Tahingossa kohtaavat Jeesus, Ahtisaari ja hämähäkit

Tuukka Teponoja: Tahinko
Omakustanne, ei ISBN-numeroa. MV, 28 sivua.

Tahingossa on monipuolisuutta.
Tahingossa on monipuolisuutta.

Tuukka Teponojan kädenjälkeen olen tutustunut pääasiassa hänen Paint It Black -bloginsa kautta. Nimestä huolimatta blogissa on nähty monipuolista ja taidokasta värien käyttöä. Miehen ensijulkaisu ”Tahinko” on kuitenkin, epäilemättä kustannussyistä, mustavalkoinen. Tahingossa piirrostyyli vaihteli niin laajalla skaalalla, että olisi saattanut luulla kyseessä olevan usean eri piirtäjän töitä. Blogista tuttu rosoinen ja omaperäinen viiva oli välillä vaihtunut huomattavan paljon pelkistetymmäksi jäljeksi. Tahinko on tosin syntynyt jo vuonna 2006, joten kehitystä on selvästikin sen jälkeen tapahtunut. Teponoja ei ole teknisesti (vielä) aivan täysinoppinut piirtäjä, sillä esimerkiksi ihmishahmojen anatomiassa on monissa kohdin toivomisen varaa. Mutta työ tekijäänsä opettaa, ja minun mielestäni on parempi julkaista rohkeasti omia töitään kuin sulkeutua komeroon piirustusharjoituksiin ja olla julkaisematta ollenkaan.

Nihilistinen maailmankuva

Tahinko (termi tarkoittaa Teponojan mukaan esimerkiksi sitä, että ”käyttää Comic Sansia vain ärsyttääkseen graafikoita”) on minun silmiini muodikkaasti kasarihenkinen. Ulkoasulla on haettu tietokoneaikaa edeltävien koululaisjulkaisujen kopiokonehenkisyyttä. Mukaan on mahtunut peräti 13 juttua, joista lyhyimmät ovat yhden sivun mittaisia. Jos piirroskäsi ei vielä kaikilta osin aivan vakaa olekaan, niin mielikuvituksen puutteesta ei käy moittiminen: Tahingossa mm. ratkaistaan ikuisuusongelma munasta ja kanasta, esitellään avaruudessa killuva Martti Ahtisaari ja löydetään vastaus sille, miten Jeesuksen onnistui ruokkia 5000 ihmistä viidellä leivällä ja kahdella kalalla.

Hämähäkkien rakkaus on rajua.
Hämähäkkien rakkaus on rajua.

Vaikka aihekirjo on laaja, löytyy yhdistäviä tekijöitä eniten ihmisluonteen kuvaamisesta. ”Kulttuurien kohtaamisessa” homovihaajat löytävät sielujen sympatian, Jeesuksen kokkausohjeet kääntyvät mauttomuuden puolelle, ”Pieni darra-aamuinen tarina” herkuttelee mustalla huumorilla. Tekijä tutkii ihmisluontoa nihilistis-sosiologisin keinoin. Lämpöä ja myötäelämistä löytyy näistä pätkistä vain vähän, ja sekin on verhoutunut melko kieroutuneeseen muotoon. Huumoria kyllä piisaa. Itse repesin päätöstarinalle, jossa hämähäkit parittelevat.

Esipuheesta ei käy ilmi, kuinka pitkällä aikavälillä työt ovat syntyneet. Arvelisin juttujen olevan eri-ikäisiä johtuen juuri tuosta piirrostyylin vaihtelevuudesta. Tai sitten Teponoja on vielä siinä kehitysvaiheessa, että haluaa kokeilla useita eri tapoja piirtää? Blogitöissään hän on onnistunut jo vakiinnuttamaan melko lailla tunnistettavan ja yhtenäisen kynänjäljen.

Ulkoasultaan Tahinko on napakka ja paksusivuinen B5-lehti, ei mikään ohut kopiokonelämiskä.

Keskustele Tahingosta.
Tahingon tilausohjeet

Tuukka Teponojan Paint It Black -sarjakuvablogi