Lampaita – elämää ilman aivoja

J. Pukkilan Lampaita on julkaistu vuodesta 1986 lähtien mm. Kulttuurivihkoissa, Ilta-Sanomissa ja mitä lukuisimmissa pienjulkaisuissa.

Tässä albumissa lampaiden elämän iloihin ja suruihin kurkistetaan strippisarjojen ja sivunmittaisten sarjakuvien kautta. Mukana on runsaasti kokonaan ennenjulkaisemattomia tarinoita.

Lue, miten viallisten asioiden kanssa voi tulla toimeen, vieläpä oikein loistavasti.

Lampaita
Kirjottanut ja piirtänyt J. Pukkila
Kustantaja Zum Teufel Kustannus
Painopaikka Vammalan kirjapaino Oy, Vammala, 2007
ISBN 978-952-99699-5-1
Nid., 48 s., mv, pk, A4
Hinta 10 euroa
© J. Pukkila

Turkulaisen Jouko Pukkilan Kemissä 80-luvulla palkittua Lampaita-strippisarjakuvaa ovat useimmat kotimaisia sarjakuvia vähänkin tiiviimmin seuranneet varmasti lukeneet, vaikka sarja ei olisi mieleen jäänytkään.

Kemi-albumeiden ja omakustanteiden jatkoksi on sarjan strippejä koottu nyt uuteen albumiin koko Lampaiden juoksun ajalta.

Lampaiden filosofisesta jaarittelusta tulee mieleen lähinnä Pulteri, ei suinkaan mikään muu eläinsarjakuva. Ehkä Helmiä sioille, mutta se on aloittanut paljon Lampaita myöhemmin. Myöhempien absurdien seikkailujen vaikuttajana on selvästi ollut Lassi ja Leevi.

Niukat taustat. Paksua viivaa. Pelkistetyt piirrokset. Pukkila osaa kyllä piirtää, aina välillä lukiessa tulee siitä muistutus. Hyvä ettei kangistuta samaan kaavaan, joka on usein strippisarjojen, varsinkin pitkäikäisten, ongelma.

Pelkkä lampaiden jaarittelu ei naurata, mutta antaa pohdittavaa. Aika lienee ajanut vanhempien sarjojen ohi. Mutta sarjan absurdimpi puoli muuttaa tilanteen.

Lampaat viettävät aikaansa laitumella mm. televisiota katsellen ja kommenttejaan ohjelmistosta esittäen. Vielä absurdimpaan suuntaan mennään uudemmissa, pidemmissä sarjoissa. Lampaat lähtevät avaruuslennolle jättimäisellä kahvikupilla. Ja Kuusta löytyy aikaportti (paikkaportti) dinosaurusten aikaan. Tapahtuminen nyrjähtyneisyys jo huvittaakin, eivät niinkään yksittäiset vitsit.

Paikoin tämä on todella tylsää ja huumoritonta, mutta onnistuu usein yllättämään ja naurattamaankin. Signeerauksista päätellen uudemmat sarjat ovat näitä hauskoja. Ja avaruusolennot pelastavat kuivemmatkin sarjat. Mitenkään järjestyksessä näitä ei ole julkaistu, vaan kuivempien sarjojen sekaan on sijoitettu hauskempia, sellaisia jotka olisivat kelvanneet Pahkasikaankin.

Onnistunut ratkaisu. Eihän tämä mitään suomalaisen sarjakuvataiteen suuria merkkiteoksia ole, mutta suositellaan ihmisille joilla on outo huumorintaju. ”Ähhähhää, ihminen, kohta irtoaa pää”, sanoo alien-lapsi astronautille. Hulvatonta.

Painoasun laatu on kiitettävää. Keskivaiheilla on muutama sivu tehty harmaasävyjä vesiväreillä. Tulee tunkkainen vaikutelma. Liekö olleet alunperin värillisiä sivuja?

ZT julkaisee turkulaisten sarjakuvantekijöiden albumeja näköjään enemmänkin. Olisi niitä muitakin hyviä sarjakuvantekijöitä, Turussa arvostettuja taiteilijoita ei aina ymmärretä muualla.

Keskustele Kvaakissa Lampaista ja J. Pukkilasta.

Pukkilan lammas ja aita -yrityksellä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.