Ulkomaisia sarjakuvantekijöitä 2

Kun maan johtavat sarjakuvakriitikot lyövät viisaat päänsä yhteen, tuloksena tulee jotain valtaisaa, koko kansan toivomaa tietopakettia, jonka asiantuntemus ylittää ihmiskäsityksen rajat.

Ulkomaisia Sarjakuvantekijöitä 2- BTJ Kustannus

Kansikuva: Aura Ijäs
Kansikuva: Aura Ijäs



Toimittanut: Ville Hänninen
Kirjan kirjoittajat:
Ville Hänninen
Heikki Jokinen
Vesa Kataisto
Juri Nummelin
Timo Ronkainen
Otto Sinisalo
Jyrki Vainio

Kustannus BTJ Finland Oy, Helsinki 2007

Gummerus kirjapaino Oy, Vaajakoski 2007

ISBN: 978-951-692-642-4

Kansikuva: Aura Iljäs

Ulkoasu- ja taitto: Tarja Kettunen

Sivumäärä: 197

Tämä ei ole ensimmäinen laatuaan. Vastaavat aikaisemmin ilmestyneet BTJ- kustannukselta. Ulkomaisia Sarjakuvantekijöitä 1 ja Kotimaisia Sarjakuvantekijöitä ovat vain muutama teos BTJ-kustannuksen laajassa tietokirjameressä.

Vaikka kirja onkin kattava, oikeastaan niin alansa tunteva, että parempaa tuskin löytää, niin puuttuu siitä silti jokin: kirja koko kauneudessaan olisi vaatinut hiukan arvokkaampaa ulkomuotoa. Pehmeisiin pahvikansiin ladottuna ei ensisilmäys teokseen ole kovin vakuuttava. Kovakantinen, arvokkaan näköinen teos olisi herättänyt suuremman kunnioituksen tuon mahdollisesti historiaan jäävän teoksen ulkomuodossa.

Eli hieman arvokkaampaa kohtelua tällekin teokselle – säilyisi hyllyssäkin pidempää vaikkapa kovakantisena aanelos – painoksena. Kestävyyden ja arvokkuuden kannalta parempi ulkomuoto olisi eduksi. Toivottavasti lisäpainos kovilla kansilla saadaan lunttikirjaksi hyllyyn kovan paikan sattuessa.

Lukija ihmettelee, mikä tässä tällä hetkellä nyt niin mahtavaa on. Kuluttaja lukee sarjakuvaa, tietämättä laisinkaan, mistä tekijä ammentaa ideansa, millaisista lähtökohdista tämäkin sarja on saanut alkunsa.

Tässä teoksessa tunnettujen ulkomaisten tekijöiden elämää käsitellään laajasti. Kuka olisi tiennyt, että Jim Borgman ja Jerry Scott tuovat Jereen omien lastensa puolet.

Kirjassa käsitellään paitsi maineikkaiden, myös hyvin Suomessa tunnettujen sanomalehtisarjakuvien tekijöitä. Monista mainitakseni Masin Mort Walker, Lassin ja Leevin Bill Watterson, Rip Kirbyn Alex Raymond ja monen sarjakuvan luoja, Lee Falk .

Kirjoittajien asiantuntemus ei paremmin voisi tulla esille. Heidän asiantuntemuksensa ylittää ammatikseen lehtiin toimittaneiden taidot, tällaisella pikkuisella toimittajalla on kirimistä heidän suhteensa. Vesa Kataisto (s.1968) vihittiin sarjakuvantuntemuksen mieheksi voitettuaan 1991 Kemissä sarjakuvatietokilpailun. Kataiston kirjoitukset kaikessa asiantuntemuksessaan ja humoristisuudessaan sitten lähenteleekin täydellisyyttä, pientä hiomista toki löytyy.

Sarjakuvatietäjä Vesa Kataisto
Sarjakuvatietäjä Vesa Kataisto

Kaikista artikkeleista mielenkiintoisemmat näinkin arkiseen aiheeseen olivat juuri edellä mainitun Kataiston lisäksi Timo Ronkaisen (s.1967) ja Juri Nummelinin (s.1972) kirjoittamia. Liekö kyse siitä, että nämä miehet olivat kirjoittaneet juuri niistä itselleen sopivimmista aiheista, esimerkkinä Ankkalinnan pamauksen päätoimittajan, Ronkaisen Al Taliaferro ja Floyd Gottfredson.

Kirjan toimittajan, Ville Hännisen (s.1976) tekstit näyttivät ulospäin kaikkein ei-houkuttelevimmilta. Monet vuosiluvut (ja ahkerat sulkujenkäytöt) sekä englanninkieliset nimet toivat ulospäin hyvin kuivahkon kuvan. Hännisen kirjoitukset olivatkin sitten siihen syventymällä kaikkein eniten asiapitoisia ja tiedontäyteisiä.

Kirjan tekovaiheessa pitikin käyttää mielikuvitusta, että keksi kirjoittajille sopivat työt. Ehkä Jyrki Vainiota (s.1977) paremmin Frank Cho:a käsittelevän jutun kirjoitus olisi paremmin kuulunut Ronkaiselle, mutta miehellähän oli jonkinlainen jääviyseste*

Kaiken muun ohella Sarjainfon kolumnistiksi nimitetyn Vainion silmä löytää piirtäjille ominaisia tapoja, jotka tarttuvat lukijaan ja näin helpottavat piirtäjän tunnistusta tarvittaessa. Myös hyvien synonyymien ja erilaisten sanojen käyttö tuo piristävän sävyn miehen kirjoitukseen.

Otto Sinisalo (s.1980) toi mukanaan juttuihin nuorempaa näkökulmaa. Jutuissa oli oikeasti asiasta innostunut sävy, eikä ammattikirjoittajien rutiinipohjaa, joka huonoimmillaan huipentuu tylsyydeksi, joka kuitenkaan ei tässä teoksessa käynyt ilmi.

Sinisalo korosti nettisarjakuvan tärkeyttä ja sitä, kuinka entistä useamman sarjakuvantekijän teoksia pystyy seuraamaan nettiblogina. Ja vaikka tätä käyttävät useasti myös aloittelevat sarjakuvantekijät, myös ihan sarjakuvamaailman huipuilta löytyy netistä blogeja, joita seurata. Jutun otsikkokin oli ”Internet toimii strippisarjakuvan koelaboratoriona”, jonka täysin allekirjoitan, mutta lisään, että myös monien ulkomaisten maineikkaiden tekijöiden (jotka eivät koelaboratoreja enää tarvitse, tai heillä on se omasta takaa) aikaansaannoksia pystyy seuraamaan ihan yhtälailla lähes päiväkirjan tavoin netistä.

Juri Nummelin kirjoitukset tunsi ulkoapäin jo ennen artikkelin loppuun pääsyä. Jo pelkästään tietoinen aihevalinta realismin hallitsevista piirtäjistä oli mm. Ruudinsavua toimittavan Nummelinin tunnistettavana tekijänä.

Nummelin käsittelee aihetta omalla tyyneydellään ja toteavaan sävyyn. Kuitenkaan kirjoituksista ei puutu tarvittavia sivulauseita, jotka ovatkin hyvän toimitetun sisällön kohokohta. Nummelin oli kirjoituksessa huomannut käsiteltävän asian laajuuden ja saanut siitä yleiskannalta katsoen laajemman jutun, kuin moni muu aiheestaan. Ovathan tekijät toki eläneet pitkän elämän (moni kuollutkin jo), että käsiteltävää noista maailmanlaajuisesti kuuluisista sarjakuvista on.

Heikki Jokinen (s.1956) ottaa kirjoituksessaan oman, asiantuntevan, mutta silti niin kiinnostavan, tyylinsä. Vapaa toimittaja Jokinen on vanhin kirjoitukseen osallistunut tekijä tässä teoksessa. Mutta hänen valitsemiseensa on ollut erittäin perusteltua, jopa itsestään selvää.

Asiansa tunteva vapaa toimittaja Heikki Jokinen
Asiansa tunteva vapaa toimittaja Heikki Jokinen

Muilla kirjoittajilla ei ole niin sanotusti (jos ei alan pienlehtiä, kuten Sarjainfo ja Ruudinsavu, lasketa) verkon ulkopuolella julkaistua materiaalia hirveästi, Jokisella sitäkin enemmän. Yhdessä Iltasanomien Juhani Tolvasen kanssa hän on kirjoittanut kirjan ”Ruututarha” ja Kalervo Pulkkisen kanssa ”Suomalaisen sarjakuvan ensyklopedia”. Omia teoksia hänellä on ”Sata sarjakuvaa” ja ”Joonas- sarjakuvantekijä”.

Jokinen kirjoittaakin niistä sarjakuvista, joita hän on itse nuorena lukenut. Tai siltä aikakaudelta valitsemansa sarjakuva ovat. Esimerkiksi Mort Walkeriin ei kellään olisi ollut yhtä vakuuttavaa ja tutkittua näkökulmaa, kuin Jokisella.

Vaikka teos kokonaisuudessaan siihen syventyessä loistava, sen tarkoitusperät ovat hämäriä. Monen sarjakuvan, tai siitä kertovan teoksen, on tarkoitus kerätä uutta lukijakuntaa niiden vanhojen partojen lisäksi, jotka sarjakuvakirjallisuutta lukevat.

Näillä eväillä olisi ollut huomattavasti paremmatkin mahdollisuudet sellaiseen, uuden sukupolven (ja samalla lukijakunnan) mukaan saamiseen vaikka valitsemalla vain muutamia näistä aiheista, ja liittämällä jokaisesta pidemmän sarjakuvanäytteen, vaikka kymmensivuisen tarinan mukaan. Tässä olisi jaoteltu valmiiksi genretkin: ”Ulkomaisia sarjakuvantekijöitä 1- strippisarjat”, ”Ulkomaisia sarjakuvantekijöitä 2- Realistiset sarjat” ja niin edelleen.

Jokaisesta käsiteltävästä tekijästä olisi saatu näyte, eikä lukijan tarvinnut olla valmiiksi kaikkien sarjakuvien tuntija saadakseen jotain hyötyä ja viihdettä tästäkin teoksesta. Kehumiset ovat niiltä täysin oikeutettuja, jotka jo hieman enemmän sarjakuvasta tietävät. Valitettavasti tämänkään teoksen aukeaminen hieman vähemmän sarjakuvia tuntevalla lukijalle oli hankalaa, ellei jopa mahdotonta.

Keskustelua BTJ:n Sarjakuvantekijät -kirjasarjasta Kvaakissa

*Timo Ronkainen on tekstannut molemmat Frank Chon Vitikon veijarit.