Laramien punainen taivas -albumin kanteen sarjan nimen alle on piirretty Red Dustin profiili. Aikaisemmin tuolla paikalla on ollut nimihenkilö Comanchen kasvokuva. Comanchen rooli on tällä kertaa aiempaa vaatimattomampi. Tämä on Red Dust -tarina.

Comanche 4
Laramien punainen taivas

Piirtänyt: Hermann
Kirjoittanut: Greg
Kääntänyt: Kirsi Kinnunen

Kustantaja: Apollo kustannus

ISBN 978-952-5769-09-8
Hinta 13,50 € (sis. 8 % alv)

Koko 220 x 295 mm, nelivärinen
pehmeäkantinen, 48 sivua

Edellisessä albumissa (Wyomingin sudet) ranchi 666:n cowboyt kävivät taisteluun seutua terrorisoivia Dobbsin veljeksiä vastaan. Russ Dobbs, roistoista pahin, pääsi kuitenkin livahtamaan pakoon. Red Dustille jäi albumin loppukahinoista sen verran hampaankoloon, että hän lähti takaa-ajamaan Dobbsia.

Laramien punainen taivas-albumin alussa Russ Dobbs pakoilee Wyomingin syrjäseuduilla ja kylvää mennessään kauhua ja kuolemaa. Hän varastaa ja tappaa. Dust seuraa ruumiiden jättämää vanaa lähestyen koko ajan saalistaan.

Gregin tämänkertainen tarina on synkkä ja väkivaltainen. Nyt on tultu kauas ensimmäisen Comanche-albumin (Red Dust) perinteisestä ja kirkasotsaisesta lännendraamasta. Huumorikin on unohdettu tyystin. Albumin alkupuolen väkivaltaisuuksissa Dobbsin absoluuttinen pahuus tulee erittäin selväksi. Sangen vaikuttava on varsinkin laaja ruutu, jossa Red Dust kuuntelee pikkupojan kertomusta äskettäin tapahtuneesta verityöstä. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Esitetty väkivalta on kuitenkin perusteltua, ei itsetarkoituksellista.

Tässä tarinassa sankarit ja rosvot mittelevät voimiaan nimenomaan luonteen lujuudessa, ei asekäden nopeudessa. Albumissa on useita kohtauksia, joissa henkinen kantti ratkaisee voittajan. Ehkäpä paras esimerkki on sarjakuvasivulla 32, jossa aseeton ja tarkka-ampuja kohtaavat.

Hermannin karkea piirrostyyli sopii tarinaan kuin nappi otsaan. Hänen piirtämänsä henkilöt ovat jopa rujoja. Groteski sivellinviiva on letkeää ja ilmavaa. Hermann on sommittelun ja tunnelman mestari. Albumissa ei mainita värittäjän nimeä. Onko värittäjä itse Hermann? Oli miten oli, värit ovat oikein onnistuneet ja kestäneet hyvin aikaa. Kuvissa aurinko paahtaa ja hiki haisee. Ja parta kasvaa.

Roistojen muiden uhrien ohella myös Red Dust saa maistaa veren maun suussaan. Tällainen sankarin kaltoinkohtelu oli todella harvinaista eurooppalaisissa seikkailusarjoissa 1970-luvun puolivälissä. Greg ja Hermann olivat siis aikaansa edellä. Yleensähän sankari vain haavoittui siististi olkapäähän, ja luodin raapaisu ohimoon on jo klassikko. Dustin rujo ulkomuoto tuo hänen haavoittuneen sisimpänsä lukijan silmien havaittavaksi.

Loppuratkaisu tapahtuu öisessä Laramiessä, kuten albumin nimestäkin voi päätellä. Kaupungin kuraisilla kaduilla on juoppoja ja huoria. Baarit ovat tupaten täynnä. Tunnelma on ankea. Lähes koko albumia hallitseva heleä väriskaala vaihtuu melkeinpä likaiseen. Ollaan kaukana aavoilta preerioilta ja havumetsien huminasta. Tämmöisessä paikassa fiksummankin herrasmiehen arvostelukyky saattaa pettää.

Suomentaja Kirsi Kinnunen on onnistunut erinomaisesti. Varsinkin tarinan pahisten replikointi oli oikein osuvaa. Laadukas painotyö on taattua Apolloa.