Taikaviitta kyykyttää karhukonnat

Aku Ankan taskukirjan suosituin hahmo Taikaviitta seikkailee ikiomassa kirjassaan, johon on koottu edustava valikoima viittaritarin tiukimpia tapauksia vuosien varrelta. Ankkalinnan kunnottomimmat ketkut punovat jatkuvasti juoniaan Roope Ankan ja muiden kaupungin tukipylväiden päänmenoksi. Tämän kirjan tarinoissa Taikaviitta saa vastaansa milloin tutun Karhukoplan, milloin lauman toinen toistaan eksoottisempia superkonnia. Kiperimmistäkin tilanteista selvitään yleensä nokkeluudella ja Pelle Pelottoman kehittelemillä supersankarin perusarsenaaliin kuuluvilla lisälaitteilla. Omat uhkaavat hetkensä aiheuttaa huolehtiminen supersankarin salaisen henkilöllisyyden säilymisestä tilanteessa kuin tilanteessa…

Taikaviitta: Kova laki
Kirjoittaneet: Giorgio Pezzin, Rudy Salvagnini ja, Bruno Concina
Piirtäneet: Giorgio Cavazzano, Andrea Ferraris, Giovan Battista Carpi, Andrea Freccero, Maurizio Amendola ja Massimo de Vita
Toimitus: Kirsi Ahonen, Anna Kastari, Lilli Lehtonen, Riku Perälä, Ville Viitanen ja Mika Äärilä
Suomennokset: Veera Alanärä, Maria Erämaja, Anu Rautio, Katja Kärkkäinen ja Aku Ankan taskukirjan toimitus
Kansi: Raimo Hyvönen
Esipuhe: Vesa Saarinen
Esipuheen taitto: Wallu
Kustantaja: Sanoma Magazines Finland Oy
Painopaikka: Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2007
Sid., flexikannet, väri, B5, 176 s.
Ovh. 32 €
ISBN 978-951-32-2324-3
© DISNEY

Taikaviitan loivat 1960-luvun lopulla italialaiset kirjoittaja Guido Martina ja piirtäjä Giovan Battista Carpi, aikaan jolloin supersankarikuume oli kiivaimmillaan. Amerikan mantereella supersankarin viitan oli saanut aikaisemmin harteilleen Hessu, jonka seikkailut Superhessuna olivat kuuminta hottia aikanaan. Superhessukin seikkailee yhä, mutta harvemmin.

Kun Hessusta tehtiin Teräsmiehen vastine, niin italialaiset tekivät Aku Ankasta Batmanin. Turha lienee muistuttaa Batmanin 1960-luvun TV-sarjan suuresta suosiosta Euroopassakin.

Taikaviitan italiankielinen nimi Paperinik on yhdistelmä Aku Ankkaa (Paperino) ja suosittua italialaista sarjakuvahahmoa, mestarivaras Diabolikia, jota on nähty 1970-luvulla suomeksikin.

Kustantajan tiedotteesta edeltä sen verran, että Taikaviitta: Kova laki ei ole oikein edustava kokoelma Taikaviitta-tarinoista. Pelle Peloton, joka hoitaa Taikaviitalle tämän käyttämät ihmevimpaimet, loistaa poissaolollaan koko kirjasta. Lisäksi peräti kolmessa tarinassa vastassa on Karhukopla. Olisi niitä muitakin vastustajia ollut, vaikka Naistaikaviitta/Viitatar (Iines Ankka). Eikä Taikaviitan luojalta, Guido Martinalta ole mukana ainuttakaan sarjaa. Se lienee vakavin puute.

Kirja sisältää kuusi sarjaa, joista yksi on yhden sivun huumorisarja, joka on julkaistu Aku Ankan taskukirjassa aikaisemmin. Loput viisi sarjaa ovat kaikki n. 30-sivuisia seikkailuja, jollaisiin Taikaviitta sopii paremmin. Näistä vain yksi on julkaistu aikaisemmin suomeksi. Vesa Saarinen on kirjoittanut esittelyn Taikaviitasta, ja luettelee parhaita Taikaviittasarjoja, joita tähän ei ole otettu. Erityisesti kannatan Aku Taikaviitta -taskukirjan hankkimista (nro 41), jota tällä hetkellä ei saa kuin divareista, jos käy tuuri.

Salakähmäinen maastojuoksukilpailu (1976)

Cavazzano © Disney
Cavazzano © Disney

Giorgio Cavazzano kävi hiljattain Suomessa oman kokoelmakirjansa mainostamiseksi. Kvaakin arvostelussa Janne Viitala valitteli vanhojen sarjojen vähyyttä kirjassa. Tässä olisi yksi. Mutta voi, sarjan tarina ei ole kovin hääppöinen, ja parempaakin Cavazzanoa on nähty. Karhukoplan konnat ovat omituisen laihoja poikia, ja loikkivat kummallisesti. Niin tosin loikkivat kaikki muutkin hahmot.

Kirjoittaja Giorgio Pezzin on laatinut tarinan uransa alkuvuosina, eikä ole saanut kovin mielenkiintoista sarjaa aikaan. Karhuvaari keksii että Roopen rahojen ryöstämisen yrittäminen on turhan vaikeaa, ja keksii veljeksille muita keikkoja. Murtokeikat menevät pieleen, eikä Taikaviitta ole edes tässä vaiheessa estämässä niitä, joten Karhukopla on tässä pääosassa. Sitten vaari keksii huijauksen, suuren maratonin jonka voittaja saa tietoonsa Taikaviitan henkilöllisyyden. Ja Aku kiinnostuu asiasta vasta tässä vaiheessa. Roope Ankka nähdään yhdessä ruudussa osallistumassa maratonille, mukanaolo jää täysin selittämättä.

Puusta pitkään (2003)

Rudy Salvagninin ja Andrea Ferrarisin yksisivuinen vitsisarja on turha täytepala. Loikkimiset on sentään jätetty vain Taikaviitalle. Sarja on julkaistukin jo, Taskarissa 291.

Carpi © Disney
Carpi © Disney

Kiero kilpailija (1985)

Taikaviitan toinen luoja Carpi pelastaa mitä pelastettavissa on Bruno Concinan tavanomaisessa ja ennalta-arvattavassa tarinassa. Kyseessä on kuitenkin yksi Italian parhaista Disney-taiteilijoista, jolle pitäisi saada oma Ankantekijät-kirja. Mutta siihen ei kannata ottaa sitten tällaisia keskinkertaisuuksia.

Velhot vitsauksena (1996)

Freccero © Disney
Freccero © Disney

Tuntemattomampi, nyky-Cavazzanoa tyyliltään muistuttava piirtäjä Andrea Freccero yllättää olemalla selvästi tämän kirjan paras piirtäjä. Sarja vilisee maukkaita yksityiskohtia, jotka eivät pääse taskarikoossa näin hyvin esiin. Tarinakaan ei ole hassumpi, Pezzin on kehittynyt 20 vuodessa huomattavasti. Velhovillitys valtaa Iineksen ja koko Ankkalinnan. Aku päättelee että tässä on jotain mätää, ja Taikaviitta selvittää tapauksen. Sarja on uusinta Taskarista 204.

Alamaailman työmatkalaiset (1995)

Toinen vähemmän tuttu piirtäjä Maurizio Amendola on taas pettymys edellisen jälkeen, eikä hän ole paljoa Taikaviittaa tehnytkään. Concina ei onnistu nytkään saamaan aikaan kiinnostavaa tarinaa. Kokonaisuus on kirjan heikoin. Sarjassa esiintyy useita mielenkiintoisen tuntuisia konnia nimeltä mainiten. Mitään erikoista heistä ei vain tunnu irtoavan.

Keräilyvimma (1988)

De Vita © Disney
De Vita © Disney

Pezzinin ja aina luotettavan Massimo de Vitan yhteistyö päättää kirjan. Taikaviitan välineitä nähdään enemmän kuin muissa kirjan tarinoissa yhteensä. Mukana taas Karhukopla. Kroisos Pennonenkin vilahtaa. Ehkä hieman poukkoileva tarina, mutta jotenkin sellainen sopii Taikaviitta-maailmaan.

Kenelle tämä on tehty?

Disney-keräilijät ja Taikaviittafanit tämän hankkivat varmasti, satunnaisemmat ostajat ja erityisesti perusankkaa suosivat ostavat jotain muuta. Kirja on lapsille sopiva, kuten Disney-tuotteet aina.

Suomennokset ovat onnistuneita, ja Sanoman käyttämä Aaltonen-fontti sopii ankkojen puhekupliin kuin nokka naamaan. Kansi on komea, pieni kuva ei anna sille oikeutta.

Painoasua ei voi kehua. Vanhoissa sarjoissa värit pomppivat miten sattuu, sarjoja ei ole mukautettu 2000-luvun tekniikkaan. Pientä digipainatuksen ongelmaa, eli ääriviivojen pikselöitymistä on havaittavissa, mutta ei liikaa. Näin käy kun suurentaa sarjat taskarikoosta.

Fleximuovipäällysteiset kannet ovat harvinaisuus suomennetuissa sarjakuvissa. Ne näet naarmuuntuvat valitettavan helposti. Tämä varoituksena keräilijöille.

Keskustele Taikaviitasta Kvaakin Aku Ankka -foorumilla.