgialais-kollegansa tavoin suoraan kauniiseen auringolaskuun.

Harvinaista jälkeä Ticciltä.
Harvinaista jälkeä Ticciltä.

Kaksintaistelu ilmestyi aikaisemmin tilaajalahjana 2000- luvulla, kuten jo mainittu onkin. Tarina sinänsä näyttää, että on Texistä tämänsävyisiäkin tarinoita kertomaan. Muistelua, jossa Texin tapaa…, tai jätetään sikseen. Ostakaa albumi- ja lukekaa. Tarina on loistavasti kuvitettu, idean laatimisessa on ollut mukana piirtäjä Fabio Civitelli. Hänen realisminsa menee jo täydellisyyden puolelle piirroksissa, kuten Villankin, jota tässä tarinassa ei enemmälti nähdäkään. Civitellin rasterinkäyttöä ja maisemataidetta on ihailtu kautta aikojen (Vrt. TW Tehtävä Bostonissa). Jylhään ja jännittävään tarinaan ei Civitelli ensisijainen kuvittaja olekaan, parhaiten häneltä onnistuu arvokkaat kaupunkikohtaukset ja -tarinat. Ja sellainen Kaksintaistelu onkin, vaikka siinä toisaalta kaksin taistellaan, vaikkakin muistelun muodossa. Lukekaa ja nauttikaa!

© 2007 by Bonelli/SAF ja Egmont Kustannus Oy Ab

Fabio Civitellin maisemaa Lucky Luken tyyliin.
Fabio Civitellin maisemaa Lucky Luken tyyliin.

Tex Willeristä ja Kuumasta iltapäivästä voi keskustella Kvaakin foorumilla.