 |
Eero on teini-iän kynnyksellä. Alkkareissa alkaa pullistella ja mopoakin tekisi mieli. Isän taivuttelu mopon ostoon käy kivuttomammin kuin ensimmäinen runkku. Kanerva ja muut kaverit ramppaavat nuokkarilla ja Eero jää yhä enemmän ulkopuolelle kaikesta kivasta. Ukin töissä ei maistu enää samalta. Paska juttu.
Mopo on viides kurkistus Eeron ja Kanervan elamään. Lapsuusaikaa kuvanneissa albumeissa Kanerva – lapsellisia kertomuksia (2006), Kanerva ja yks juttu (2007) ja Kanerva ja kirottu lokki (2008) maailmaa katseltiin Kanervan silmin. Kahdessa uusimmassa teoksessa on ollut Eeron vuoro. Lasten maailma ei ole pelkästään huoleton.
Mopo – Eero, osa II
Tarina, taide, graafinen ulkoasu ja takakannen valokuva Petteri Tikkanen
Kustantaja Like Kustannus Oy
Painopaikka Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2011
Nid., pk, 2-väri, 82 sivua, 175 X 250 mm
Hinta 17 euroa
ISBN 978-952-01-0659-1
© Petteri Tikkanen 2011
Eeron kasvutarina jatkuu. Aikaisempi päähenkilö Kanerva venähti reippaasti ohi jo viime albumissa, ja Eerolle iskee murrosikä vasta nyt. Pissikseksi muuttunut
 |
Kanerva oli Eero-albumissa kiusanteon kohde ja nyt intohimojen. Tissin Eero näki viimeksi vahingossa, ja nyt pikkarit tarkoituksella. Turha kai arvata mitä seuraavassa albumissa tapahtuu. Eeron ukki on ottanut vanhenevan sukulaisen paikan Kanervan mummon kuoltua. Ukinkin suhteen tuleva tapahtuma lienee
 |
|
Lyijykynäluonnoksia Moposta
|
tiedossa.
Otsikon mopo on nuoren miehen aikuistumisriitin väline. Ei se tässä ole pääasia vaan symboli. Isäkin on heti sitä mieltä, että pitäähän miehellä mopo olla. Mutta minkä symboli kettu mahtaa olla?
Nyt käy aikaisemmista osista poiketen selvästi ilmi, että Iisalmessahan Kanerva ja Eero asuvat, siellä missä itse tekijä Petteri Tikkanenkin kasvoi. Eeroa kovasti muistuttava Emil Halosen Kalapoika-patsas nähdään itse sarjakuvassakin ja valokuva siitä on albumin takakannessa.
Aikaisemmat Tikkasen Kanerva-albumit kannattaa lukea ennen tätä, vaikka se ei välttämättömyys olekaan. Ei myöskään Eero-albumi, vaikka se onkin vähän oleellisempi. Tikkanen rakentaa suurta kokonaisuutta, joissa silti eri albumit ovat
 |
itsenäisiä teoksia, ja poikkeavat toisistaankin tavattomasti. Ensimmäisen albumin sukellus lasten ajatusmaailmaan on poissa, kun samat lapset ovat aikuisuuden kynnyksellä.
Albumin lopuksi nähdään muiden piirtäjien näkemyksiä Kanervasta ja Eerosta. Muura Parkkisen piirros on vaikuttanut albumissa erään kohtauksen syntyyn.
Mopo on upea teos kerronnallisesti ja graafisesti, kuten edellisetkin Tikkasen samaan aihepiiriin kuuluvat albumit. On silti totuuden nimessä sanottava, että Sarjakuva-Finlandian voittaneen Eeron lukeneille tämä ei uutta tarjoa, eikä yllä samalle tasolle. Hieman yllätyksetön tunne jäi.
Sinapinkeltainen lisäväri ei ehkä ole paras ratkaisu lisäväriksi, mutta meneehän tuo siinä missä muutkin. Etusivun kuvaa ilman lisäväriä voi verrata ohessa olevaan sivuun.
Tikkasella oli vielä viime vuonna suunnitelmissa kronologisesti Eeroa aikaisempaan ajankohtaan sijoittuva Kanerva-albumi. Toivottavasti sekin vielä näkee päivänvalon.
Keskustele Petteri Tikkasen sarjakuvista Kvaakissa