Näetkö unesi väreissä?

Moneen kertaan palkitut Pauli Kallio ja piirtäjä Kati Kovács ovat uudessa albumissaan sovittaneet kirjoittajan unia sarjakuviksi vapaalla tajunnanvirran asteikolla.

Väritetyt unet
Teksti © Pauli Kallio
Kuvat © Kati Kovács
Taitto Bunny Duck Grafiks, Tommi Hänninen (kannet) ja AB Design, Kari Rissanen (sisäsivut)
Kustantaja: Arktinen Banaani
Painopaikka Vammalan kirjapaino Oy, Vammala 2007
Kirjastoluokka 85.32
Ovh. 17,95 €
21 X 21 cm, nid., väri, 64 s.
ISBN 978-952-5602-43-2

Unet ovat aikamoinen inspiraation lähde luovalle taiteilijalle. Unet liittyvät usein menneisyyden tapahtumiin, joskus tapahtumat sekoittuvat unissa keskenään, joskus niissä tapahtuu kesken flashbackin jotain täysin odottamatonta. Joskus painaa surrealistinen vaihde päälle, kuten esimerkiksi tämän kirjan ”Vain pakki puuttuu” -unessa.

Uniin perustuvia sarjakuvia on tehty ennenkin. Tunnetuimpana ja suosituimpana Neil Gaimanin Sandman, unien valtias. Myös Neil Gaiman otti unistaan vaikutteita tämän tummanpuhuvan hahmon edesottamuksiin. Mutta sekään ei mitään uutta ollut.

Kallio on tunnettu ennestään hyvin arkirealistisista sarjakuvistaan, vaikka niissäkin on pieniä surrealistisia yksityiskohtia nähty. Ja unistakin hän on ennen kirjoittanut, joten ilmeisesti tämä kokonaisuuskin on pidempään harkittu. ”Toisinaan unissa tapahtuu asioita, joista voi kehitellä mielikuvituksellisia tarinoita. Eihän ainaista realismia jaksa loputtomiin?”, pohtii Kallio.

Kati
Kati

Kovács oli Kallion mukaan ainoa mahdollinen piirtäjä näille unitarinoille. Kati on saanut aina yhden unen kerrallaan kuvitettavaksi parin vuoden aikana, eikä tietoa seuraavasta unesta kutakin laadittaessa vielä ollut. Unimaisuus on Kovácsin omissakin töissä ollut selkeä piirre, joten piirtäjä onkin harvinaisen sopiva näihin. Vaikka enpä minä olisi John Lennonia tunnistanut tuosta ilman oikeaa yhteyttä.

Muiden piirtäjien mukaan Pauli on ollut suorastaan pikkutarkka ruutujaosta ja niiden sisällöstä. Tässä on Katilla ollut suurempi taiteellinen vapaus. Värit ovat kokonaan Kovácsin ideoimia, ja ne ovatkin oleellinen osa kokonaisuutta. Ensimmäinen tarina, ”Kaksipa poikaa Liverpoolista” on vähiten unimainen, eikä siinä olekaan käytetty sinistä oudon unitunnelman luojana samaan tapaan kuin loppua kohti, joka tarina on aina edellistä unimaisempi. Joka tapauksessa Kalliokin on ollut tyytyväinen lopputulokseen.

Ensin Pauli ja Kati tapaavat katusoittajat John Lennonin ja Paul McCartneyn vuonna 1965. ”Polttouhrit” kertoo valtavasta puhuvasta Hämähäkistä ja ManU-pusakasta, molemmista täytyy tietysti päästä eroon. Kustantaja lähettää TV-sarja Sopranosin Paulien listimään Paulia. Kauniin neidon kohdattuaan Pauli menettää polkupyöränsä hallinnan ja viimeisessä tarinassa Pauli on palannut armeijaan. Pari viimeistä ovat tuttuja unia yllekirjoittaneellekin. Rokkimuusikoita ja tv-gangstereita kohtaan harvemmin unissani. Enkä valitettavasti koskaan Kati Kovácsia.

Kirjan unet ovat sinänsä oikein mielenkiintoisia, vaikka ovatkin uniksi aika tyypillisiä. Tarinana miellytti eniten ensimmäinen Beatles-uni epätyypillisyydellään uneksi. Mutta tarina on tuttua jouhevaa Kallion kerrontaa. Unimaisemmissa jutuissa on kuvitus ja erityisesti unimainen väritys vielä miellyttävämpää.

Unien välillä nähdään mustavalkoisia Kovácsin piirtämiä Kramppeja ja nyrjähdyksiä -sivuja. Viimeinen sivu vaikuttaa mv-sivujen ja unien väliseksi yhdistäväksi tekijäksi laaditulta, osittain värillisenä. Stripit tapahtuvat ajallisesti ennen toissasyksyistä pitkää Kramppi-albumia Kukkakauppiaan vapaapäivä.

Pauli
Pauli

Kramppien mieshahmo ”Esko” (jolla ei ollut vuosiin edes nimeä eikä sitä tässäkään mainita) muistuttaa Kovácsin piirtämää ”Pauli Kallio” -hahmoa kovastikin. Paulin alter egoksihan tuota on joskus mainittu. Itseään selvästi sarjakuvahahmona Pauli on käyttänyt viimeksi Laikku-sarjan antologiassa ”Nuoruus vaikea, keski-ikä mahdoton”, jossa on useiden piirtäjien töitä.

Kokonaisuutena kuvituksellisesti Väritetyt unet on ehkäpä parasta Kati Kovácsia koskaan, Pauli Kallio on tehnyt parempaakin. Lyhyet Krampit ja Onnen lahjat ovat Paulin ominta kamaa ja niihin tulee palattua aina uudelleen ja uudelleen.

Painoasu on laadukas, kiiltävä paperi kiiltää tosin vähän liikaa. Karkeampi on kannatettavampaa.

Näytteillä väritettyjä unia
Keskustele Kallion ja Kovácsin sarjakuvista Kvaakin Kotimaisten sarjakuvien foorumilla