Kehä on Tiitu Takalon kauan odotettu ensimmäinen pitkä sarjakuva-albumi.
 |
|
Kansi
|
Aikaisemmin tamperelaiselta sarjakuvantekijältä on ilmestynyt Tyhmä tyttö -novellikokoomateos (2004 Suuri Kurpitsa) ja itse hän on toimittanut Irtoparta -naissarjakuva-antologioita. Tiitu Takalo on valmistunut kuvataiteilijaksi ja tekee myös alan opetustyötä. Hänen sarjakuviaan ja kuvituksiaan löytää Tampereen seudun lehdistä, kuvakirjoista ja aikakauslehdistä. Tunnistettavasti myös kuvataiteessa jatkuu sarjakuvista tutut teemat.
Tiitu Takalon sarjakuvat käsittelevät mm. sukupuolirooleja, tasa-arvoa, opiskelijaelämää ja alakulttuureja. Takalo toimii aktiivisesti Tampereen sarjakuvakentässä ja tekee esim. sarjakuvaa Sarjari-lehteen.
Teksti ja Kuva: Tiitu Takalo
Skannaus ja Kuvankäsittely: Jouni Mattila
ulkoasu: Atomi
Painotyö: Cityoffset, Tampere 2007
64 sivua
Suuri Kurpitsa 2007
Hinta: €12.00
Harmaasävyt+mustavalko
Kehä kertoo 16-vuotiaiden tyttöjen rakkaustarinasta. Tarina etenee jokseenkin ennalta-arvattavana. Päähenkilöllä Julialla on ristiriitainen äitisuhde eikä poikaystävä ymmärrä. Sieluntoveri löytyy toisesta nyrkkeilyäkin harrastavasta tytöstä Alekxandrasta. Tarina pyörii ja kuvaa rajatuin kuvakulmin vain tyttöjä.
Äitiä ja poikaystävää määritellään Julian kautta. Subjektiivisuus rajaa näkymää, eikä tarjolla ole kilpaileivia näkökulmia. Lukijaa ei ohjata ymmärtämään esimerkiksi poikaystävän asenteita tai käytöstä. Äiti on taustalla haahuileva asioista ymmärtämätön taiteilijasielu. Julia ei tunne tarvetta turvautua kummankaan apuun. Hänhän on jo melkein aikuinen 16-vuotias.
Takalon tarinassa on tyyliä ja loppuratkaisua on perusteltu. Se, päättyykö tarina onneen on kuitenkin lukijan itse selvitettävä. Ulkopuoliset eivät tietenkään pysty ymmärtämään tyttöjen välistä rakkautta. Juliaa huolestuttaa kuitenkin enemmän koulutoverien ja poikaystävän reaktiot. Yllättävin mutta tarinaan silti istuva kohtaus on tilanne, jossa tytöt tulevat homobaarista ja joutuvat miesjoukon raiskausyrityksen kohteeksi. Tilanteesta selvitään tietenkin…nyrkein. “Minä olen koko lapsuuteni katsellut kun isä hakkasi äitiä. Päätin etten itse alistu sellaiseen. Minä taistelen vastaan!” julistaa Alekxandra tapahtuman jälkeen. Takalo haluaa viestittää muillakin albumin käänteillä, ettei nainen suostu alistumaan.
Tarinassa ei ole saarnaavuutta, mutta kerronnalliset ratkaisut viestittävät selkeästi.
Tarkkaan valitut repiikit ja ajatuksella sommitellut ruudut luovat kuitenkin ryhdikkään ja mielekkään kokonaisuuden.
 |
|
Sivu 21
|
Ruutuja on sivulla pääsääntöisesti kuusi ja kolmessa rivissä. Harmoninen ja tiivis ruutujako rikotaan pitkillä pysty ja vaaka ruuduilla. Neliön muotoiset ruudut ovat täynnä tunnetta ja laajakuva ruutuihin on saatu henkeä.
Huikeinta albumissa on sen taiteen kauneus ja tyylikkyys. Kannen puna-valko-musta värimaailma on hyvin onnistunut. Kehä kerää katseita.
Harmaarasterin käyttö on voimakasta ja toimivaa. Kuvitus ei tunnu raskaalta tai tunkkaiselta.
Nyrkkeilyn maaimaan sijoitettu erilainen rakkaustarina käsittelee monia Takalon aikaisemmasta tuotannosta tuttuja teemoja:
naisten asema, väkivalta, pelonmaantie ja seksuaalivähemmistöt.
Tarina on rakennettu tiiviisti ja tapahtumat etenevät nopeasti. Rakastutaan ja pohditaan poikaystävän jättöä. Kohdataan homofobiaa ja ratkaisua etsitään nyrkkeilykehästä.
 |
|
Sivu 50
|
Takalo jättää kertomatta paljon sarjakuvan henkilöiden elämästä, mutta kertoo kaiken oleellisen tarinaa ja teemaa ajatellen. En jää kaipaamaan pidempää kuvausta nuorten kouluelämästä tai äidin taustoista.
Sivuilla ei ole mitään erikoisia kuvakulmia, silti säntilliset pyöreäkulmaiset ruudut ovat kiinnostavia. Ihmisten asennot ja yksinkertaiset sommittelut. Takalolla on niukat taustat, kuitenkin kuvitus tuntuu koristeelliselta. Varsinkin sivu 21 mustat ruudut eivat ole synkkiä, vaan maahan putoavalla harmaailla lehdillä on saatu aikaiseksi maaginen tunnelma. Siluetit on luotu pääsääntöisesti rastereilla ja ne luovat erillaista jännitettä ruutuihin. Takalon ihmiset ovat ilmeikkäitä ja ovat piirretty kauniisti pyörein viivoin.
Tiitu Takalon albumi on kaunis tarinaltaan, kuin kuvitukseltaan. Kyse ei ole hengettömästä kiiltokuvasarjakuvasta, vaan herkästä kasvutarinasta oman identiteetin rakentamiseen.
Kehä on suositeltava lukukokemus.
Keskustele Tiitu Takalon tuotannosta Kvaakissa.
Saman tekijän tuotantoa on arvioitu seuraavasti Kvaakissa: