P. A. Mannisen kootut 7: Teräslilja – Iso Pipi
 |
“Ole oikein kiltti, pieni mäntti
tahi jälkees jää vain veripläntti.
Katso kuinka Teräs-Jörö-Lilja lahtaa
Ja ruumiit kaikki roskisautoon ahtaa.
Hän tässä teloittaa monta tyhmää kansalaista,
joill’ ei päästä tieto paista”
-Ote “Teräs-Jörö-Lilja” -episodin alusta.
Teräslilja on satiirinen, suomalainen scifisarjakuva jota on julkaistu muun muassa tieteisfiktioon erikoistuneessa Tähtivaeltaja -lehdessä. Hieman Judge Dreddin tai Robocopin mieleen tuova, metallinaamioinen, sarvekas synninpäästäjä lahtaa viallisia kansalaisia lyhyissä, muutaman sivun mittaisissa pätkissä, jotka on kaikki kerätty samaan niteeseen vuosilta 1999-2011. Ja kukas se meistä viaton olisi?
Mukana tässä magnum opuksessa on myös ihkauusia tehtäviä lapsille tai lastenmielisille lukijoille – joille irtoraajojen kustannuksella hauskaa pitävää sarjakuvaa ei voine suositella – pidennetty versio jo aiemmin mainitusta Teräs-Jörö-Lilja -jaksosta sekä, parasta kaikessa, mielenkiintoinen Tekijän Kommenttiraidan. Jälkipuheensa perusteella P. A. Manninen vaikuttaa mitä oivallisemmalta ihmiseltä, mutta toki jo pelkän sarjakuvan lukeminen riittää luomaan moista mielikuvaa.
 |
|
Sankarimme muslimiekstremistisusien ansassa
|
Teräslilja -episodit perustuvat yleensä jonkin yhden irtoasian ruotimiselle, minkä kimppuun tulevaisuuden tappoluvalla varustettu oikeudenjakaja asetetaan. Oikeutettua vihaa jaetaan niin televisiohömpälle kuin kaahareillekin. Yllättäen, myös lasten piirrettyjen maailmassa käväistään, ja maapallo pelastetaan toisen ulottuvuuden ölliäisiltä, jotka olisivat “tehneet siitä kakkaa”.
Jaksot ovat sanoinkuvaamattoman hauskoja jo yleensä pelkällä premissillään. Sen sijaan Teräslilja itse hahmona on toisinaan hieman liian yksiulotteinen – mikä toki lienee myös tietoinen kommentti esikuviaan kohtaan – mutta tämä johtaa toisinaan tarinoiden sisäiseen, liian ennalta-arvattavaan formatisoitumiseen. Miinus on kuitenkin hyvin pieni, ja nimenomaan tarinoiden iskevyys ja lyhyys auttavat kummasti.
Sivuhahmojen nimet ovat huvittavia ja dialogi melko pätevää, joskin välillä hiukan tönkköä ja englannista suomennetun tuntuista.
 |
|
Poliisin työ ei aina ole helppoa
|
Kuvituksesta voi oikeastaan sanoa saman: tyyli on mietityn ja mielikuvituksekkaan oloista, kaunista ja hyvin varjostettua mustavalkoviivaa, joskin toisinaan hieman karkeaa sekä hutiloitua. Sinänsä kuvitus toi mieleen Petri Hiltusen, joskin paljon keveämpänä ja vähemmän ammattimaisena versiona. Näistä asioista huolimatta kuvituksella pärjää oikein hyvin; hahmot ovat erittäin ilmekkäitä ja kuvista saa oitis selvän. Myöskään sivuasettelulla ei olla turhaan kikkailtu, mikä voi olla hyvä, selkeyttävä juttu.
Teoksen tarinoiden väliin ripotellut mustan huumorin tehtävät toivat mieleen Alan Mooren Kerrassaan Merkillisten Herrasmiesten Liigan bonushassuttelupläjäykset. Jälkipuheessaan Manninen kertoo itse työskennelleensä lastenlehdissä laatimassa parodioidensa esikuvia, eikä hävetä tarvitsekaan Mooren vastaavien rinnalla.
Teräsliljaa leimaa musta huumori ja poliittinen epäkorrektius yhdistettynä poliittiseen tietoisuuteen. Teräslilja ei säästele paukkujaan, mikä on hyvä juttu se.
 |
|
Teräslilja rankkaa uusia poliisikokelaita
|
Parhaiten mieleen jäänyt jakso kertoo laumasta supervoimaisia poliisikokelaita, jotka Teräslilja raakkaa jatkoon. Pelistä putoavien kohtalot voi tarkkaavaisempi lukija jo arvatakin.
Tästä nouseekin miete, että nyt kun supersankarit ovat puskeneet itsensä kunnolla läpi valkokankaan maailmaan, olisikohan aika jo tehdä ensimmäinen suuren budjetin suomalainen supersankarifilmatisointi. Kyllähän tällaista tavaraa katsoisi isolta ruudultakin oikein mielellään. Ja koska Manninen kertoo opuksen lopussa lukevansa mielellään elokuvakriitikkojen kirjoituksia, vaikkeivat filmit itsessään häntä kiinnostaisikaan, saisivatpa kriitikot ainakin jotain kirjoitettavaa.
Keskustele Teräsliljasta ja muista Tähtivaeltajassa julkaistuista sarjakuvista Kvaakissa.
P. A. Mannisen kootut 7: Teräslilja – Iso Pipi
Kirjoittanut ja piirtänyt P. A. Manninen
Tekstannut P. A. Manninen & Hannele Kivilahti
Taitto Timo Ronkainen
Julkaisija Lempo Kustannus
ISBN 978-952-5938-24-1
100 sivua, B5, pehmytkantinen
Hinta 13,00