Tekojärvellä suhisee

Scotland Yardin rikoskomisario LeBrock saa tutkittavakseen brittidiplomaatin itsemurhan, joka nopeasti osoittautuu osaksi valtavaa salahanketta. Selvitäkseen tutkimuksesta hengissä LeBrock tarvitsee teräviä älynystyröitään, uskollisen apulaisensa Ratzin sekä reilusti tulivoimaa. Bryan Talbot on loihtinut lukijoiden iloksi eläimellisen steampunk-tarinan, josta ei vauhtia puutu.

Grandville
Teksti ja kuvat: Bryan Talbot
Suomentaja: Stenman, Petri
ISBN: 978-952-01-0874-8
Sidosasu: sidottu
Sivumäärä: 100
Kustantaja: Like, 2013
27.00 €

Grandville on suoraviivaista, mutta älykästä toimintaviihdettä. Tarina jyllää eteenpäin kuin höyryveturi ilman jarruja. Meno on siis kovaa ja raatoja syntyy. Vaikka tarina on kuin B-luokan toimintaleffasta, Talbot on saanut upotettua sarjakuvaan lukuisia viittauksia niin kulttuuriin kuin nykymaailman tilaan. Jo teoksen nimi on viittaus ranskalaiseen kuvittajaan, J.J. Grandevilleen, jonka ihmisenkaltaiset eläinhahmot toimivat yhtenä sarjakuvan innoittajina. Lisäksi Talbot mainitsee innoittajikseen scifikuvittaja Robidan, sir Arthur Conan Doylen sekä Quentin Tarantinon. Kaikkien näiden vaikutus on nähtävissä sarjakuvan sivuilla. Kuulostaa sillisalaatilta, mutta kokonaisuus toimii kuin junan vessa. Kuten hyvään tarinaan kuuluu, se resonoi myös nykyisen poliittisen ilmapiirimme kanssa vaikka Talbot ei varmasti sitä osannut ennakoida neljä vuotta sitten tarinaa tehdessään. Ehkäpä selitykseksi riittää se etteivät ihmiset muutu. Aina tulee olemaan henkilöitä, jotka pyrkivät valtaan tai yrittävät sen säilyttää toisten ihmisten pelkoja ruokkimalla.

Bryan Talbot on huipputekijä, mutta Suomessa valitettavan huonosti tunnettu. Ennen Grandvilleä häneltä on suomennettu vain Tuhman rotan tarina ja ensimmäinen osa Luther Arkwrightin seikkailuista. Lisäksi hänen taidettaan on voinut ihastella Nemesis-albumeista 3-5. Varhaisemmissakin tarinoissaan Talbot on ottanut vaikutteita klassisista lähteistä. Tuhman Rotan tarina nojasi vahvasti Beatrix Potterin tuotantoon ja suomentamaton Alice in Sunderland oli imenyt vaikutteita Lewis Carrollin kirjoista. Grandvillessä vanhan ja uuden symbioosi on viety huippuunsa. Eläinhahmoja käyttämällä Talbot onnistuu välittämään lukijalle hahmojen oleellisimmat piirteet yhdellä vilkaisulla. Mäyrä on on poliisina periksiantamaton ja kovakourainen, kun taas ketut, koirat ja liskot ovat kuin luotuja epärehellisiin puuhiin. Keisariksi ei luonnollisesti kelpaa kukaan muu kuin leijona kun taas karvattomista simpansseista ei ole kuin palvelijoiksi.

Grandvillen ulkoasu on kaikin puolin onnistunut ja Petri Stenmannin suomennos rullaa hyvin. Tekstin ladonnasta ei sen sijaan voi antaa täysiä pisteitä. Fonttikoko vaihteli pienimmissä puhekuplissa ja muutamassa kohtaa teksti ei ollut osunut puhekuplaan kuin puoliksi. Tietokoneella tehty liukuväritys ja ääriviivojen sumennus liikkeenkuvauksessa ei välttämättä miellytä kaikkia lukijoita, mutta ne ovat pikkuvikoja näin onnistuneessa paketissa.

Grandvillelle on ilmestynyt englanniksi jo kaksi jatko-osaa ja Talbotin tarkoituksena olisi tehdä sarjasta viiden osan mittainen. Ei voi kuin toivoa, että saamme kaikki osat myös suomeksi.

Keskustele Grandvillesta Kvaakissa.