Maria Björklundin Planeetta Z oli piristävä väriläiskä ilmestyessään Helsingin Sanomien Nyt-liitteeseen keväällä 2010. Like Kustannus kokosi stripit kirjaksi kaksi vuotta sitten, ja nyt Björklund kokeilee aiheen kantavuutta pitkän tarinan muodossa. Lopputulos toimii.
 |
Madonreikiä
Käsikirjoitus ja piirros Maria Björklund
Väritys Maria Björklund ja Petri Bergman
Kustantaja Like Kustannus Oy
Paino: Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2014
ISBN 978-952-01-0951-6
© Maria Björklund 2014
120 sivua, kovakantinen, sidottu, väri, 187 x 172 mm
15-20 €
 |
Björklund ei tuhlaa kaikkia paukkujaan, vaan keskittyy kahden hahmon, lentokykyisen sinisen palleromaisen olion sekä oranssin kissapedon edesottamuksiin. Pienen, ohikiitävän hetken aikana näiden kahden eläimen kohtalot risteävät, mutta toisen päädyttyä ulottuvuusaukon kautta aivan toisenlaiseen maailmaan, Björklund kuljettaa rinta rinnan kahta erillistä tarinaa. Tunnelmat vaihtuvat raa’asta verenvuodatuksesta silkkaan söpöilyyn.
Vaikka väritys on räikeän psykedeelistä ja oliot eriskummallisia, luontodokumenttien ystävät löytävät tarinasta paljon tuttua. Näinhän eläimet meidänkin maailmassamme toimivat. Planeetta Z:lla ehkä puitteet ja evoluutio poikkeavat, mutta tutut eläimen vaistot ohjaavat tekoja silti samalla tavalla.
 |
Kuvakerronta on verkkaista, paikoin animaatiomaista, mitä sopiikin odottaa animaattorina työskentelevältä. Ruutuja ei ole tuputettu yhdelle sivulle neljää enempää. Lukukokemus ei siis muodostu raskaaksi. Taustalle voi laittaa soimaan jotain sopivantuntuista outoa musiikkia luomaan tunnelmaa ja tukemaan tarinaa. Björklund välttelee visusti antamasta eläinhahmoille repliikkejä, mutta joitakin käsittämättömiksi jääviä yksityiskohtia – kuten kissapedon otsatäplää – olisi voinut avata lukijalle jollain tavalla. Tai kenties tarinaan on tietoisesti siroteltu mystisiä elementtejä, joiden merkitystä itse kukin voi jäädä pohdiskelemaan sen jälkeen, kun kirjan on laskenut käsistään.
 |
Madonreikiä on jälleen vahva näyttö Björklundin happoisasta mielikuvituksesta ja luomiskyvystä. Toivottavasti aihepiiristä riittää lisää pitkiä tarinoita ammennettaviksi. Tässäkin tarinassa häärii tapahtumien taustalla monenlaisia asukkeja, joiden elämää mielellään seuraisi jossain tulevassa albumissa.
Kannattaa silti miettiä tarkkaan, kenen käsiin albumin päästää. Madonreikiä saattaa näyttää pikaisella vilkaisulla kuvakirjamaiselta eli pienille lapsille sopivalta. Tapahtumat äityvät kuitenkin paikoin varsin raaoiksi. Pelkistetty piirrosjälki ja hahmojen söpö olemus vain pehmentävät sitä seikkaa, että Planeetta Z:lla vilisee vaaroja. Kuka tahansa voi joutua toisen raatelemaksi ja syömäksi – aivan kuten meidänkin maailmassamme. Ehkä siinä on tajunnanvirtamaiselta vaikuttavan tarinan syvin ulottuvuus: oudoimmissakin ympäristöissä voi huomata samat yleispätevät lait, joiden mukaan kaikki toimii.