Vaivu toisen uneen

Amanda Vähämäki: Pullapelto

Daada, 2007
68 sivua
mustavalkoinen
18 x 18 cm
14 e
ISBN: 978-952-99201-4-3

Amanda Vähämäen esikoisalbumi on kuin sarjakuvaksi paloiteltu animaatioelokuva, sekä telkkarinmuotoisten ruutujensa, kerrontansa että tarinan surrealistisen luonteensa puolesta. Debyytiksi se on hallittu, toimiva kokonaisuus – alunperin Italiassa julkaistu albumi on jo useamman vuoden takainen, ja täytyy todeta, etttä tekijä on kuluneina vuosina kehittynyt huimasti, löytänyt sarjakuvailmaisun erityislaatua. Mutta se ei suinkaan tarkoita vähätellä Pullapellon ansioita.

Vähämäki on opiskellut taidetta ja luonut sarjakuvantekijän uraansa Italiassa, mikä on tuonut hänen ilmaisuunsa pikantin sävynsä – hänen luonnostelevaa lyijykynäilyään olisi vähättelevää kutsua naivistiseksi, mutta lapsenomaisuutta hänen viivansa haeskelevat – Anke Feuchtenberger on ilmeisin vertailukohta: tekijöissä on paljon yhteistä, molemmat ovat hyviä piirtäjiä ja molemmat hakevat unen maailmasta vaihtoehtoa patriarkaaiselle maailman mallinnokselle.

Pullapellossa mennään lapsen unimaailmaan, joka ei näyttäydy viattomuuden turvapaikkana, vaan vaivalloisena, ristivetoisenatilana, jossa suunnilleen kymmenvuotias päähenkilö prosessoi aikuisten maailman ahdistavia ja pelottavia ilmentymiä – ja alkanutta matkaansa kohti aikuisuutta. Vaikuttaa, että tarina olisi muokattu varsin uskollisesti nähdystä unesta – ja syteen tai saveen se noudattaa unen hajanaista olemusta, ja jättää asiat unen lailla avoimiksi ja tulkinnanvaraisiksi. Uni tuntui minulle henkilökohtaisuudessaan liian suljetulta, sen imussa oli vaikea pysytellä. Jollekulle toiselle juuri se intiimiys voi olla ovi kokea tarina voimakkaasti, mene tiedä. Unen symboliikkaa sarjakuvassa riittää kiinnostuneille pureskeltavaksi, ja sen kautta avaimet tarinan ytimeen varmasti löytyvät.

Pullapellossa on jotain tuttua, jotain vierasta; jotain kaunista, jotain raadollista – kaikkinensa haastava aloitus erittäin lahjakkaalta nuorelta tekijältä. Albumi on kaunis paketti, kuten Daadalta osaa jo odottaa. Se on yhteispainatettu ranskalaisen Fremokin ja ruotsalaisen Kulturhuset/Serieteket – kustantamon kanssa. Fremokin ”Alice Experiment”, jonka osana he ovat Pullapellon julkaisseet pyrkii ”tutkimaan tekstin ja kuvan, unen ja valvemaailman, lapsuuden ja valvemaailman ja ajan rajoja”, luonnehtii hyvin myös Amanda Vähämäen albumin tavoitteita.