Tupsupää tarkastelussa

Reportteri kirjoitti pikkutarkan kirjan reportterista.

Michael Farr: Tintti -Tarinoiden todelliset taustat
Alkuteos: Tintin, The Complete Companion
Suomennos; Heikki Kaukoranta,
sarjakuvanäytteissä myös Jukka Kemppinen ja Soile Kaukoranta
Kustantaja: Otava 2007
ISBN 978-951-1-21979-8
Painettu Belgiassa
Ulkoasu 23 X 30,5 cm, 206 s. sid. kovak. 4-väri, kl 86.13
Ovh. 35,30 €

Otava julkaisi tänä vuonna Hergén 100-vuotisjuhlien kunniaksi suomenkielisen laitoksen Michael Farrin alkuaan 2001 kirjoittamasta seikkaperäisestä opuksesta.
Suomennosta tervehtii ilolla, sillä tintinologista kirjallisuutta ei kauheasti suomeksi olekaan ollut saatavilla.

Englantilainen lehtimies Michael Farr on pitkän linjan Tintti-fani, joka tunsi Hergén henkilökohtaisesti ja on kirjoittanut tai kääntänyt useita aiheeseen liittyviä kirjoja. Kaksikielinen Farr kirjoitti Tarinoiden taustat -kirjastaan samanaikaisesti sekä ranskan- että englanninkielistä versiota. Epäilemättä Tintin esikuva sai hänet ryhtymään maailmanmatkaaja-reportteriksi. Tutkivan reportterin tarkkuudella Farr onkin aiheeseensa paneutunut.

Kirjaa tehdessä Farrilla oli pääsy Hergén henkilökohtaisiin arkistoihin ja hän sai käsiinsä muistiinpanoja, lehtileikkeitä, käsikirjoituksia yli viiden vuosikymmenen ajalta. Tarinoiden todelliset taustat käy läpi kaikki Tintti-albumit. Farr haravoi Tintti-seikkailut yksityiskohta toisensa jälkeen, löytäen melkein kaikille Hergén käyttämän todellisen esikuvan tai lähteen.

Kirja avaa tarkan näkymän Hergén työtapoihin ja siihen kuinka ne muuttuivat ja kehittyivät vuosien aikana. Kronologinen käsittelytapa näyttää kuinka Tintistä, joka oli alkuun kömpelön yksinkertainen, asenteellinen, kolonialismin värittämä ja melkeinpä saarnaavan katolilainen, kasvoi melko nopeasti vivahteikas, yksityiskohdiltaan runsas ja monitasoinen sarjakuva.

Ensimmäinen seikkailu 1929.
Ensimmäinen seikkailu 1929.

Tintti sai alkunsa vuonna 1929 katolilaisessa Le Vingtiéme siècle -sanomalehdessä, jonka vahvasti oikeistolaiseen arvomaailmaan ensimmäisen seikkailun antikommunistinen henki luontevasti istui. Le Vingtiéme -lehden lastenliitteeseen kiireellä luotu Tintti matkusti ensimmäisessä tarinassaan Euroopan halki nuoreen Neuvostoliittoon. Tässä vaiheessa tekijällään oli ainoana lähteenään Joseph Douilletin kirja Moscou sans voiles (suom: Hunnuton Moskova, Yhdeksän vuotta Neuvostolassa, Kirja 1928).

Hergé kielsi ensimmäisen albumin uusintapainokset vuosikymmeniksi, hän piti sitä asenteellisena ja huonosti taustoitettuna.

Vaalitoimintaa Neuvostoliitossa.
Vaalitoimintaa Neuvostoliitossa.

Vaikka lähdemateriaali vielä tässä vaiheessa olikin melko niukka, myöhempi historia on osoittanut monet kirjan kohtauksista valitettavan oikeiksi.

Seikkailuista toinen, Tintin au Congo, Tintti Afrikassa, vuodelta 1930, on yllättävästi osoittautunut oikeastaan vasta viime vuosina tematiikaltaan poliittisesti tulenaraksi. Belgian siirtomaavalta-aikaa kuvaava kirjaa on paheksuttu rasistisena tämän vuoden aikana mm. Englannissa nostettujen oikeusjuttujen myötä. Kongon alkuasukkaat on tietenkin kuvattu lapsenomaisina villeinä ja koko albumi on katolisen lähetystyön puolustusta. Aikansa ja ja julkaisukanavansa lapsi.

Todellisena käännekohtana toimi Sininen lootus-albumi (Le Lotus Bleu, 1936), jonka tekemisessä Herge sai apua kiinalaiselta taideopiskelijalta Tsang Tsong Jeniltä. Hergé sai häneltä tarvittavaa taustatietoa tätä Tintin Kiinan seikkailua varten ja oppi tutkimustyön tärkeyden. Tintin seikkailut muuttuivat tarkemmiksi ja autenttisemmiksi. Samalla tarinoista tuli jäsennellympiä. Hergé kasvoi niin tekijänä kuin ihmisenäkin ja tarinoihin hiipi yhä tarkempaa ja hienovaraisempaa satiiria ja humanismia.

Syvänmeren tutkija Auguste Piccard ja Tuhatkauno.
Syvänmeren tutkija Auguste Piccard ja Tuhatkauno.

Runsain kuvaesimerkein varustettu teos näyttää kuinka Hergén pedanttisuus yksityiskohtiin kasvoi jatkuvasti. Taiteilija tallensi arkistoihinsa suunnattoman määrän lehtileikkeitä ja valokuvia kaikista mahdollisista aiheista, joita hän saattaisi tarvita Tintin seikkailuja punoessaan. Kaiken muun ohessa nähdään miten maailmanhistorian vaiheet 1930-luvulta 1970-luvulle heijastuvat albumien sivuilla.

Esimerkiksi toisen maailmansodan alkuhetkiä ennakoiva, Euroopan jännittyneen tilanteen aikana vuonna 1938 syntynyt Kuningas Ottokarin valtikka kertoo fasistiselta kalskahtavan mielikuvitusvaltio Bordurian laajenemishaluista. Bordurian johtajana mainittu Müsstler hamuaa balkanilais-puolalaista pikkuvaltiota muistuttavaa Syldaviaa. Ehkä Hergé näki asialliseksi käsitellä pelottavaa tilannetta kuvitteellisten valtioiden kautta. Hitlerin Saksa oli vain lyhyen junamatkan päässä, aivan naapurissa, päinvastoin kuin Sinisessä lootuksessa käsitelty Kiinan ja Japanin välinen sota.

Farrin hengästyttävän tarkka teos uhkaa välillä jäädä yksityiskohtien kavalkadiksi, mutta juuri kun lukija on lähes uupumaisillaan runsauden alle, Farr löytää jonkin uuden, virkistävän näkökulman.

Maailmanhistorian ohella Hergén elämänvaiheet kietoutuvat Tintin seikkailuihin hyvin tiiviisti. Tätä taustaa vasten monesta albumista voi löytää uusia puolia.

Hergén arkistoista. Kirjan kuvitusta.
Hergén arkistoista. Kirjan kuvitusta.

Muun muassa sodan jälkeiset vaikeat tilanteet, fyysisesti ilmenevät masennusjaksot, työuupumus, epäonnistunut ensimmäinen avioliitto käydään albumien yhteydessä niihin mahdollisesti vaikuttaneina läpi, vaikka varsinainen elämäkerta tämä teos ei olekaan.

Farrin kirjaa vertaa auttamatta aiemmin suomennettuun Benoit Peetersin Tintin Juhlakirjaan (suom. 1988). Farrin teos keskittyy tarkastelemaan yksinomaan Tintti-albumeita. Hergén muu tuotanto jää suurin piirtein huomiotta, samoin kuin Hergén henkilökuvan lähempi tarkastelu.

Farr ei jää myöskään pohtimaan kovin syvästi Hergén valintoja ja vaikuttimia, tunsiko Hergé ajan kuluessa jääneensä tiukan sarja-albumimuodon vaatimusten vangiksi? Ilmensikö Castafioren korut ja Lento 714 -albumien kokeilevuus halua murtautua formaatin ulkopuolelle? Kumpusiko samasta halu kokeilla taidemaalarin uraa samoihin aikoihin?

Farrin kirjasta poiketen Peeters käsittelee myös Hergén elämää ja koko tuotantoa, kuvitustöistä muihin sarjakuviin. Ikävä kyllä Peetersin kirjan suomalainen versio on alkuperäisteoksen pahasti typistetty versio. Ruotsiksikin ilmestyneen alkuperäisen kirjan (Le monde d’Hergé, 1983) laajuus on vähintäänkin kolminkertainen. Farrin vahvuus on äärimmäisen pikkutarkassa dokumentoinnissa.

Tintti, tarinoiden todelliset taustat -kirjan painoasu on hyvä ja liki täydellisen identtinen sen englanninkielisen version kanssa. Heikki Kaukorannan käännös on totutun oivallista ja tuo lähinnä alaviitteiden muodossa oman lisänsä kirjaan kertoessaan Tintti-suomennosten taustoista.

Michael Farr on saanut valmiiksi tuoreen elämäkertakirjan The Adventures of Hergé, Creator of Tintin, joka paneutuu pitkään vähintäänkin osittaisen hämärän peitossa olleeseen Georges Remin persoonaan, mielenkiinnon aiheisiin, työtapoihin, filosofiaan. Ehkä tätäkin sopii odottaa suomeksi.

Peetersin Tintin Juhlakirjan uusintapainoksen arvostelu Kvaakissa

BBC:n uutinen Tintin Kongo-seikkailun tapauksesta

Keskustelua Tintistä Kvaakissa.

Hergen toisesta sarjasta Vilistä ja Kuikasta (aiemmin Quick ja Flupke).

Ja Hergéstä itsestään.

Suomenkielisistä Tintti-aiheisista teoksista mainittakoon
Reijo Vallan kirjoittamat pienet, mutta hyvät kirjat:
• Turskatti! Kapteeni Haddockin haukkumat
• Pablo, Tuhatkauno, Ludwig XIV ja muita Tintin sivuhahmoja
• Brestin jyräys! WSOY:n Tintit
•Arumbajaintiaanit
http://www.geocities.com/jyvasainola/valta/

Katso myös Reijo Vallan Tintti Suomessa

Kuvien copyright Herge/Moulinsart