Lintu Mustasiipi

 

Piirtäjä Jukka-Petteri Erosen ja käsikirjoittaja Viljami Vaskosen Lintu Mustasiipi kertoo ajattoman tarinan lähes sadan vuoden takaa. Ensimmäisen maailmansodan keisarillisten lentojoukkojen intomielinen luutnantti August von Essen herää 1918 sodan kalseaan todellisuuteen, ottaa koneensa ja lähtee kohti taivaanrantaa.

 

Tekijät käyttävät aikasiirtymiä varsin reippaalla kädellä, mikä poistaa juonesta turhan tyhjäkäynnin. Alun sotakuvauksesta siirrymme vuoteen 1920 ja Kaukasuksen vuorille, ja tapahtumia pätkivät muistikuvat sodanjälkeisestä Saksasta. Päähenkilö saa kamppailla niin omantuntonsa kuin myös maailman kanssa.

Ilmeikkäät henkilöhahmot ovat Lintu Mustasiiven vankka vahvuus. Voi olettaa Erosen tähän tarinaan valitseman piirrostyylin ottaneen vaikutteensa ekspressionistisesta ja kineettisestä maalaustaiteesta ja animaatioelokuvista (eritoten niistä vanhanaikaisista, joissa kuvat piirrettiin käsin). Ruudut ovat ilmavia, väripinnat laajoja ja kaikessa on vahva liikkeen tuntu. Hahmot ovat pelkistettyjä, mutta palvelevat hyvin tarkoitustaan: tämä on lopultakin kirjallinen teos.

 

Kuten Mika Waltarin historiallisissa romaaneissa, päähenkilö on haikeana maailmaa katseleva kaunosielu, jolla on matkallaan apuna reipas ja railakas kaveri. Ympäröivä yhteiskunta on yhtaikaa sokean sattumanvarainen ja kyynisen laskelmoiva, mahtimiehillä on salaisuutensa ja viranomaisilla väkivaltakoneistonsa. Samaan aikaan kaupungin kaduilla tavallinen kansa elää elämäänsä ja kertoo juorujaan.

Tätä sarjakuvaa ei ole tehty niittejä laskeville ilmailuasiantuntijoille. Weissin Fokker Dr.I:n nokalta puuttuu toinen Spandau-konekivääri, mutta niinpä puuttuu myös osa siipituista ja viritysvaijerit.

 

Von Essen saattaa lentää Fokker D.II:lla, mutta sekään ei ole tarinan kannalta oleellista. Nämä lentokoneet ovat vain lavasteita, apuvälineitä kertomuksen eteenpäin viemiseksi. Itse tarkistin kirjastolähteistäni, olisiko ollut edes mahdollista seistä tai istua Fokker D.II:n yläsiiven päällä sitä rikkomatta, kuten tässä kertomuksessa (ainakin D.VII:n siiven johtoreuna on vanerirakenteinen), mutta tuo pikkuseikka ei loppujen lopuksi ansaitse syvempää luotaamista. Lintu Mustasiipi on kokonaisuudessaan hyvä ja inhimillinen seikkailukertomus.

Arvostelun kirjoitti: Anssi Rauhala

Kuvat ja tekstin yhdisti: Tero Mattila

Lintu Mustasiipi
Jukka-Petteri Eronen & Viljami Vaskonen
Julkaisija Arktinen Banaani, 2013
Kirjapaino Inprint, Latvia
A5, nelivärinen, kovakantinen, sidottu
100 sarjakuvasivua
ISBN 978-952-270-117-6
Hinta 12,90