Mustat Sketsit

”Kaikki jutut ovat ennen julkaisemattomia ja ennen näkemättömiä ja
ennen piirtämättömiä, mahdollinen tautologia on tarkoituksetonta mutta
väistämätöntä.” – Ave Koskela

Paskiaisen kahdeksas(Hemmo Paskiainen 8)
Teksti ja kuvat: AveKoskela
Julkaisija: ZumTeufel
Paino: Vammalankirjapaino, Vammala 2007
Taitto: TimoRonkainen
ISBN:978-952-99699-6-8
Nidottu, pehmeätkannet, A4.
Hinta 10 €

Ave Koskela – eli veljekset Ari ja Vesa Koskela – on palauttanut Paskiaisen Suomen kulttuurikartalle 12 vuoden hiljaiselon jälkeen. Järjestyksessään 8. Paskiais-albumi muistuttaa lukijoita siitä, että vaikka maailma muuttuu, niin paskiaiset pysyvät ennallaan.

Lyhyt oppimäärä

Hemmon ensiesiintyminen
Hemmon ensiesiintyminen

Hemmo Paskiaisen ensimmäinen julkinen esiintyminen tapahtui vuonna 1986 Pahkasika-lehden sivuilla. Ensimmäinen Hemmo-strippi oli kuitenkin piirretty jo vuonna 1984. Sarjan alussa tarinat pyörivät Hemmon ympärillä, mutta salakavalasti Hemmon isä Armas valtasi pikkuhiljaa yhä enemmän tilaa itselleen. Näiden kahden lisäksi sarjan vakiohahmoja ovat Hemmon kaverit Stegu ja Löka sekä Armaksen vaimo Hilma, jota nähdään kyllä melko harvoin. Juttujen pituudet vaihtelivat puolen ja neljän sivun välillä, ja sarjalle oli ominaista musta huumori, hyvän maun rajojen ylittävät räävittömyydet sekä auktoriteettien kumartelemattomuus. Jutut olivat kuin paperille siirrettyjä sketsejä. Armas ja muut paskiaiset jättivät hyvästit Pahkasialle vuonna 1997, ja Pahkasikakin siirtyi ajasta ikuisuuteen kolme vuotta myöhemmin. Vuonna 1995 Paskiaiset olivat ennättäneet esiintymään jo seitsemässä kokooma-albumissaan.

Come-back

Vuosi 2007, ja Paskiainen on taas täällä. Kahdentoista vuoden jäähyn olisi kuvitellut näkyvän jossain, mutta jutut jatkuvat kuin taukoa ei olisi ollutkaan. Ainoastaan kustantaja on vaihtunut Banana Press Oy:stä Zum Teufeliin. Vaikka sarja kulkee edelleen Hemmo Paskiaisen nimellä, niin Armas on varastanut shown täysin itselleen. Suurimmassa osassa tarinoita Hemmoa ei näy ollenkaan, ja niissäkin tarinoissa, joissa hän pääsee naamansa näyttämään, jää hän aina Armaksen varjoon. Uusimman albumin jutut ovat totuttuun tapaan 1-5 sivun mittaisia sketsejä, joissa Armas esittelee maailmankatsomustaan tai kokeilee kykyjään erilaisissa ammateissa.

Säkillinen Paskiaista

Albumin ulkoasu jättää kaksijakoisen olon. Se on siisti ja selkeä, joten Paskiaisensa tunteva tietää heti mistä on kyse, mutta onko se tarpeeksi houkutteleva uusille lukijoille? Albumia selaillessa sivut näyttävät täyteen ahdetuilta ja raskassoutuisilta. Etenkin tekstin paljous voi ensisilmäyksellä hirvittää, vaikka itse asiassa koko sarjan vahvuus piilee juuri tekstissä. Kuvat jäävät vain tulitueksi verbaalisten vitsien ja oivallusten iskiessä lukijan tajuntaan. Vaikka kuvat kertoisivatkin enemmän kuin tuhat sanaa, niin Koskelat pelaavat varman päälle. Ja parempi niin, sillä toisinaan kuvat ovat suttuisen näköisiä ja hahmot hukkuvat taustakuvitukseen. Vastaavan ilmiön voi huomata aiemmistakin albumeista. Aivan ensimmäisissä albumeissa kuvitus oli hieman selkeämpää ja sen seurauksena kevyempää/helpompaa luettavaa. Raskaasta ilmiasusta huolimatta albumiin kannattaa tarttua, sillä kun Armaksen matkaan pääsee, niin reissu on kaikkea muuta kuin tylsä ja ennalta-arvattava. Parasta jutuissa on vitsien naseva yhteiskuntakritiikki ja hervoton käsittelytapa. Osansa saavat niin porvarit, virastot, lääkärit kuin Jeesuskin. Valitettavasti juttujen taso kuitenkin vaihtelee melko paljon. Jotkin jutut ovat puhdasta tajunnanvirtaa, toisten idea ei avaudu parinkaan lukemisen jälkeen, ja osa loppuu hieman töksähtäen. Kaikeksi onneksi toimivat sketsit ovat selvästi enemmistössä. Parhaimmissa sketseissä irvaillaan kännykkäkulttuurille, työttömien kohtelulle ja kapitalisteille. Myös perinteeksi muodostunut joulukertomus osuu asian ytimeen kuvatessaan porvareiden joulua. Siitä esimerkkinä Armas-pukin ja sanavalmiiden porvarilasten välinen keskustelu:

– Ollaankos sitä oltu kilttejä, lapsukaiset…
– Kilttejä! Haista kuule jätkä home. Me ollaan kato porvareita ja tiedetään että nykyaikana pitää olla kova ja kalsee jos aikoo pärjätä ja tehdä rahaa!
– Nii just! Kilttejä ei kusta ku silmään ettäs tiedät senkin vanha kalkkiaivo!

Voiko sitä enää tuon selvemmin sanoa?

Kokkimme suosittelee

Tätä albumia voi suositella lämpimästi kaikille yläkoululaisille ja sitä vanhemmille. Jutut eivät ole ihan pienimpiä lukijoita varten; ei niinkään räävittömyyden vuoksi, vaan huumorin lähtötietovaatimusten takia. Kun revitään huumoria yhteiskunnan epäkohdista, niin vitsit eivät avaudu, jos ei tiedä asioiden taustoja. Tämä albumi jatkaa samalla kieroutuneella polulla, kuin aiemmatkin Paskiaiset, joten jos vanhat jutut kolahtivat, niin varmasti tulee pitämään tästäkin. Jos taas Paskiainen ei ole aiemmin uponnut, niin tuskin uppoaa tämänkään myötä. Erityiskiitokset albumi ansaitsee ensiluokkaisesta painojäljestä. Pikselöitymisestä ei ole tietoakaan.

Paskiaisesta kiinnostuneiden on syytä myös huomata, että Turussa esitellään koko helmikuun ajan Hemmo Paskiainen -originaaleja mega-super-näyttelyssä, joka on jaettu kahteen eri paikkaan:

Cosmic Comic Cafe
Kauppiaskatu 4
ma-to 12-02, pe-la 12-03, su 16-00
www.cosmic.fi

Underground Ullakko
Linnankatu 7
ma-pe 12-18, la 10.30-15.30
www.zumteufel.fi

Avajaiset pidetään Cosmicissa 31.1. klo 18.00. Vapaa pääsy, tervetuloa!

Lisää aiheesta Kvaakin keskustelussa ja Hemmon kotisivuilla.