 |
Syksyn myötä on julkaistu kaksikin uutta kauhusarjakuvien antologiaa, Kauhun nälkä on yhteispohjoismainen, ja Kauhun karnevaali kokonaan kotimainen. Suomen kieltä näissä nähdään vain valitettavan vähän. Kummassakin on vain yksi tarina suomenkielisellä dialogilla.
 |
Perinteinen kauhusarjakuva on lyhyitä tarinoita, joissa on shokkilopetus, eli karmivin osa tulee viimeiseksi. Tapa alkoi jo 1950-luvulla EC-sarjakuvissa (suom. Verta ja väristyksiä) ja jatkui Warren-yhtiön mustavalkoisissa sarjoissa, joita suomeksi tuli Shokki-lehdessä.
 |
|
Miro Haverinen
|
1970-luvulla näiden oheen tuli erityisesti Marvel-yhtiön tapa yhdistää kauhu supersankarimaiseen kerrontaan (suom. Dracula, Ihmissusi & Frankenstein).
Viime vuosikymmenten yleisin kauhusarjakuvamuoto on taas elokuvamaisempi, eeppisten pitkien tarinoiden julkaisu. Suosituimpana jo toistakymmentä vuotta ilmestynyt, TV:stäkin tuttu Walking Dead.
Näissä uusissa kauhunovelleissa, lyhyydestään huolimatta, ei aina noudateta perinteistä kaavaa. Läheskään kaikissa ei ole shokkilopetusta, vaan pitkin tarinaa pyritään luomaan selkäpiitä karmivaa tunnelmaa.
 |
|
Yossra El Said
|
Oulun Pohjoismaiseen kauhusarjakuvakilpailuun sai osallistua muunkinlaisella sarjakuvalla kuin novelleilla. Lähes kaikki kuudestakymmenestä kilpailuun lähetetystä työstä olivat kuitenkin novelleja.
Kauhun nälkä -albumissa kahdeksasta novellista viisi on ruotsalaista. Tanskasta, Norjasta ja Suomesta on kustakin yksi. Kaikki ovat alkuperäiskielellä, englanninkielinen käännös on sijoitettu sivun alareunaan. Parhaiten näistä saa irti ruotsintunneilla hereillä ollut. Norjalaisen ja tanskalaisen dialogi on niukkaa ja kieli simppeliä.
Albumissa noudatetaan järjestyksen suhteen kilpailun lopputulosta, ensin voittaja, sitten kakkonen ja kolmonen. Lopuksi kunniamaininnan saaneet.
 |
|
Anders Vegh Blidlöv
|
Ja voittaja on näistä ehdottomasti paras. Anders Vegh Blidlövin sarjakuvan idea tuo mieleen tv-sarjan Huboteista. Tosin tässä androidi ei muistuta juuri ihmistä, vaan lähinnä mykkää ja kaljua Hulkia. Sarjassa on koko ajan värinää että kohta tapahtuu jotain pahaa. Yksinäinen maajussi ei ole oikein sisäistänyt miten androidi toimii vaan inhimillistää tämän.
 |
|
Ida Eva Neverdahl
|
Toiseksi tullut tarina taas lihallistaa syömishäiriön, joka esiintyy fyysisenä hirviönä. Sen näkee vain päähenkilö, tämän kaverit eivät siihen reagoi. Toimii monella tasolla ja tämä herättää ajatuksia voittajasarjan tavoin. Tekijä on norjalainen Ida Eva Neverdahl.
Kolmas juttu on vähän tavanomaisempi, mutta nyt käsitellään pohjoismaista mytologian hirviötä, jollaisesta saa aina pisteitä. Myling on suomeksi ihtiriekko tai liekkiö. Eli kuolleen lapsen tai sikiön kummitus joka ei saa rauhaa. Ruotsalainen Yossra El Said onnistuu hyvin työssään, mieleen tulee Mikko A. Jeskasen Perkele.
Kunniamaininnan saaneista erottuvat parhaiten lasten kuvakirjan muotoon tehty arkinen tarina lapsen peloista (Nicolas Križan) sekä selkeän viivan kummitusjunajuttu (Nelly Karlsson). Näiden kahden ruotsalaisen lisäksi mukana on ainoana suomalaisena kuuluisa Kersantti Napalm (Vesa Vitikainen ja Katja Louhio) joka ei ole edes kauhutarina, vaikka kersantti lahtaakin zombieita. Kyllä tämä on ihan vaan toimintasarjis niistä huolimatta.
 |
|
Tuomas Valtanen
|
Kaksi viimeistä tarinaa sortuvat tekotaiteellisuuteen, ja jos nämä ovat saaneet kunniamaininnan, eivät varmaan loput 52 kilpailuun osallistunutta kovin hääppöisiä ole olleet.
Läntisten naapureidemme kauhusarjakuvat eivät minulle ole ennestään tuttuja, yhden tanskalaisen kokopitkän albumin olen muinoin lukenut, mutta eipä siitä jäänyt edes nimi mieleen. Sääli että mukana on vain yksi suomalainen, mutta onhan juuri ilmestynyt myös kokonaan kotimainen kauhuantologia Carnival of Horror. Nimestä voi päätellä että englanninkielinen albumi on kyseessä. No ei aivan. Lauri Kajanderin sarja on ainoana suomeksi, eikä Tuomas Valtasen sarjassa ole repliikkejä. Enpä usko että tästä kansainvälistä menestystä tulee, joten olisi tämän voinut tehdä ihan kotimaan kielellä. Hienon kannenkin tehneen Valtasen kuvitus on albumin komeinta, Miro Haverisen ja Oskari Wäänäsen ohella.
Tietokone on oiva väline sarjakuvanteossa apuvälineenä. Silti ei ole toivottavaa että se näkyy liikaa. Jonna Salomaan sarjassa juonikaan ei ole kovin kummoinen, parantamisen varaa jää. Sonja Hatanpää osaa taas luoda tunnelmaa, vaikka kuvitusjälki jää jäykäksi ja juoni on turhan tavanomainen. Sama pätee Kimmo Viidankin luomukseen.
 |
|
Oskari Wäänänen
|
Noiden välissä on Miro Haverisen fantasiasarja, jossa ei ole kauhua kuin ehkä nimeksi. Mutta muuten se on onnistunut teos.
Henrik Brummer ja Lauri Kajander ovat päättäneet käyttää tehokeinona huumoria. Ensinmainittu mustaa ja jälkimmäinen makaaberia. Ihan hyvinhän nämä toimivat.
Albumin helmi on viimeisenä. Oskari Wäänäsen jylhä The Ritual olisi varmaan pärjännyt Pohjoismaisessa sarjakuvakilpailussakin.
Kauhun nälkä on näistä kahdesta suositeltavampi, molemmissa on hetkensä, mutta yhteispohjoismaisessa enemmmän.
Keskustele kauhusarjakuvasta Kvaakin foorumilla.
Hunger of Horror – Kauhun nälkä
Comics from Oulu Nordic Comics Competition 2015 / Sarjakuvia Oulun Pohjoismaisesta sarjakuvakilpailusta 2015
Tekijät Anders Vegh Blidlöv, Ida Eva Neverdahl, Yossra El Said, Nicolas Krizan, Sofie Louise Dam, Nelly Karlsson, Mattias Elftorp, Vesa Vitikainen & Katja Louhio. Englanninkielinen käännös on kunkin tekijän oma.
Julkaisija Oulun sarjakuvaseura ry / Oulu Comics Society 2015
Toimitus Aapo Kukko ja Harri Filppa
Taitto Harri Filppa
Painatus Printon Trükikoda AS, Tallinn, Estonia
ISBN 978-952-68440-0-8
Väri / mv, kk, sid., B5
Hinta 18 euroa
Carnival of Horrors
Julkaisija Metropolian sarjakuvakerho MESA 2015
Tekijät Jonna Salomaa, Sonja Hatanpää, Tuomas Valtanen, Miro Haverinen, Kimmmo Viita, Henrik Brummer, Lauri Kajander ja Oskari Wäänänen
Taitto Oskari Wäänänen
Painopaikka Metropolian paino, Espoo
Väri / mv, pk, nid., A5