Ketunhäntä kainalossa

Turkulaisen Tuuli Hypénin ensimmäinen Nanna-albumi (Arktinen Banaani, 2010) onnistui ilmeikkyydellään ja raikkaudellaan herättämään innostusta niin tämän arvostelun kirjoittajassa kuin monessa muussakin kotimaisen sarjakuvan ystävässä. Esikoisalbumin ilmestymisen sarjakuva on laajentanut lukijakuntaansa ilmestymällä muun muassa kotikentällään Turun Sanomissa sekä Helsingin Sanomien sunnuntaisarjana.

Nanna 2 (Arktinen Banaani, 2011) keskittyy edelleen reippaan citykettutyttö Nannan ja hänen kämppäkaverinsa Ritun edesottamuksiin nimettömäksi jäävän kaupungin opiskelijalähiössä. Nanna ja Ritu ovat – monien muiden koomisten parivaljakoiden tapaan – toistensa vastapareja, mistä sarjakuva saakin runsaasti käyttövoimaa. Nannan vankkumaton optimismi ja hieman naiivi elämänmyönteisyys sekä Ritun kyynisempi ja negatiivissävytteisempi maailmankuva joutuvat useamman kuin kerran hankauksiin keskenään, mistä syntyy runsaasti humoristista kitkaa.

Sarjakuvan vanhoista ja tutuista henkilöhahmoista mukana ovat myös kaikkia perinteisiä stereotypioita rikkova mummo sekä nurkissa pyörivä ja itseään täydellisenä pitävä Misse-kolli, jonka kiiltävän tyylikästä ja metroseksuaalista teflon-pintaa onnistuu kuitenkin naarmuttamaan viehko Lady LaMiau. Ei tarvitse olla epäselvännäkijä huomatakseen, että ilmassa on rakkautta.

Lukija tutustutetaan myös joukkoon uusia city-eläimiä, kuten grönlantilaiseen vaihto-oppilasnaaliin Nilakiin, Nannan pikkuveljeen Veikkaan, “kätköjään” hysteerisesti etsivään oravaan ja kolaroiviin hirviin. Erityisen oivaltavia hahmoja ovat moninaiset lintuhahmot kuten varastelevat lokit, stereotyyppisten teinien tapaan käyttäytyvät varpuset, kansalaisvelvollisuudestaan huolehtiva vihervarpunen ja Bob Marleyta kuunteleva rastas. Vaan millainen tapaus mahtaakaan olla pähkinänakkeli?

Nannalle on vaikea löytää mitään yksittäistä kohderyhmää, vaan se vedonnee hyvinkin monenlaisiin ja monenikäisiin lukijoihin, ja vaikka opiskelijaelämä näyttelee siinä isohkoa roolia, ei kokonaisuus ole pelkkää tuskailua gradun tekemisen vaikeudesta. Se ei julista tai ota näyttävästi kantaa, mutta nostaa kuitenkin esille turkistarhauksen, pikavippien, Big Brotherin ja muiden vastaavien vastenmielisyyksien kaltaisia teemoja.

Tuuli Hypén on tunnustautunut fantasia- ja roolipelien ystäväksi, mikä näkyy myös albumin sivuilta. Ensimmäisestä albumista tutut, enemmän tai vähemmän epäonniset roolipelikampanjat eivät ota nytkään tuulta alleen, mutta esimerkiksi perinteiseen shakkipeliin voidaan saada huomattavasti lisää potkua kun Lady Nanna ottaa käyttöönsä ihmeelliset taikavoimansa…

Sanomalehtisarjakuva on tyylilajina sieltä haastavimmasta päästä, eivätkä lupaavimpienkaan sarjakuvantekijöiden paukut ole välttämättä riittäneet työstämään tarpeeksi laadukasta materiaalia useamman albumin tekemiseen. Nyt moisesta ei kuitenkaan tarvitse murehtia. Nannasta riittää kettumaista hupia koko albumin mitaksi, ja vaikka jokainen perinteiseen kolmen ruudun formaattiin luottava strippi ei aivan täysosuma olisikaan, niin tilanteen pelastaa viimeistään ilmeikäs kuvitus. Hypéniä voineekin huoletta pitää yhtenä tämän hetken lahjakkaimmista kotimaisista sarjakuvapiirtäjistä.

Sarjakuvan väritys saattaa sen sijaan jakaa hieman mielipiteitä, sillä ensimmäisen albumin tapaan jokaista ruutua ei nytkään ole väritetty kokonaan. Tyylikeino jättää paikoitellen hieman levottoman vaikutelman. Arktisen Banaanin julkaisu on muuten perusvarmaa laatutyötä, olkoonkin että yksi stripeistä on päässyt livahtamaan albumiin kahteen otteeseen.

Lopputulos on siis kaiken kaikkiaan onnistunut, ja mikäli lukija piti ensimmäisestä Nanna-albumista, saa hän varmasti rahoilleen vastinetta myös ostaessaan kakkososan. Turun Finnconissa pidetyssä haastattelutuokiossa kuultujen kommenttien perusteella myös jatkoa on luvassa muodossa jos toisessakin, ja huimimpien visioiden mukaan Nanna saattaa laajentaa reviiriään myös ulkomaille – ja kyllä pirtsakassa kettutytössä riittäisi aineksia siihenkin!

Næin øn hyvä, kuten Nilak-naali toteaisi.

* * * * *

/* Style Definitions */ table.MsoNormalTable {mso-style-name:”Normaali taulukko”; mso-tstyle-rowband-size:0; mso-tstyle-colband-size:0; mso-style-noshow:yes; mso-style-priority:99; mso-style-parent:””; mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt; mso-para-margin:0cm; mso-para-margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:10.0pt; font-family:”Times New Roman”,”serif”;}

Tuuli Hypen: Nanna 2
Arktinen Banaani, 2011
ISBN 978-952-270-013-1
64 s., kovakantinen

Nannasta voit keskustella Kvaakissa täällä.