Kompastuskivi esittää: Teemanumeroita raamatunlausein

Kotimaisen kristillisen sarjakuvalehden Kompastuskiven tämänvuotiset numerot ovat saaneet värikannet ja lisää sivuja. Matti Sällin kannet ovatkin lehtien parasta antia. Sisältö on vaatimatonta niihin verrattuna. Mutta saa sieltäkin jotain irti. Lehdet sisältävät sekä kotimaista että ulkomaista kristillistä sarjakuvaa. Lehteä on lupailtu joskus kuusi kertaa vuodessa julkaistavaksi, mutta siihen ei ole vielä päästy. Puuhamiehinä jatkavat Veli Loponen ja Johannes Mäkinen.

Kompastuskivi 1-3/2007
Kussakin 32 sivua, A5, mv. värikannet, mukana tarra
MKK Entertainment ja Pienlehtikustannus 2007

Hinta: €3.00 / kpl
Kannet: Matti Sälli
Käännökset: Veli Loponen

Loponen & Loponen
Loponen & Loponen

Kristillistä sarjakuvaa voi tehdä lähinnä kahdesta lähtökohdasta. Saarnataan ja tehdään lähetystyötä, tai sitten ei valisteta ja julisteta uskon autuutta. Kaikki tietenkään eivät pidä jälkimmäisiä kristillisinä sarjakuvina. Mutta mitä Garth Ennisin Preacher sitten on jos ei kristillistä sarjakuvaa? Tai Chuck Dixonin Evangeline, ja Dixon on sentään itse julkikristitty. Robert Kirkmanin Battle Pope on sentään rehellistä rienausta, mutta epäilemättä aihe on erittäin kristillinen.

Toimintasarjakuvien lukijoilla on perinteisesti ollut omat jumalansa, ja Amerikan supersankarit ovat nimenomaan jumalten korvikkeita, ja jotkut perustuvat enemmän tai vähemmän mytologian jumalolentoihin. Mutta kristillisyyttä voi käsitellä epäsuorastikin, kuten on tehty esim. Teräsmiehessä, josta joskus ei ota selvää onko tämä salakavalaa aivopesua, humoristista viittausta messiaanisuuteen vai suoraa tuputusta.

Teräsmiehen kustantajalla DC Comicsilla Jumala ei ole muutenkaan uskon asia. Jumala on ja sillä siisti. Spectre-sarjakuvahahmo ON Jumalan agentti maan päällä. Marvel-lehdissä Korkeinta on taas esitetty muuten kuin perinteisin kristillisin symbolein, ja hieman kaukaahaetulla tavalla on sankarit jaettu uskoviin ja ei-uskoviin ja pantu nämä toisiaan vastaan (Ikuisuuden ristiretket, suom. MARVEL 8-9/1995).

Myös raamatunlauseita voi sarjakuvissa viljellä, kuulostamatta saarnaamiselta. Tenavien Eppu on sarjakuvien tunnetuin teologisten viisausten esittäjä, eikä lukijalle tule kiusaantunut olo. Valtaosa kaupallisista sarjakuvista välttää uskonnollisia aiheita toki aivan tietoisesti.

1/2007 – Itku ja hammasten kiristys:
Kristillistä kauhua! Zombeja, vampyyreita, saatananpalvojia ja muuta semmoista.

Tom Hall ja Joe Endres: Silmä
Johannes Mäkinen: Nooa istui alas…
Veli Loponen: Kauhu ja usko (artikkeli)
Dean Rankine: Psalmi 23
Säde ja Veli Loponen: Joku
Johannes Mäkinen: Uhri?

1/2007 - Kauhuteemanumero
1/2007 – Kauhuteemanumero

1/2007 käsittelee kristillistä kauhua, joka kuulostaa yllättävältä yhdistelmältä. Mutta sitähän oli mainitussa Preacherissakin. Tosin käsittelytapa oli toinen. Tämä on antologiamuotoinen lehti useilta tekijöiltä, Preacher oli kymmeniä numeroita kestänyt saaga. Eli EC Comicsilta vaikutteita saaneita lyhyitä tarinoita, näissä jää kaikissa vain jotain puuttumaan. Loppuhuipennus lähinnä, tai se on verhottu raamatunlauseeseen. Tosin ensimmäisessä sarjassa loppuhuipennus on, mutta muuten jutun pointti on vähän hukassa. Sanoisin että rva ja hra Loposen muuten söpö sarjakuva on kevytkauhua.

Johannes Mäkinen on tehnyt erikoisen sarjakuvan Nooan arkista, joka vaikuttaa ensin huumorilta, mutta loppu on sen verran tyly että lukija tuntee hämmennystä. Toinen Mäkisen sarjakuva on parempi tunnelmapala, ja selvästi kauhua. Ilman uskonollisuutta tästä olisi saanut toimivamman.

2/2007 - Matti Sälli on tehnyt Terminaattori-ikonin
2/2007 – Matti Sälli on tehnyt Terminaattori-ikonin

2/2007:
Kristillistä sarjakuvaa.
Johannes Mäkinen: Samarialainen
Bob ”Bowie” Wierdsma: Bowien innostavat sarjat
Dean Rankine: Rikas ja rutiköyhä
Henry Chmielefski ja Daniel Bradford: Laupias samarialainen
Veli Loponen: Vanki
Tuomas Myllylä: Turhuuden kaupunki

Billy Leavell: Muinaiset kirjoitukset

2/2007 on sitten teematon numero, ja hajanaisin kaikista. Uuden kotimaisen tekijän Tuomas Myllylän jatkosarja alkaa tässä, ja jatkuu seuraavassa numerossa, jossa ei vielä vain pääty. Kokonaisuudesta on siksi paha sanoa, mutta hyvä piirtäjä Myllylä toki on, tunnelmallista mustavalkotyötä hieman Dampyrin tyyliin. Loposen yksisivuinen näyttää hyvältä, mutta onko siinä ideaa? Muut sarjat ovat turhaa jeesustelua, paitsi Johannes on saanut sovitettua tuttuun tapaansa Teräsmiehenkin mukaan.

Nro 3/2007 - supersankarispesiaali
Nro 3/2007 – supersankarispesiaali

3/2007:
Kristillistä supersankarisarjakuvaa.
Veli Loponen: Supersankareista (artikkeli)
Matti Sälli: Artikkelin kuvitus
Dean Rankine: Housuton perjantai
Bud Rogers: Kiire
Tuomas Myllylä: Tarinoita turhuudesta, osa 2
Johannes Mäkinen: Teräsmies vs. Jeesus
Henry Chmielefski ja Veli Loponen: Pelastajat

Henry Chmielefski ja Frank Humphris: Siirtymäriitti

3/2007 käsittelee supersankareita. Lehden puuhamiehet Loponen ja Mäkinen ovat kovia supersankarisarjakuvien ystäviä ja niiden piirtäjiä. Luulen silti, että näitä lehtiä lukevat eniten ne, joille ainoa supersankari on Jeesus. Sellaiset kuin Pelastajat-sarjakuvan pelastettava pikkupoika. Yäk mitä saarnaamista. Loposen byrnemäisen tuttu kynänjälki sentään pelastaa mitä pelastettavissa on. Saman kirjoittajan scifisarja Siirtymäriitti on jo hauskempi, jotta ei tapaus ole sentään ihan toivoton.

Blogissaan sarjakuvia ruotiva Bud Rogers on luonut Kiire-supersankarin (Rush) joka muistuttaa Salamaa, ja tämä tietysti kohtaa Jeesuksen tarinassa jostä puuttuu sekä pää että häntä. Tai sitten en vain tajua lainausta Psalmeista.

Johannes Mäkisen Teräsmies-Jeesus-vertailu on piirretty Sergio Aragonésia muistuttavalla tyylillä. Tai ainakin Teräsmies on. Ideassa ei ole mitään vitsiä. Vertailut on tehty ennenkin satoja kertoja, ja tästä olisi saanut paremman jos voittajaa ei olisi löytynyt.

Yhteenvetoa

Dean Rankine
Dean Rankine

Ulkomaisista tekijöistä ainoa joka numerossa töitään esittelevä on australialainen Dean Rankine. Mies on koko nivaskan paras piirtäjä, letkeä tyyli miellyttää, ja jälkikin on eurooppalaisen laatusarjakuvan tuntuista. Mutta valitettavasti Melbournen miehen aiheet ovat vain uskonnollisia. Rankinessa olisi ainesta suurempienkin sarjakuvapiirien suosikiksi, jos tarinat vain olisivat parempia ja monipuolisempia. Eikä supersankariteemanumeron sarjakuva edes liity supersankareihin. Miehen kotisivulla on lisää sarjakuvia.

Johannes Mäkisen Samarialainen
Johannes Mäkisen Samarialainen

Keille nämä kristillisyyttä tuputtavat lehdet on sitten tarkoitettu? Lähinnä samanhenkisille uskiksille mielestäni. Eivät nämä käännytä ketään, mutta Loposen ja Mäkisen supersankareista pitävät saattavat pitää näistäkin. Mutta jatkossa kannattaa ulkomainen materiaali valita vähän tarkemmin. Materiaali ei lopu kesken, Amerikassa tehdään vaikka kuinka paljon kristillistä sarjakuvaa. Eri asia on taas kuinka paksua puppua ne siellä suoltavat. Jos parempaa ei löydy, niin suosittelisin jatkamista kotimaisin voimin.

Rankine on ainoa ulkomaanelävä näistä jota jumalaton arvostelija lukisi mielellään lisääkin.

Kotimaisista kansitaitelija Sälli on ehdoton, mutta Loponen ja Mäkinen pystyvät parempaankin. Myllyläkin on täyttä asiaa.

Teemanumerot ovat selvästi parempia kuin teematon numero, vaikka itse teemassa ei ihan pysytäkään. Artikkelit ovat varsin kiinnostavasti laadittu, ja jo ideana nämä ovat innostavampia.

Lehtiä voi tiedustella Loposelta (usafighters at hotmail.com) tai Mäkiseltä (maziwapp at hotmail.com)

Keskustelua Kompastuskivestä Kvaakissa
Keskustelua Veli Loposen töistä Kvaakissa
Keskustelua Johannes Mäkisen töistä Kvaakissa
Keskustelua supersankareiden uskonnollisuudesta Kvaakissa
Vuoden 2006 Kompastuskivet arvioi Jani Turku