Blacksadin pitkät jäähyväiset

Tapaus: The Line. Rotukiihkoilu ylitti lain ja järjestyksen rajat niin että kaikki saivat kärsiä, niin syylliset kuin viattomatkin. Mutta lopultakin, kuka meistä on täysin viaton? Kun lopulta sain suljettua tämän tapauksen kansion, syylliset olivat selvinneet. Mutta oliko maailma siitä hyvästä yhtään sen parempi?

Díaz Canales, Juan – Guarnido, Juanjo
Blacksad 2: Valkoinen valtakunta
Suomentaja Kirsi Kinnunen
Ladonta Mattipekka Ratia
ISBN 978-952-5602-64-7
Sid. 56 sivua, 4-väri
16,90 €

Nimeni on Blacksad, John Blacksad ja tämä on minun tarinani. Terveisiä Suomeen ja tervetuloa muistelmieni ja mustelmieni pariin. Tiedän, että maanne on pimeä paikka jossa katselette päivien valumista jääpuikoiksi. Ja siellä on lunta, valkoista lunta. Suomi on valkoinen valtakunta.

Ensin oli musta albumi (Kissa varjoisilta kujilta) ja nyt tuli sitten tämä valkoinen albumi… Mutta tämä jälkimmäinen juttu on edellistä synkempi, mustaa tarinaa mustan kollin näkökulmasta. Tosin meikäläisellä on vähän valkoista kuonon alla, sillä minäkään en ole täydellinen.

Lumivalkoinen on maailman kaunein väri.
Lumivalkoinen on maailman kaunein väri.

Olen kirjoittanut ylös kaikenlaista, mitä on tapahtunut. Juan on saanut kirjoittaa ne puhtaaksi, koska hänellä on tyylitajua. Hän osaa liioitella juuri sarjakuvaan sopivasti tapahtumia ja niiden käänteitä, tehdä tutuista kovaksi keitetyn dekkarin klisheistä tuoretta tekstiä. Hän on päättänyt valita kerronnan lajiksi faabelin. Faabeli kertoo eläinsadun muodossa tarinan yhteiskunnasta, joka sisältää moraalisen opetuksen. Siitä on kyse tässäkin tapauksessa. Minua ei ihmetytä ollenkaan, että Valkoinen valtakunta on ilmestynyt ”eläinten salapoliisikertomuksena”, sillä jos tämä juttu olisi kuvattu ihmisten kautta, sen lukeminen voisi olla monille vaikeata ja vastenmielistä. Inhimilliset eläimet antavat tarinalle enemmän, niin, inhimillisyyttä, ja alentavat vastaanottamisen kynnystä. Tämähän on vain sarjakuvaa. Funny animals. Miksi minua ei naurata?

Nämä kertomukseni on julkaistu ensin Ranskassa Dargaudin kustantamina ja sitten vasta espanjaksi, josta Juan on kotoisin. Yhdysvaltalainen julkaisijani iBooks ehti julkaista kaksi ensimmäistä albumia ennen kuin meni konkurssiin. Ajat siellä ovat kovat. Mutta tapaukseni on käännetty tähän mennessä jo monille muillekin kielille kuin suomeksi – kuten bulgariaksi, kroatiaksi, tanskaksi, saksaksi, kreikaksi, italiaksi, japaniksi, norjaksi, puolaksi, portugaliksi, serbiaksi, ruotsiksi ja uskomatonta kyllä jopa taiwanin kiinaksi. Totuuden kulkua ei voi estää. Olen kohta Karvisen jälkeen tunnetuin kissa maailmassa (huokaus).

Korvaamaton kärppämäinen apurini Weekly.
Korvaamaton kärppämäinen apurini Weekly.

Juanjo on mainio kaveri piirtämään. Hänellä on ainutlaatuinen kyky piirtää kuvia, jotka ovat yhtäaikaa selkeitä mutta silti täynnä yksityiskohtia. Lukija saa itse valita, mihin tahtiin hän kertomustani lukee – joko hyvin hitaasti kaikki ruudut tarkkaan tutkien tai sitten nopeasti antaen seikkailun viedä. Ajankohta on 1950-luvun Amerikkaa muistuttavassa maailmassa, jonka tunnelma on kuin samaisen aikakauden film noir -elokuvista. Värejä toki käytetään, mutta hillitysti, ja takaumat ovat hailakkaa seepiaa kuin vanhoissa valokuvissa. Ruudut ovat pieniä akvarelleja, hän on jättänyt ne rajaamatta mustilla reunoilla, jolloin ne ovat kuin pala maailmaa, eivät irrallisia maailman paloja.

Ellet ole puolellamme olet meitä vastaan.<br /> Kuvat © 2003-GUARNIDO-CANALES-DARGAUD” class=”imgleft” /></a></td>
</tr>
<tr>
<td>
<div class=Ellet ole puolellamme olet meitä vastaan.
Kuvat © 2003-GUARNIDO-CANALES-DARGAUD

The Line, paikka jossa kaikki tapahtui, on olemassa, mutta se voisi olla melkein mistä päin maailmaa tahansa. Samanlaista eläimellistä käytöstä on kaikkialla. Jos tuollainen paha saa aikansa kasvaa, se on kuin tarttuva syöpä joka lopulta tappaa isäntiensä lisäksi kaikki muutkin lähellä olevat. Itse en voi muuttaa maailmaa kuin pieneltä osin omalta kohdaltani, mutta kun tilaisuus sattuu eteen, en epäröi. Joskus olen silti itsekin avuton kuin pieni lapsi, kun joudun vain seuraamaan kuinka he, joista pidän ja rakastan, suistuvat tuhoonsa. Kai se on kohtalo, kismet, meille kaikille määrätty osa. Sanotaan, että lapsissa on tulevaisuus. Mutta kun leikin lopuksi katsoin erästä lasta silmiin, näin hänen katseessaan vain meidän oman menneisyytemme, joka on tuomittu toistumaan yhä uudelleen.

Kun olet kääntänyt viimeisen sivun, älä vielä sulje kirjaa. Katso vielä sisäkannen kuva, jossa eräs pääsee lopultakin sinne, minne halusi. Ne olivat pitkät jäähyväiset.

Mutta ei tämä tähän lopu. Sillä elleivät vastakkain ole mustat ja valkoiset, me keksimme kyllä jotain muuta, uskonnon tai kansalaisuuden tai ideologian, jonka perusteella voimme tehdä toisistamme erilaisia, jotta voimme vihata toisiamme. Palaan näyttämölle tarinassa Punainen sielu (Âme rouge), jolloin saatte taas elämäänne lisää väriä, punaista kuin…

* * *

Voit keskustella Kvaakissa Blacksad-sarjakuvasta.

Ks. arvostelu ensimmäisestä albumista.