Kotimainen länkkärikorkkari

Korkeajännityssarjan 50-vuotisjuhlat tuovat muassaan tämän Petri Hiltusen kynäileman lännen tarinan. Hiltunen on lähestulkoon ainoa perinteisten, realistiseen tyyliin piirrettyjen seikkailusarjakuvien tekijä Suomessa.

Petri Hiltunen: Herrasmieskostaja, Lännen korkeajännitys -erikoisnumero, Egmont Kustannus 2003

Suomalainen sarjakuva on käynyt hyvin kaupaksi sanomalehtien sivuilla ja kirjakaupoissa myytävinä kokoelmina ja muina albumeina. Kioskisarjakuvan, lehtien ja pokkareiden puolella kilpailu ylikansallista tuotantoa vastaan on ollut kovempaa, eikä kovia suosikkeja ole syntynyt. Yllättäen kuitenkin uppokaupallisten Korkeajännitysten joukossa on julkaistu tällaisia jopa myyntimenestyksinäkin pidettäviä yksittäispokkareita. Suomalaiskansalliset kansalais- ja talvisotien sekä vaaran vuosien korkkarit ovat ylittäneet uutiskynnyksiä.

Petri Hiltusen tekemä Lännen Korkeajännityksen erikoisnumero ei kuitenkaan ammenna suomalaisista aiheista. Suomalainen päähenkilö olisi tuntunut ehkä tämänkaltaisessa tarinassa päälleliimatulta. Tarinan lähtökohta on lännentarinoissa tuikitavallinen kostoteema, Hiltunen ei kuitenkaan ole onneksi tyytynyt kaikkein tavanomaisimpiin ratkaisuihin.

Kymmenen vuotta sisällissodan päättymisen jälkeen John Valmont saapuu kostamaan isänsä ja sisarensa murhaa teksasilaiseen pikkukaupunkiin. Sisällissodan aikana omat sotilaat olivat äkkipikaistuksissaan tappaneet heidät. Aikuistunut John on lähtenyt etsimään tappajia. Vastuuttomien konnien tappaminen on helppoa, mutta kun vastassa on syyllisyydentunnossa ja viinahoureissa rypevä vanha mies joutuu idealistinen John kiperän tilanteen eteen. Solmitaan eriskummallinen herrasmiessopimus.

Perusjuoneen kiedotaan mukaan salaperäiset mustatakkiset vigilantit juonitteluineen, intiaaneja, murhia… Kostonkierteen ja sodan mielettömyydet ovat keskiössä.
Hiltunen osaa kertoa tarinansa joustavasti ja pitää mielenkiinnon yllä.

Herrasmieskostajaa vertaa tahtomattaankin sekä Hiltusen aiempiin lännentarinoihin että 1973-84 ilmestyneihin alkuperäisiin lännen korkkareihin. Herrasmieskostaja ei ole yhtä painava kuin Hiltusen pitkät romaanimittaiset intiaaniaiheiset tarinat (Vala auringolle ja Aavetanssi), mutta ei tämä liioin ole mikään sormiharjoitelmakaan. Alkuperäiset Lännen Korkeajännitykset jäävät armotta toiseksi Hiltusen huolellisen ja tinkimättömän työn vuoksi. Herrasmieskostaja on kaukana peruskorkkareiden tusinatyöstä. Vaikka Hiltunen onkin ottanut käyttöön korkkareille ominaisen sivutaiton, useimmilla sivuilla on kaksi ruutua, saa hän dynaamisin kuvakulmin siihenkin dramaattista vaihtelua.

Kaikkia konventioita ei kai voi välttää, sankarilla on valkoinen hattu ynnä vaaleahkot asusteet, konnilla mustat. Viimeisen ruudun selittävä teksti töksähtää imelyydessään ja on melko turha. Sivuhahmoina alunperin vilahtavat Tex Willer ja Kit Carson oli poistettava Bonelli-kustantamon vaatimuksesta. Tilalle piirrettiin ilmeisen kiireessä suomalaiskansallisemmat hahmot, mutta dialogi jäi entiselleen ja se pistää korvaan näiden hemmojen suussa. Lukekaa itse, en aio paljastaa enempää. Mutta ei ole Korkkari ollut näin hyvä sitten 1950-luvun.

9 Replies to “Kotimainen länkkärikorkkari”

  1. Jep, tänään näin. Mutta hintaa en löytänyt. Rahaa oli vain 5e mukana ja se tuskin olisi riittänyt.

  2. KEITÄ oikein nuo ”suomalaiskansallisemmat hahmot” olivat?

    Hyvä albumi joka tapauksessa.

  3. Juu, hyvä spessu. Tykkäsin paljon. Toinen niistä ”suomalaiskansallisemmista hahmoista” oli Speden näköinen toista en tunnistanut.

  4. Olisikin ollut hyvä idea korvata Tex ja Carson vaikka Speedy Gonzalesilla ja Hämeen Hitaimmalla. Tai sitten ”Lounli raider” ja Tonto.

  5. Sfnetissä kerrottiin että kyseessä olivat Spede ja Tapio Rautavaara.

    Enpä tosiaan tunnistanut. Ehkä ne olisi voitu tehdä huolellisemmin ja puhekuplathan olivat Willeriä ja Carsonia.

Kommentit on suljettu.