 |
Jussi Waltameri: Samalla kadulla kirkko ja tehdas
Samalla kadulla kirkko ja tehdas sisältää esipuheen, jossa tekijä kertoo taustastaan. Jussi Waltamereltä on aikaisemmin ilmestynyt kaksi sarjakuvakirjaa nimellä Jussi Kivelä: Kiinalainen polkupyörä (LampLite 2012) ja Juopon runoilijan olematon bussimatka (LampLite 2013).
Jussi Waltameren sarjakuva-albumissa kiinnittää ensimmäiseksi huomiota sarjakuvan konventioita uhmaava kuvakieli ja toiseksi puhekuplien kaakkoissuomalainen murre. Satunnaista lukijaa nämä voivat vieraannuttaa, mutta juuri niissä ovat tämän sarjakuvan vahvuudet. Waltameren kuvia ja tekstejä ei voi lukea nopeasti vaan ne vaativat syventyneen lukuhetken, hitaan etenemistavan. Lukija, älä hättäile.
 |
Waltameren tyylille on vaikea hakea verrokkeja sarjakuvasta, esikuvina on hyvinkin voinut olla maalaustaide kuten vaikkapa leikittelevä surrealismi Marc Chagallin tyyliin. Selkeästi Waltameri toki sarjakuvaa tekee, mutta omalla tavallaan, ja ruuduissa on samaa lämminhenkistä alitajunnan kuvausta sekä arjen ja pyhän sekoittamista kuin kyseisellä suurella taidemaalarilla, ylitodellisella tavalla. Ja kummallakin hahmot nousevat lentoon kaupungin kattojen ylle, Waltamerellä tosin päästellään mopolla isoveljen kanssa. Aivan mestaritasolle Waltameri ei vielä yllä sarjakuvantekijänä, yksittäiset ruudut ovat taidolla tehtyjä, mutta aukeamien sommittelu ja liike kuvasta toiseen saavat silmän välillä levottomasti harhailemaan. Joitakin ruutuja on todennäköisesti kuvankäsittelyllä suurennettu ja pehmennetty.
 |
Äiti on sairastunut ja poika käy tapaamassa tätä sairaalassa lähes päivittäin. Vakava sairaus saa päähenkilön ahdistumaan ja kääntymään sisäänpäin, sairaalavierailut vievät ajan ja ajatukset. Muistot ja unet nousevat pintaan, kaikki ne ovat läsnä yhtaikaa, mennyt on olemassa siinä missä nykyhetkikin. Kuvaus tuntuu hyvin aidolta ja elämänmakuiselta, ja voisi hyvin arvata, että omista kokemuksista on ammennettu.
Waltameren maalauksellinen tapa tehdä sarjakuvaa vaatii hyvää painoasun. Albumi on paitsi sisältönsä niin myös ulkomuotonsa osalta laadukasta työtä, kuten Suurelta Kurpitsalta on tottunut odottamaan. Ulkoasusta vastaava Reetta Niemensivu on tehnyt huolellista työtä. Sisäkansien aukeamilla on koko sivun kuvia kuin taidekirjassa.
Samalla kadulla kirkko ja tehdas on pohdiskeleva sarjakuva, jossa kierrellään ja kaarellaan kohti sitä yhtä ihmiskunnan vanhimmista kysymyksistä: onko elämä unta ja jos on, niin onko se totta. Vastausta ei nytkään saada, mutta lopussa tummempien sävyjen seuraan saadaan enemmän kirkasta väriä. Waltameri on tavoittanut sarjakuvallaan jotain sellaista epämääräistä ja vaikeasti määriteltävää, jonka ilmaiseminen kaihtaa sanoja; sarjakuva on ollut juuri oikea, ja ehkäpä ainoakin, väline näiden aistimusten ja tunteiden esiintuomiseen.
“Ehkä uni on elämän ainoo todellisuus.”
Keskustele Jussi Waltameren sarjakuvista Kvaakissa.
(Suuri Kurpitsa 2017)
56 ss., 205 x 290 mm, kovakantinen, 4-v.
Painopaikka Tallinna
ISBN: 978-952-7160-15-2
20 €