Vuonna 1975 ensimmäisessä Métal hurlant -lehdessä debyyttinsä tehnyt vaitonainen mies tekee paluun omassa albumissaan. Trilogiaksi aiottu kokonaisuus esittelee puheliaamman Arzakin, joka yhdessä uskollisen lentävän otuksensa kanssa puuttuu Tassili-planeetalla haudanryöstöihin ja muihin poikkeamiin. Samaan aikaan kiertoradalla taistellaan koko planeetan kohtalosta.
 |
Moebius: Arzak – Maanmittari
Alkuteos Arzach – L’Arpenteur (Glénat, 2010)
Suomentanut Kirsi Kinnunen
80 sivua, koko 240 x 350
ISBN 978-952-233-599-9
Lokakuu 2012
Egmont Kustannus
Ovh 18,95
Alkuperäiset sanattomat Arzak-tarinat olivat epälineaarista tajunnanvirtaa, Moebiuksen (Jean Giraud) yritys kuvata omaa alitajuntaansa fantasian keinoin. Visuaalisesti tarinat olivat aikansa kuvia, samoihin aikoihin esimerkiksi Roger Dean taiteili Yes-yhtyeen levyjen kansiin samankaltaisia villejä näkymiä tuntemattomilta planeetoilta. Moebiuksen sarjakuvissa oli kuitenkin sävyjä, niin synkkyyttä kuin huumoriakin, ja huikeasta visuaalisuudestaan huolimatta ne olivat selvästi sarjakuvaa, eivät pelkkiä kauniita kuvia.
Arzakin paluu
 |
|
Arzak vuodelta 1975
|
 |
|
Arzak Maanmittari
|
Uudessa Maanmittari-albumissa piippalakkinen mies löytää itsensä yllättäen lähes perinteisestä ranskalaisesta sarjakuvaformaatista. Äänikin on löytynyt, ja tarinalla on juoni. Jos alkuperäiset neljä lyhyttarinaa tulivat Ranskassa aikoinaan kuin salama kirkkaalta taivaalta, niin Maanmittari taas… on hieman tavanomainen. Haittaako se? Ei. Lyhyet tarinat ovat yksi asia, pitkät albumit toinen. Alkuperäisissä sarjakuvissa Arzakin maailmasta nähtiin tiivistettyjä, runollisia väläyksiä, jotka kertoivat vähän mutta kutkuttivat mielikuvitusta sitäkin enemmän. Maanmittari taas on itsenäinen albumi, jonka tarkoitus on kertoa selkeä tarina. Moebiuksen pitkien albumien sarjassa Maanmittari on teos paikallaan.
Juoni, lyhyesti: Arzak partioi lentävällä pterodelfillään Tassili-planeetan pinnalla. Tassili on pääosin erämaata, valloitettu planeetta, jonka alkuperäiskansa wergit on jätetty ihmiskunnan tossun alle. Taistelussa haudanryöstäjien kanssa pterodelfi haavoittuu, ja Arzak joutuu jatkamaan matkaansa jalan. Arzakin edesottamusten rinnalla seurataan avaruudessa tapahtuvaa taistelua, jossa wergit yrittävät kaapata valloittajiensa kruununperillisen. Albumin loppupuolella tarinat kohtaavat.
“Nyt ei olla villissä lännessä!”
 |
Sanoipa wergi albumin kolmannella sivulla mitä tahansa, henkisesti Maanmittari on lännenseikkailu. Kivikasvoinen Arzak on eräänlainen liittovaltion sheriffi, ja pterodelfi hänen uskollinen ratsunsa. Avarat aavikkomaisemat, syvät kanjonit ja ammoin kuolleiden eläinten kallot ovat tuttua westernien kuvastoa, samoin uudisasukkaiden nuhjuinen kaupunki Redmond. Alkuperäiskansa wergit edustaa luonnollisesti intiaaneja. Planeetan pinnan ulkopuolella kulttuuriset viittaukset lisääntyvät, hahmojen nimistä ja olemuksista on löydettävissä niin itämaisia, egyptiläisiä kuin pohjoismaisiakin piirteitä. Arzakin universumi on samanaikaisesti uusi mutta hyvin tutunoloinen.
 |
Visuaalinen tunnelma vaihtelee paikkojen mukaan; maisemat planeetalla ovat avaria, ruutusommittelussa on käytetty runsaasti tyhjää tilaa. Sen sijaan avaruusaluksiin ja sisätiloihin sijoittuvat kohtaukset ovat tiiviimpiä ja jäyhempiä, lähes steriilejä. Villi, vapaa erämaa on henkeäsalpaavan kaunis, kun taas sivistyksen ja teknologian käytävät ovat ahtaita ja painostavia. Väliin mahtuu psykedeelisiä ruutuja, joissa avaruusalukset siirtyvät näyttävästi hyperavaruuteen ja sieltä ulos.
Kautta Desmezzin!
 |
Kaksijakoisuudestaan johtuen albumi on epätasainen. Moebiukselle ominainen minimalistinen scifityyli näyttää rehevien luonnonkuvausten rinnalla valjulta. Se on saattanut olla tarkoituskin, mutta yhdistelmä ei ole aivan onnistunut, albumi on visuaalisesti kallellaan. Lukija melkein toivoo, että kertomus viipyisi pidempään niissä lyhyttarinoista tutuissa tunnelmissa. Mutta juoni ei voi jäädä paikalleen, oli tunnelma sitten yhdessä kohtauksessa miten tenhoava tahansa; on jatkettava matkaa, on pakko mennä eteenpäin. Jämerää perusscifiä edustavan tarinan kerronta kulkee kyllä juuri niin hyvin kuin kokeneelta Moebiukselta saattaa odottaakin. Trilogiaksi aiottu kertomus tosin avaa monia tarinapolkuja (esim. wergien mystinen Ark-ainoa), joita lienee ollut tarkoitus tutkia vasta seuraavissa osissa.
Kielellisesti Arzak on tyypillistä huonoa scifiä, täynnä sepitettyjä sanoja ja ilmauksia, viittauksia keksittyihin paikkoihin ja teknologisiin vimpaimiin. Ilmaisut ovat tuttuja, mutta termistö huuhaata. Suomentaja Kirsi Kinnunen pitää molekyylistabilisaattorikapselit, talongit ja xanedriinidiilerit taidokkaasti hyppysissään, ja saa scifistisen hölynpölynkin kuulostamaan niin uskottavalta kuin mahdollista.
 |
Suurikokoisen kirjan kotimainen toteutus on muutenkin korkealaatuinen, Ranskassa painetun teoksen painoasu on moitteeton ja käytetty fontti lienee räätälöity vartavasten eri käännöksiä varten. Kirjan lopusta löytyy lisäksi joitain luonnoksia ja muita piirroskuvia sekä hahmogalleria. Moebiuksen omat kirjoitukset Arzakin historiasta ja tarpeesta tehdä hahmolle oma albumi valaisevat projektin taustoja.
I’m a poor lonesome maanmittari
 |
Avarat, fantastiset näkymät olivat vaikuttavinta jo Arzakin ensiesiintymisessä melko tasan 38 vuotta sitten. Siinä suhteessa mikään ei ole muuttunut. Piippalakkinen mies uskollisine valkeine ratsuineen lentää yli vehreiden tappajaheinämerien, yli paahtavien aavikoiden, yli maisemien jotka avautuvat kirjan sivuilta ja tuntuvat jatkuvan suoraan ikuisuuteen. Nämä kuvat, joissa Arzak piirtyy yksinäisenä hahmona suuren hiljaisen tyhjyyden keskellä ovat ihmeellisiä, mystisiä, painoarvoltaan lähes uskonnollisia. Nuoren Moebiuksen alitajunnasta ammennetuissa kuvissa kaikuu kysymyksiä elämän suurista mysteereistä, joihin ei tietenkään ole olemassa vastauksia. Mutta tärkeintä onkin kysyä ja ihmetellä, ja sitä Moebius ei koskaan lopettanut. Maanmittari on vain sarjakuva-albumi, mutta se on myös monumentti luovuudelle, kenties oman aikamme luovimmalle visionäärille, jonka epäsuora vaikutus oli huomattavasti henkilökohtaista mainetta laajempi. Moebius saattaa olla kuollut, mutta Arzak lentää ikuisesti.
Ainakin sitten, kun pterodelfi on taas toipunut.
