Hiilinielujen puolesta

Borneossa hakataan valtavasti sademetsää, josta seuraa ympäristötuhoa ja ilmastomuutoksen kiihtymistä. Petteri Kantolan toisessa teoksessa Hämärän prinssi päähenkilö matkustaa Keski-Kalimantaniin tehdäkseen touhulle lopun.

Petteri Kantola
Hämärän prinssi
Suuri Kurpitsa, 2018
ISBN 978-952-7160-26-8
120 s., mv, kovakantinen

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n raportti on keskusteluttanut tänä syksynä ja tuonut uutta toivoa ja turhautumista maapallon tulevaisuuden näkymiin. Olemme jo pidempään tienneet mitä pitäisi tehdä, mutta hallitukset eivät ole asettamansa paneelin neuvoja ja ohjeita juuri kuunnelleet. Pahin on torjuttavissa, mutta toimeen pitäisi käydä heti.

Entä jos ei jaksa ja halua odottaa maailman johtajien linjauksia ja toimia? Miten ilmastonmuutosta ja ympäristötuhoja voisi ihan itse torjua? Entä jos ei vain voi torjua mielestään epämielyttäviä totuuksia tapahtuvasta? Kantolan Hämärän prinssin päähenkilö päättää ottaa itseään niskasta ja lähteä sinne missä apu on eniten tarpeen. Borneon sademetsiä on hakattu vielä 2010-luvulla kiihtyvään tahtiin. On metsäpaloja, metsää hakataan peltojen tieltä ja etenkin öljypalmuviljelmät muuttavat maastoa ja biosysteemejä.

Elämä borneolaisessa maalaiskylässä on omanlaisensa ponnistus. Länsimaiselta ihmiseltä vie oman aikansa sopeutua edes yleisiin elinolosuhteisiin: porottava aurinko, hetteiset metsänpohjat, paikallinen fauna, saniteettiolot ja tartuntataudit vievät voimat toimia ilmastovallankumouksen kärkijoukoissa. Metsätyömaan vartijat hakkaavat hämärän prinssistä viimeisetkin fyysiset voimat toimia. Ehkä olisi parempi vaikuttaa ylikansallisiin yhtiöihin ja maailmanpolitiikan valtarakenteisiin kotimaasta?

Kantolan tarina on fiktiivinen, mutta se perustuu todelliseen maailmaan. Tekijä on vieraillut kirjan keskeisillä paikoilla yhdessä sosiaali- ja kulttuuriantropologi Anu Lounelan kanssa. Lounela on kirjoittanut teokseen saate- ja loppusanat. Lounelan mukaan paikallisetkin kaihosivat sademetsiä takaisin, ne olivat tarjonneet ruoan ja toimeentulon ihmisille aivan toisin kuin tehotuotanto.

Sarjakuvassa Kantola tavoittaa ympäristön ja päähenkilön mielenmaisemat herkkävireisellä vesivärityöskentelyllä. Hyppy jokeen koiria pakoon tai moskiittojen hätistely on kuvattu hyvin elävästi. Prologissa teksti ja kuvat kulkevat yhtämukaa, mutta varsinaisessa tarinassa tekstit on sijoitettu omille sivuilleen kotiin kirjoitettujen kirjeiden muotoon. Vasta positiivisesti sävyttyneen kirjeen jälkeen nähdään kuvina mitä tapahtui.

Kantolan ratkaisulle on perusteensa. Ummikko vieraassa maassa ja yhteisössä jää oman mielikuvituksensa varaan, jolloin ymmärrys ja todellisuus erkaantuvat toisistaan. Sanan ja kuvan ristiriita olisi kuitenkin tullut selvemmäksi, jos kirjoitus ja kuvat kulkisivat enemmän käsi kädessä. Kokonaisuudessaan Hämärän prinssi on hyvä tiivistys yksittäisen ihmisen mahdollisuuksista ilmastonmuutoksen torjunnassa. Hallitusten tulisi toteuttaa asettamansa paneelin suositukset.

* Kantolan Kesä Proustin kanssa on arvioitu Kvaakissa
* Kvaakissa voi keskustella Suuren Kurpitsan sarjakuvista