Muësli 2007

Moni tunteekin Laikun ja muut suomalaissarjan kokoelmat,mutta kuinka moni muistaa Muëslin? Monen mestaritekijän sarjakuvakokoelman,jonka tekijöistä olisi ainesta vaikka mihin.

Muësli 2007

Holecek, Kreivi Karsten, Grezen, O.K. ja Tertsi

Toimitus: Tero Mattila

Taitto: Jami Järvinen

Painopaikka: Domus-Offset Oy, Tampere

Painos: 250 kpl

ISBN: 978-952-92-2479-1

Muësli syntyi, kun Tertsi (Tero Mattila) halusi tehdä jalukea omia mieleisiään suomalaisia sarjakuvia. Kuitenkaan yksin Mattila eisaanut kokoon kokonaista lehteä, joten ympärille kerääntyi muutakin tekijää.Ensimmäinen Muësli ilmestyi 2006. Lehti on myös saatavilla Zum Teufelin lisäksiensi viikonloppuna Helsingin sarjakuvafestivaaleilta.

Selvää edistystä edelliseen Muësliin tuo mm. se, että ensimmäisensivun tietolaatikko on muuttanut sisältönsä oikeisiin nimiin jakatu-uskottavampaan muotoon. Kansi lupaa uudesta Muëslistä hyvää kauraapainojäljen perusteella, mutta sisältä taas tuttua kopiomateriaalia.

Lehti alkaa yllättävän hyvällä ja houkuttelevalla tarinalla,Otto Koivusen (O.K.) Harakalla. Tarinassa on oma juonensa ja fiiliksensä, japiirroskin näyttää lupaavalta. Hiukan enemmän mystisyyttä ja syvyyttäpiirustukseen, kun tällainen tarina on kyseessä, kiitos. Liian yksinkertainenpiirros hiukan pilaa tunnelmaa, mutta tunnelma säilyy jotenkuten.

Komeaa jälkeä.
Komeaa jälkeä.

Jere Karstenin Kuninkaan varjo ei sytytä, eikä ole lehdenluomaa fiktiivistä linjaa lähellä. Jossain muussa ympäristössä ja enemmänepärealistista tarinaa ymmärtävänä voisi Karstenin tarina miellyttää. Huumorion leppoisaa, mutta välillä ylittää sellaisen huumorin rajat, että sille nauraaillalla väsyneenä. Piristävä tarina tämä, ainakin rankan viikon jälkeen.

Grezenin taidetta.
Grezenin taidetta.

Grezen, eli Reetta Laitinen piirtää varsin persoonallisellatavalla, joskaan ei kovin ammattimaisesti. Selvää edistysliikettä tapahtuukokoajan Laitisen teoksissa. Nytkin ollaan jo hyvällä mallilla.

Esa Holopainen, Tyrnävänverikoirien isä jaksaa aina ilahduttaa tarinoillaan. Piirustus on tutunhämyisää, yksinkertaista ja humoristista. Mukava välipala syvällistentarinoiden välissä.

Sokerina pohjalla, todellisen mestarin, Tero MattilanArikarin tarinat. Tilannekuvat ovat huipussaan tämän tekijän tekemänä, eitoista suomalaista samaan tasoon yltävää liene. Harmittavan vähän tämän kaverintöillä julkaisijaa on, tai ainakaan niitä ei juuri näe. Jos ei miehellä olisiniin kovasti töitä, hänen kanssaan ruvettaisiin suunnittelemaan Suomen Pikoa jaFantasiota. Ainekset löytyvät tähän tyyliin.

Mestarin tunnistaa aina.
Mestarin tunnistaa aina.

Mukava kokemus Muësli jälleen oli. Alussa ja lopussa nehyvät tarinat (joilla tosin olisi saanut olla pituutta hiukan), välissävälitäytteet kevennyksenä. Hiukan suurempi keskittyminen ja pidemmät tarinat.Ei tällaisia lahjoja pidä jättää puolitiehen.