Parisuhdeterapian mestari

Jarno Latva-Nikkola on ollut Glömp-antologian pitkäaikaisimpia suomalaisia sarjakuvatekijöitä. Nyt nihilistiset hikoilevat hahmot ovat valloittaneet kokonaisen albumin.

Albumin kansi
Albumin kansi

Tunteiden maisteri
Jarno Latva-Nikkola
Huuda Huuda
englanninkielinen käännös: Pauliina Haasjoki
venäjänkielinen käännös:Hans Viebrock
kirjapaino New Goff Belgia elokuu 2007
ISBN 978-952-5724-00-4
Hinta: 12 e

Jarno Latva-Nikkolan esikoisalbumin Tunteiden maisterin ilmestyminen Tommi Musturin luotsaamassa kustantamossa Huuda Huuda ei ole mikään yllätys. Latva-Nikkola on ollut Musturin Glömp antologian pitkäaikaisimpia suomalaisia sarjakuvatekijöitä.

Tyyli on muuttunut vuosien saatossa jonkin verran ja nyt Jarnon nihilistiset hikoilevat hahmot ovat valloittaneet kokonaisen albumin.

Omintakeista Latva-Nikkolan henkilöhahmoissa on aina ollut niiden suoranainen inhottavuus. Ne eivät vihastuta kunhan vaan tulee fiilis, ettei tuollaisten hyyppien kanssa halua olla tekemisissä missään tapauksessa.

Tunteiden maisteri kertoo Jarnosta (tekijän alteregosta), joka haluaa tyttöystävänsä kanssa naimisiin, lapsia ja ihanan perheidyllin. Valitettavasti tyttöystävä katselee jo muualle eikä Jarno osaa ilmaista tunteitaan vakuuttavasti.

Ylilyönnit ja viinaanhukuttautuminen ovat selkeästi hänen alaansa. Jarno on niin hävettävä tyyppi ettei tyttöystävältäkään heru myötätuntoa ja häntä viilataan linssiin joka käänteessä.

sivu 5
sivu 5

Suhteen tilaan Jarno hakee apua Tunteiden Maisterilta. Tämä talvisodan veteraani on tehnyt aikoinaan kyseenalaisia sankaritekoja ja neuvoo miesparkaa omien tarkoitusperien mukaan. Arkiseen ihmissuhdekuvaukseen tulevat jo alkumetreillä mukaan yliluonnolliset voimat.

Latva-Nikkola pistää aika ajoin lukijan kohtaamaan hyvinkin arkista ihmiskohtaloa. Rauniolla olevia ihmissuhteita, joista ei osata pois eikä luopua toisesta. Rikkinäisiä ihmisiä ja eksyneitä hedonisteja. Voiko heihin samaistua? Tarinan edetessä vastaus näyttää olevan että kaikki ovat loppujen lopuksi mulkkuja. Henkilöhahmot ovat kuitenkin inhottavalla tavalla inhimillisiä ja tuttuja karikatyyrejä elämästä.

Latva-Nikkolan kynän jälki on selkeää, joskin tyyli ei pyri kauneuteen pikemminkin rujouteen. Selkeä tarinan kuljetus takaavat kitkattoman lukukokemuksen. Tarinaa rauhoittavat sivun kokoiset tunnelmakuvat. Latva-Nikkolan tavaramerkiksi ovat muodostuneet terävät ulkonevat nenät, hikoilu kuvaamassa tunteita ja näkyvät kielarit.

Tunteiden maisterissa seikkaillaan suvereenisti suomalaisessa sielunmaisemassa. Jos nyt ehkä vähän karrikoiden ja ylilyöden. Historiallista kuvastoa on käytetty innokkaasti; on Karjalan metsiä ja venäläisiä/suomalaisia sotilaita sekä lottia.

Albumissa on tarinan logiikan kannalta tärkeä episodi missä sodanaikainen ”suomalainen sisu” näytetään toden teolla. Siinä selviää armotta millä mielikuvituksen sfääreillä tässä oikeasti lennetään.

Epäuskoisena sitä sitten lukee eteenpäin, että voiko vielä edetä tarina herjaavampaan suuntaa? Ei siis suositella herkkänahkaisille tai hermoherkille.

sivu 28
sivu 28

Jarno Latva-Nikkolan henkilöhahmoista kukaan ei ole miellyttävä. Säälittävä päähenkilö saa kuitenkin rehellisillä yrityksillään ja naivistisella esityksellään lievää myötätuntoa puolelleen. Kaikkihan huijaavat häntä. Tarina päättyy joko onnellisesti tai epäonnisesti miten tahansa haluaa ajatella todellisuuden tasojen muuttumista. Lopussa ei kuitenkaan ole pystytty tuomaan kauhean omaperäistä mukaan. Valitettavasti lopun kliimaksi menetetään Jeesuskortille.

Helsingin sarjakuvafestivaaleilla vierailleet Florent Ruppert ja Jérôme Mulot ovat omalla sarjakuvatuotannollaan jossain määrin samoilla linjoilla Latva-Nikkolan kanssa. Estotonta kuvausta ihmisten niljakkaasta luonnosta.

Siinä missä ranskalaiset tekevät pilaa sinne sun tänne kevyesti ja anonyymisti kuvittaen, käsittelee Latva-Nikkola järjestelmälisesti suomalaisia traditioita ja kansanikoneita roisimmalla kynän jäljellä. Jarnon sarjakuvahahmot ovat myös paljon lihallisempia ja käsinkosketeltavampia. Ehkäpä suomalaisella lukijalla on siksi Latva-Nikkolan albumiin enemmän tarttumapintaa.

Latva-Nikkolan tuotannossa ei ole helppoja ratkaisuja, vaikka alkuasetelma voi tuntua keskenkasvuisen mielen myrkkyhuumorilta.

Siinä mielessä uskoisin että ensikertalaiselle Latva-Nikkolan albumi voi olla vain napakymppi tai sietokyvyn ylittävä lukukokemus. Tunteiden maisterin rinnalla muut ihmissuhdekuvaukset voivat mielessä alentua nynnyilyksi, vaikka albumissa ei ole kyse itsetarkoituksellisesta rankistelusta.

Latva-Nikkola itse tähdentää, että tarinaa tehdessään päämäärä oli saada aikaiseksi mahdollisimman hauska tarina. Minusta tässä on onnistuttu.

sivu 31
sivu 31

Latva-Nikkolan muita töitä voi lukea esim. Glömp-antologioissa ja Kuti Kuti -tabloidissa. Huuda Huudan kustantamon takana ovat herrat Tommi Musturi ja Jelle Hugaerts.

Nuori kustantamo on julkaissut Tunteiden Maisterin lisäksi albumit Jeffrey Brownin Haparointia (2006) ja Florent Ruppertin ja Jérôme Mulotin Apinatarhan (2007).

Laadukas painojälki on peräisin Belgiasta. Musturi Heisingin sarjakuvafestivaaleilla tähdensi ettei Suomessa enää laatu ja hinta kohtaa painotaloissa, siksi on järkevämpää painattaa muualla. Glömpistä tuttuun tapaan englanninkielinen käännös kulkee siististi ja selkeästi sivujen alareunoissa. Olen tykännyt Musturin tavasta painaa mustat viivat, jollain muulla värillä. Tunteiden maisterissa se on syvän ruskea.

Keskustele Jarno Latva-Nikkolan tuotannosta Kvaakissa.

http://www.huudahuuda.com/