Musta-Åsa mustelmilla

Hieman arka ja huonon itsetunnon omaava tyttö löytää unelmiensa poikaystävän. Rakkaus – kaikki se kärsii, kaikki se vaatii, kaikki se vie. Ja kaikki se pitää vain kestää! Åsa Grennvallin (s.1973) juuri suomennettu Seitsemäs kerros, on todennäköisesti vuoden merkittävin käännösalbumi. Miksikö?

Parrakas vakavoituu

Tämän vuoden Helsingin sarjakuvafestivaaleille saadut Parrakas nainen albumisarjan kirjat näyttävät uutta suuntaa. Kustantaja Tero Salomaan julki lausuttu linja: “Julkaisen vain sellaista mistä pidän”, alkaa kantaa hedelmää. Salomaa etsii julkaisukynnyksen ylittäviä tekijöitä Parrakkaaseen yhä tihentyvällä kammalla. Sarjan alkupään “remellyksestä”, ja iloisesta naiseuden tutkiskelusta, on otettu aimo harppaus eteenpäin. Tarkoitan sukupuolihygieenistä, yleispätevämpää sarjakuvaa. Katja Tukiaisen Postia Intiasta oli ensimmäinen viite tästä, mutta vasta Anu Lavosen “Kallis maku” ja varsinkin Grennvallin uutukainen, lunastavat paikkansa muutenkin kuin tekijän sukupuoleen vetoamalla.

Grennvall ei valitettavasti päässyt vieraaksi syksyn festareille, koska alan suurin tapahtuma Ruotsissa, Göteborgin kirjamessut, osui päällekkäin Helsingin pippaloiden kanssa.

Mielestäni Grennvall onnistuu siinä, missä Bryan Talbot (Tuhman rotan tarina) tai Lars von Trier tuntuvat olevan hieman hakoteillä koskettavien tarinoidensa kanssa. Väittäisin että, ero Grennvallin hyväksi, ei johdu pelkästään tarinan taustalla olevasta omakohtaisesta kokemisesta. Hän hallitsee välineensä suvereenisti ja repii siitä eleettömän elegantisti irti maksimitehot. Seitsemäs kerros on nimenomaan sarjakuvallinen teos.

Sarjakuvan voitaisiin ajatella koostuvan tarinasta ja piirroksista, sekä siitä, miten nämä kaksi naitetaan yhteen, eli kerrotaan. Grennvallin tapauksessa ainakin, lienee perusteltua hieman tutkiskella asiaa tästä näkökulmasta.

Aihetta synkistelyyn

Grennvall luottaa välineeseensä, kertoen yksinkertaisesti tarinan, jonka on tultava kerrotuksi. Kesällä julkistettujen tutkimustulosten valossa, Grennvallin valitsema aihe, parisuhdeväkivalta, on tärkeä. Siitä kärsii jossakin elämänsä vaiheessa, todella moni nainen, ja aika moni mies. Uhrin lisäksi, myös henkisesti tai fyysisesti vahvemmalla on paha olla. Uskallan siis väittää, että harvassa ovat ne, joita aihe ei tavalla tai toisella, suoraan tai mutkan kautta koskettaisi.

Tapaus Grennvall on vakavammasta päästä. Tietyt ominaisuudet tuntuvat kärjistyvän henkilöissä äärimmilleen. Mutta kärjistämisen kautta niitä on myös helpompi ymmärtää sinällään. Itse kiinnitin huomiota siihen, että alkoholilla ei ole osuutta tapahtumiin. Se kirkastaa asiaa ja sen käsittelyä entisestään. Vaikka kertoja on uhri, myös toinen osapuoli tulee kuvatuksi oikeana ihmisenä.
Ja jottei nyt syntyisi väärää kuvaa, kyseessä ei ole pelkkä tilitys. Grennvall osaa myös tarinankerronnan. Yksi esimerkki tästä on se, että lopussa lukija palkitaan. Onneksi.

Mies mättää, kerronta toimii

Tarina kansanopistoon opiskelemaan lähtevästä nuoresta, ja siellä syttyvästä rakkaussuhteesta, on purettu paperille konstailematta. Ja harkiten. Siksi juttu imaisee mukaansa. Lukijan mielenkiinto siihen syntyy juonen käänteistä, samastumisesta hahmoihin ja heidän kohtalostaan.
Grennvall käyttää tekstiä harkiten, jopa suomennoksessa sanoilla on voimaa. Puhtaaseen kuvakerrontaan tekijä turvautuu, milloin katsoo sen tarpeelliseksi.

Myös symbolien käyttö on albumissa yksinkertaista ja harkittua. Jokainen ymmärtää esimerkiksi sen, miten seinälle ripustettavat postikortit ja päähenkilön suhde meikkaamiseen viittaavat myös laajemmin hänen identiteettiinsä.

Meikeistä on luovuttu

…myös visuaalisella puolella. Ensi näkemältä piirros näyttää kuin kenen tahansa murrosikäisen tekemältä. Lähempi tarkastelu kuitenkin paljastaa aidon, armoitetun naivistin. Kun piirretty Grennvall hymyilee, hymyilee lukijakin. Ja kun piirretyn Grennvallin silmäkulmaan nousee kyynel, läikähtää lukijankin sydämessä. Vastapuoli, eli tarinan pahis, on nimeltään Nils. Nils on pe-lot-ta-va.

Vaikea sanoa, kuinka iso merkitys piirrostyylillä tässä tapauksessa on samastumiseen. Veikkaisin, että se on suuri. Aihe on toki mielenkiintoinen ja koskettava, mutta niin se on monessa muussakin sarjakuvassa. Piirrostyylin tehtävä on nähdäkseni luoda oikea tunnelma ja kantaa tarinaa yhdessä ruutu- ja sivurytmin kanssa. Riittää kun kaikki oleellinen tulee sen avulla lukijalle selväksi.

Tämä saattaa olla kuvittelua, mutta minusta tuntuu, että Grennvallin erottaa useimmista tekijöistä myös se, että hän ei korosta työllään itseään. Pikainen tarkistus osoittaa, että hän on jättänyt jopa signeeraamatta sarjakuvansa. Tässä mielessä tekijä rinnastuu painokoneeseen, -väriin tai paperiin. Hän on tarinan siirtäjä, ei sen keksijä tai LUOJA.

Ei heikkohermoisille

Lukukokemuksena Seitsemäs kerros on lähes yhtä häiritsevä kuin Kalervo Palsan Eläkeläinen muistelee. Sillä erotuksella, että tätä kehtaa näyttää vanhemmilleenkin.
Soisin kernaasti, että tämä sarjakuva olisi kustantajansa ensimmäinen iso hitti. Käännökseen ja albumin ulkoasuun on panostettu. Erityiskiitoksen ansaitsee Huuskon tekstaus, joka istuu kokonaisuuteen saumattomasti. Toivon olevani väärässä ennustaessani, että maamme laiska ja monopolisoitunut sarjakuvien levitysjärjestelmä pitää albumin tehokkaasti ns. massojen ulottumattomissa. Mutta sehän ei onneksi estä meitä kiusaamasta kirjakauppiaita tai suosittelemasta sarjakuvaa ystävillemme.
Älä yleistää tätä arvostelua (hehkutusta) kattamaan Grennvallin muuta tuotantoa, puhumattakaan ruotsalaisesta modernista sarjakuvakentästä. Niiden suhteen lukukokemukseni ovat hyvinkin vajavaiset.

Tuttavapiirissäni suomennokseen on tutustunut toistaiseksi vain yksi nainen. Hän repi kirjan käsistäni kesken lukemisen. Hän myös sai tästä teosta myöhemmin “rangaistuksen” – painajaisen muodossa.

Lisätietoa: Grennvallin ruotsalaisen kustantajan, Optimalin kotisivu
Grennvallin albumista keskustellaan Kvaakissa.

Åsa Grennvall
Seitsemäs kerros

Suomen Yrityslehdet Oy 2003
Käännös: Kristiina Kolehmainen & Mikko Huusko
Tekstaus: Mikko Huusko
Kannen kasaus ja taitto: Jii Roikonen
Parrakas nainen sarjan ulkoasu: Mikko Väyrynen
ISBN 952-5449-07-6