Linnavainio on tavallinen suomalainen lähiö. Paikallinen nuoriso, jonka edesottamuksia tarinassa seurataan, hengailee ravintolassa ja pelailee tietokonepelejä. Pientä parinmuodostuksen yritystä on havaittavissa. Yht’äkkiä taivaalta putoaa meteori keskelle erään omakotitalon pihaa, ja ikävä kyllä samassa rytäkässä kuolee erään tarinan päähenkilön isä. Kohta turman jälkeen nuoret löytävät talon pihalta kumman otuksen. Mistä se on peräisin?
Ville Makkosen piirrokset ovat erittäin tyylikkäitä. Letkeät viivat ovat herkkiä ja hallittuja. Paikoin Makkonen on käyttänyt rasteria efekteihin ja harmaisiin sävyihin, tämä tekniikka muistuttaa yleisilmeeltään hiukan mangatyyliä. Mustalla tehtyjä laajoja varjopintoja Makkonen käyttää tyylikkäästi. Nuoren tekijän piirrostekniikka on todella valmiin oloista.
Sujuvan ja ymmärrettävän kuvakerronnan kanssa Makkonen on paikoin pulassa. Ainakin minulla oli vaikeuksia pysyä kärryillä tarinan tapahtumista. Lukeminen oli raskasta oikeastaan lähes koko tarinan ajan; lukija joutuu tämän tästä pinnistelemään pohtiessaan kuka nyt puhuu, missä oikein ollaan tai mitä nyt tapahtuu.
Kun vaikkapa siirrytään uuteen kohtaukseen, kannattaisi alkuun piirtää laaja kuva, jossa uusi miljöö esitellään, sen jälkeen kokovartalokuva, sitten vasta lähikuva. Toki tätä kerrontajärjestystä voi rikkoakin, mutta vasta sen jälkeen, kun hallitsee perusteet. Nyt Makkosen kuvakerronta ei edistä tarinan ymmärrettävyyttä riittävästi. Jonkin verran hämäsi myös se, että ihmisten silmissä käytettyä coolia rasteriefektiä ei käytettykään kaikissa ruuduissa. Luulin aika ajoin, että nyt puhuu eri henkilö kuin edellisessä ruudussa, koska henkilöiden silmät olivat erilaiset, vaikka puhuja olikin sama henkilö.
Dialogi on Makkosella hallussa. Repliikit ovat puhekielenomaisia, mutta Makkonen ei sorru teennäiseen ja vaikealukuiseen slangiin. Puhekuplien teksti on ilmeikästä ja helppolukuista ja se sopii luontevasti tarinan nuorten aikuisten suuhun.
 |
Tässä Linnavainio-tarinan ensimmäisessä osassa uhrataan paljon sivuja päähenkilöiden esittelyyn. Jatkossa näemme, onko käytetty sivumäärä suhteessa koko tarinan pituuteen. Hiukan ihmettelin päähenkilöiden sangen viileää käytöstä yllättävän kuolemantapauksen jälkeen, mutta ehkä moinen kummallisuus selittyy sarjan tulevissa käänteissä. Nyt tapahtumiin tulee vauhtia kovin myöhäisessä vaiheessa, mutta kieltämättä sitten kun kierroksia lisätään, niitä lisätäänkin oikein roimasti! Suurissa action-kuvissa Ville Makkonen pääsee revittelemään kunnolla ja onnistuukin erittäin hyvin.
Hienoa, että Musta Ritari Kustannus antaa uusille kotimaisille sarjakuvantekijöille mahdollisuuden saada kauttaan töitään julkaistuiksi. Vain tekemällä voi oppia, ja kukapa sitä jaksaisi tehdä sarjakuvia vain pöytälaatikkoon.
Tähän arvosteluun skannatut kuvanäytteet jäivät hiukan harmaiksi, Linnavainio-teoksessa musta on moitteettoman pikimustaa.
Tekijä: Ville Makkonen
Taitto: Veli Loponen
Liimasidottu, 220 sivua, mustavalko, a5
ISBN 978-952-6630-05-2
Julkaistu syyskuussa 2013
Hinta 12 euroa (Musta Ritari kustannuksen verkkokaupassa)
Keskustele Mustan ritarin julkaisuista Kvaakissa.