 |
Nina Hemmingsson ei arkaile sanoa ääneen sitä, mitä yleensä kaunistellaan ja mistä kuuluu vaieta. Tämän hetken ehdottomasti kiinnostavimpiin ja räävittömimpiin lukeutuva sarjakuva irroittelee mustalla komiikalla, kertoo karuja totuuksia ihmiselämästä, seksistä, miehistä ja naisista sekä rikkoo stereotypioita urakalla. (Lesbosuhteita kahdeksankymmenen iässä? No totta ihmeessä!)
Vakavista aiheista puhuminen ei estä Hemmingssonia naurattamasta kyyneliin asti. Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt -kokoelman räiskyvä kuvitus ja surrealistinen mielenmaisema yhtä aikaa hihityttävät ja panevat miettimään.
Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt
Alkuteos Jag är din flickvän nu
Tekijä Nina Hemmingsson
Suomennos Saara Pääkkönen
Tekstaus Mika Lietzén
Kustantaja WSOY 2011
Painettu EU:ssa
128 sivua, osin 4-v., nid., pk, 240 X 170 mm
ISBN 978-951-0-38243-1
© Nina Hemmingsson 2006
Suomenkielinen laitos © Saara Pääkkönen ja WSOY 2011
Nina Hemmingsson (s. 1971) tunnetaan Ruotsissa terävästä mutta hauskasta yhteiskuntakritiikistään. Tästä kirjasta moinen vain puuttuu kokonaan. Albumin
 |
sarjakuvat ja pilapiirrokset kuvaavat seonneen ja moniongelmaisen naisen pään sisällä olevaa kritiikkiä, ei yhteiskuntaa vaan miehiä kohtaan. Parodiaahan tämä on, tämä on naispuolinen Sokeri-Sakari. Sellaista eivät kaikki kestä.
Helsinkiläinen Viirus-teatteri ja feministinen teatteriryhmä Blaue Frau kokosivat kirjan pohjalta vuonna 2008 Jag är din flickvän nu-näytelmän, jota on sittemmin esitetty vierailunäytäntöinä muissakin teattereissa. Hemmingssonin kolmesta sarjakuva-albumista tämä on ensimmäinen suomennos.
 |
Nina Hemmingsson on valinnut ilmeisen miesvihamielisen lähestymistavan sarjakuviinsa. Onneksi se on niin yliampuvaa että sen osaa mieslukijakin ottaa huumorilla. Hemmingssonin maanmiehet Charlie Christensen ja Martin Kellerman ovat tehneet varsin samanlaista, mutta Hemmingsson on ilkeämpi, tai sitten mieslukija kokee tämän eri tavalla sukupuoliroolien heittäessä häränpyllyä.
Ruotsalainen toinen naispuolinen sarjakuvantekijä Åsa Grennvall tulee myös mieleen, vaikka hänen mieshahmonsa Seitsemäs kerros -albumissa ei saanut takuulla yhdenkään lukijan sympatioita puolelleen.
 |
Piirrosjälki on melkoisen ja selvästi tarkoituksellisen luotaantyöntävää. Korostaahan se tekstin karkeutta.
Miehiin kohdistuvan kiukun ohella toisaalta tekijä osaa kertoa huumoria miehiä vihaavista naisistakin. Juuri kun Hemmingsson on saanut miespuolisen lukijan kiehumaan miesten halveksunnalla, niin heti seuraavaksi hän tekeekin pilkkaa näistä miesvihaajista. Ovela tehokeino. Mutta osoittaapa tekijä vihansa isosiskoaankin kohtaan, joten ei ole pelkkää miesvihaa.
Aluksi tämä tuntuikin niin vastenmieliseltä että ei pystynyt lukemaan kuin pätkinä. Kun kokonaiskuva alkoi avautumaan, niin löytyi se mustan huumorin kukkakin. Varsinainen kokonaistaideteos tämä ei silti ole. Varsinkin värilliset yhden ruudun piirrokset ovat kovin irrallisia.
 |
Pidempi tarina on tositarinanomainen kertomus nuoruudesta ja tyttöjen rakkaudesta Kiss-yhtyeen muusikoihin. Tässä on jotain herkkää ja vihakin jää taka-alalle vaikka tässä kuvataankin raiskauksen yritystä.
Saara Pääkkönen loistaa jälleen kääntäjänä. Mika Lietzén on tekstannut puhekuplat alkuperäisen julkaisun tyyliin. Painoasu on oikein hyvä.
On vaikea sanoa kenelle tätä voisi suositella. Ehkä joillekin jotka haluavat vahvistaa omia ennakkoluulojaan: Naisille joiden mielestä miehet ovat sikoja, ja miehille joiden mielestä feministit ovat rasittavia hysteerikkoja. Ehkä silti mieluiten niille jotka pystyvät asettumaan ennakkoluulojen yläpuolelle. Ei kuitenkaan tosikoille. Tätä voi rakastaa ja vihata yhtä aikaa.
Pohjoismaiden ministerineuvosto on tukenut tämän teoksen suomentamista.
Keskustele tästä albumista Kvaakissa