Artemis Fowlin sarjakuvaversio kertoo 12-vuotiaan brittirikollisen ensimmäisen kirjan seikkailusta. Tarinassa Keijujen lunnasrahasto joutuu tiukoille, sillä Artemiksen lunnaspyyntö on kohtuulliset sata tonnia kultaa.
 |
|
Artemis ja tyylikkäät peililasit.
|
Artemis Fowl. Sarjakuvaversio
Tarina (sarjakuvasovitus): Eoin Colfer ja Andrew Donkin
Taide: Giovanni Rigano
Värit: Paolo Lamanna
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2007
1. painos • NID
ISBN: 978-951-0-33049-4 120 s.
Suomentaja: Kankaanpää, Jaakko
OVH: 26.00 €
Italian sarjakuvateollisuus on kuin kulta-ajan Hollywood, lähes teollisesti, melkein kuin liukuhihnalta, se pystyy tuottamaan nopeasti ja edullisesti tasalaatuista taidetta massoille. Nyt tämän fumettikäsittelyn kohteeksi on joutunut, tai siis oikeastaan päässyt, Eoin Colferin Artemis Fowl -kirjasarjan ensimmäinen kirja.
Takakannessa kerrotaan, kuinka Artemis Fowl hankkii käsiinsä keijujen salaperäisen Kirjan – mutta kuinka Artemis ja hänen henkivartijansa Butler aikovat päihittää keijukansan kierot metkut ja huipputeknologian? Takakansiteksti on, kuten tavallisesti, päin seiniä. Tarinan kiero metkuilija on totta kai pikku herrastelija Artemis itse, joka on herttainen yhdistelmä Tow Sawyeria, Hannibal Lecteriä, Diabolikia ja Pikku Lordia.
Artemiksen motiivit kriminaaleihin tekoihinsa ovat psykologiset, ja sukurasitettakin löytyy. Suvun tunnuslause on Aurum potestas est (Kulta on valtaa). Vaan mikä mahtaakaan olla Artemiksen aivan lopullinen tavoite, se selviää vasta aivan lopussa kun eräs toive toteutuu…
 |
|
Artemis, Butler ja keiju. Lajit kohtaavat vähemmän rauhanomaisesti.
|
Alkuperäisen kirjan lukineet saavat nyt nähdä “päissään” kuvittelemansa hahmot Giovanni Riganon kuvittamina. Ja täytyy sanoa, että mies on tehnyt hyvää työtä. Hän on osannut juuri sopivassa määrin karikatyrisoida hahmoja mutta säilyttää silti kosketuksen realismiin, tai mitä nyt sitten realismi tällaisessa tarinassa tarkoittaakin. Sivut vilisevät keijuja, kääpiöitä ja peikkoja.
Rigano on kertonut haastatteluissaan, että hän laati ensimmäiset luonnoksensa tätä sarjakuvaa varten varsin humoristisiksi. Eoinin pyynnöstä hän kuitenkin muutti tyyliä realistisempaan ja groteskimpaan suuntaan; visuaalista ilmettä haettiin kirjailijan toiveesta myös Blade Runner -elokuvasta. Kirjailija oli toiveineen oikeassa. Sarjakuvaromaanin visuaalinen ilme on hätkähdyttävän hieno ja sen luomaan maailmaan uppoaa kuin parhaimpaankiin lukuromaaniin.
Riganon mielestä vaikeinta oli piirtää itse päähahmoa, Artemista, ja välittää kuva hänestä, ei pelkästään nuorena rikollisnerona, vaan myös vanhemmistaan välittävänä hauraana poikana. Valtavan kokoisen miespalvelijahenkivartija Butlerin rinnalla Artemis tosiaankin näyttää hyvin heiveröiseltä.
W.I.T.C.H.in lukijat saattavat huomata tyylillisiä yhtymäkohtia, ja toden totta, kirjan värittäjä Paolo Lamanna on värittänyt tätä Suomessakin hyvin suosittua tyttösarjakuvaa.
Seikkailu juoksee sujuvasti ruudusta ruutuun ja sivulta sivulle. Dramaattista vaikutusta haetaan aina välillä säästeliäästi käytetyillä isoilla kuvilla. Kuvat ovat täynnä yksityiskohtia, jotka pysäyttävät silmän ja pitävät lukunopeuden sopivan hitaana. Huumori on hyvinkin hienostunutta ja sävykästä, tai sitten karskin kansanomaista, kuten kaasuhyökkäys niin sanotusti peräasennossa päin naamaa.
Jos jotakin moitetta haluaa hakea, niin jotkut pienikokoiset tekstityypit ovat vaikealukuisia. Jaakko Kankaanpään suomennos on erittäin laadukas ja takaa yhteensopivuuden kirjojen kanssa, sillä hän on ollut Colferin luottokääntäjä Suomessa.
Kirjan hinta on kohtuullisen korkea ja sitä ei ihan taskurahoilla osteta. Suosittelisin sitä kuitenkin (arvoisat vanhemmat huomio!) vaikkapa joululahjaksi nuorisofantasian ystäville.
* * *
Voit keskustella Artemis Fowl -sarjakuvaromaanista Kvaakissa.
Artemis Fowl – Wikipedia
Eoin Colfer -kotisivut
Riganon blogi
Andrew Donkin -kotisivut